22 marraskuuta 2017

Tsasounakuvauksien jatko pääosin keväälle ja kesälle 2018

Kameran titaanirunko n. 30 asteen pakkasella muuttuu todella kylmäksi
ja kieli on pidettävä keskellä suuta, mutta varottava ettei se osu kameran runkoon :)

Kirjassa on tavoitteena olla eri vuodenajoilta kuvia osoituksena siitä että tsasounat ovat suurimmaksi ajaksi käytössä ympäri vuoden, vaikka ne helposti mielletään vain kesään kuuluviksi. Näin ei ole. Siksi olen kuvannut paljon tsasounoja myös talviaikaan. Sen verran talviajan kuvauksia jo on, että valtaosa jatkon kuvauksista tulee tapahtumaan vasta lumen sulettua keväällä kun saadaan luontoon taas vihreää. Talviaika on otollista aikaa otettujen tuhansien kuvien joukosta valikointia ja editointia painokelpoiseksi - siinä on työsarkaa myös paljon. Osa kuvista on tulevaa web-sivustoa varten, koska kaikkia ei kirjaan mahdu. Lisäksi olen kuvannut tsasounoissa olevia ikoneja ja koriste-esineitä, joita ei tekijänoikeussyistä voi julkaista ilman tekijän lupaa. Ja niiden tekijöiden löytäminen olisi liian suuri työ ja usein käytännössä mahdoton. Niinpä osa kuvista on sellaista jotka säilytän tallessa, mutta niitä ei julkaista. Niitä voidaan hyödyntää vaikka siinä tapauksessa jos jokin näistä tuhoutuu tai häviää ja tarvitaan kuvaa menetetystä esineestä.

Kuvattavaakin on vielä puolet tsasounoista jotka ovat listallani, eli työtä riittää. Valitettavasti vuosi sitten syksyllä kun olin matkalla Pälkäneelle jatkamaan tsasounakuvauksia sain puhelun isäni poismenosta ja sen jälkeen useampia kuukausia olikin huomio siihen liittyvissä järjestelyissä. Ja sitten tulikin jo se aika vuodesta kun ei ole oikein syksy eikä talvi vaan jotain siltä väliltä. Vaihdoin myös työpaikkaa joka on pitänyt minut liikkeellä kotimaassa ja ulkomailla, mutta valitettavasti ei ole mahdollistanut tsasounakuvauksia. Onpa tässä varmaan tilapäistä väsymistäkin ollut, sillä tsasounakuvaus vaikka on erittäin mukavaa aina paikanpäällä, on silti melko raskasta hommaa. Ja vaatii valoisaa aikaa, joka painottaa sitä kesään. Viimeisin rutistus Kuopiossa oli ehkä vähän liiankin intensiivinen kun yrittää saada mahdollisimman paljon kuvauksia tehtyä lyhyessä ajassa säästä huolimatta ja paleltumia saaden. Ensi kesänä 2018 tosin on pakko varmastikin tehdä taas samoin ja yrittää mahduttaa loma-ajalle niin monta kuvausta kuin mahdollista sillä keskeneräinen työ stressaa ja sen haluaa valmiiksi ja pois alta :)

Arvioni kirjan valmistumisesta on vuosi 2018-2019, sen verran paljon työtä on jäljellä - ei vain kuvaaminen vaan myös editointi. Ellei jostain tule mahdollisuutta ottaa vapaata aikaa ja tehdä sellainen kuvausrutistus jolla saisin aikataulua nopeammaksi. Pelkkään kuvaukseen, eli siihen kun olen kuvannut tsasounaa sen luona on mennyt n. 200h tähän asti ja siihen ei sisälly matkat eikä yöpymiset, vaan pelkästään itse kuvaaminen. Kuvien määrä on n. 15000 kuvaa.  Yllättävän isoja lukuja sitä syntyy kun se kuvaaminen ei todellakaan ole pihaan ajaminen, räppäisy ja pois vaan se on kohtuullisen huolellista dokumentointia jossa alta 3,5h ei yleensä selviä yhdestä tsasounasta :)

Työ kuitenkin jatkuu ja odotan innolla jokaista tsasounakuvausta! Mukavaa joulunodotusta kaikille!

08 syyskuuta 2016

Tsasounakuvaus jatkuu Salossa ja Pälkäneellä - peruuntui

Dimi Doukas kuvaamassa tsasounaa

14.12.2016 Päivitys alla olevaan aiemmin julkaistuun tekstiin: Tämä reissu valitettavasti peruuntui samana päivänä kun olin ajamassa Pälkäneelle kuvaamaan tsasounaa ja sain matkalla puhelun isäni poismenosta. Sen jälkeen huomioni oli pari kuukautta siihen liittyvissä järjestelyissä.

8.9.2016
Tsasounakuvaukset jatkuvat seuraavaksi Salossa ja Pälkäneellä. Työpaikanvaihto aiheutti muutoksia kuvaamismahdollisuuksissa ja keskittymisessä tsasounakuvausprojektiin. Nyt tilanne on se että on taas mahdollista jatkaa. Valitettavasti en voi heittäytyä tekemään tätä päätyökseni taloudellisista syistä, joka nopeuttaisi tietysti huomattavasti projektin valmistumista. Toistaiseksi on tehtävä kuvaamista ja kirjaprojektia päätyön ohella ja se toki on hitaampi tie. Vielä paljon hitaampi kuin oletin alunperin - ja toki tsasounoitakin on nyt jo tuplamäärä alkuperäiseen ymmärrykseeni niiden kokonaismäärästä. Mutta eteenpäin mennään. Päivitän taas lisää tietoa kun uusia tsasounoita on kuvattu. Mukavaa Syksyn jatkoa kaikille!

23 helmikuuta 2016

Tsasounakuvausta Kuopiossa paukkupakkasilla - 7 tsasounaa 4 päivässä

Tammikuussa minulla oli työpaikanvaihdon välissä mahdollisuus olla useampi päivä kuvaamassa tsasounoita. Valitsinkin alueeksi Kuopion ympäristön, sillä se on Nurmes-Lieksa ja Joensuun lisäksi kolmas selkeä tsasounakeskittymä Suomen kartalla. Olin yhteydessä isä Timo Honkaselkään, johon olin ollut yhteydessä jo projektin alussa. Olisin neljä päivää Kuopiossa, torstaista sunnuntaihin.

Dimi Doukas valokuva Tahko-Tour tsasouna Tahkolla
Tahko-Tour tsasouna Tahkolla

Ensimmäinen tsasouna oli Tahkolle Tahko-Tourin rakennuttama tsasouna. Otin yhteyttä Tahko-Tourin toimitusjohtajaan Elena Chiksoevaan ja hän erittäin ystävällisesti toivotti minut tervetulleeksi kuvaamaan tsasounaa. Kun saavuin kuvaamaan torstai-iltapäivästä, oli kiinteistöhuoltaja Dmitry Garin jo aurannut lunta pois tsasounan edustalta, sillä lunta oli tuona päivänä tullut ihan reippaasti.

Dimi Doukas valokuvaaja Tahkon tsasouna Tahko-Tour
Tahko-Tour tsasouna maan tasalta kuvattuna


Tahko-Tour tsaouna on saanut kunniallisen paikan lomakylän korkeimmalta kohdalta. Se näkyykin tuolta paikalta kauas ja näkymät sieltä ovat hienot.  Tsasounassa ei selvästikään ole säästelty. Sekä ulkoa että sisältä kaikki on tehty viimeisen päälle ja ikonostaasi, kynttilänjalat ja ikonit sisällä hohtavat vielä uutuuttaan. On erittäin hienoa että Tahko-Tour omistajat panostivat näin paljon tsasounan rakennuttamiseksi paikkakunnalle. Toivottavasti heidät löytää myös turistit, sillä lomakylässä on tarjontaa ja ohjelmaa vaikka kuinka.

Tämän jälkeen olikin aika suunnata majapaikkaani. Isä Timo oli suopeasti luvannut käyttööni seurakunnan kellaritiloissa olevan 'partio-kolon' yöpymistä varten sunnuntaihin asti. Seurakunnan tiloissa oli myös vierashuone, mutta se oli tuona aikana jo varattu kanttori Darja Potkoselle, johon valitettavasti en ehtinyt sen enempää tutustua kuin yhtenä iltana hänen harjoitellessaan pianolla kävin tervehtimässä ja kertomassa että jos tämän näköinen kaveri täällä hiippailee iltaisin niin ei sitten pelästy :)

Kuopion ortodoksinen seurakuntatalo
Kuopion ortodoksinen seurakuntatalo oli majapaikkanani kuvausretken ajan
Partio-koloon minulle oli yösijan valmistanut vahtimestari Eero Hyvärinen, joka toimitti minulle avaimen ja varmisti ystävällisesti muutenkin että minulla oli kaikki tarvittava. Käytettävissäni oli jääkaappi ja mikro ja vedenkeitin ja näillä pärjäisin. Alakerrasta löytyi myös WC ja suihku joten minulla oli tuolla kaikki tarvittava.

Dimi Doukas majapaikka Kuopion seurakuntatalolla partio-kolo
Majapaikkani kellarissa eli partio-kolo

Löysin kävelymatkan päästä kaupan josta hain vähän evästä tuleville päiville.

Dimi Doukas tsasounakuvaus retkellä Kuopiossa - ruokakauppa
Ruokakauppani tsasounakuvausretkellä Kuopiossa

Dimi Doukas tsasouna valokuvaus - evästä
Evästä paria seuraavaa päivää varten

Dimi Doukas tsasouna valokuvaus - evästä
Ja hieman lisää evästä

Dimi Doukas tsasouna valokuvaus - ilallinen Kuopiossa
Ensimmäinen illallinen - ja Lapin tuliainen käytössä
Aurinko nousi 9:30 ja lasku 15:30. Ja tuosta sai ottaa tunnin kummastakin päästä vielä pois koska se oli hämärän aikaa. Eli yhteen päivään en saanut käytännössä kuin kaksi tsasounakuvausta ja sekin piti kiirettä. Se jaksaa aina yllättää ihmiset että miten minulla menee yhden tsasounan kuvaamiseen 3-4 tuntia. Että eikö sen saa melkein räpsäistyä auton ikkunasta ja siinä menee minuutti :) Ei saa. Minulla kertyy yhden tsasounan kuvaamisesta 300-500 kuvaa per yksi tsasouna. Kuvat otan kolmella eri linssillä. Sisältä ja ulkoa. Nyttemmin otan vielä, jos sää ja ympäristö ja aikataulu sen mahdollistaa, muutaman ilmakuvan vielä kuvauksen päätteeksi.

Perjantaiaamuksi oli sovittu 9:30 Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounan kuvaus Luikonlahden kylään. Tsasounan isännöitsijä Jaakko Laasola oli jo paikalla odottamassa ja harjaamassa lumia rappusilta pois. Pakkasta oli Kuopiosta ajamaan lähtiessäni -26 mutta kun pääsin tsasounalle oli asteita -30. Koska tuolloin oli vielä aamuhämärää, aloitettiin kuvaus sisältä ja kun siirryin ulos, oli pahin hämärä jo takanapäin.

Dimi Doukas valokuvaamassa Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounaa Luikunlahdella
Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasouna Luikonlahdella

Sitten olikin 12:30 sovittu Muuruvedellä Pyhän Nikolaoksen tsasounan kuvaaminen. Isännöitsijää tuuraamassa oli Aune Markkinen avaamassa tsasounan ovia. Lähtiessä ja vielä matkaltakin piti pariin otteeseen soittaa etten ehtisi sovittuun aikaan vaan myöhästyisin sovitusta. Sen verran enemmän oli matkaa kuin odotin ja sen lisäksi navigaattori antoi kesäajan ennusteitaan matka-ajaksi. Pääsin perille ja tehtiin niin että kuvasin sisältä jotta Aune pääsisi lähtemään eteenpäin nopeammin. Sen jälkeen kuvasin ulkoa ja otin tälläkin kertaa vielä ilmakuvat päätteeksi.

Dimi Doukas valokuvaamassa Muuruveden tsasounaa Kuopiossa
Muuruveden tsasouna
Lauantai-aamuna klo 9:30 oli vuorossa Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä. Olin isä Esipaimeneen yhteydessä ja sain häneltä myötämielisesti luvan kuvata tsasouna. Ovet tuli avaamaan tsasounan rakentanut ja isännöitsijänä toimiva Väinö. Kuvauksen aikana alkoi satamaan lunta, joka kuvatessa ei ole niinkään toivottavaa ihan vain kuvausteknisistä syistä :) Piti odotella aina sellaisia hetkiä että lunta tuli mahdollisimman vähän jotta sai kuvattua ja tämä hidasti aikataulua.

Dimi Doukas valokuvaaja Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä
Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä

Tämän jälkeen siirryin kuvaamaan Haatalan tsasounaa Maaninkaan. Ovia oli avaamassa isännöitsijä Heikki Rutonen. Tsasouna oli hyvin lähellä tietä ja etenkin tsasounan takaa kuvattaessa oli odotettava ettei tiellä juuri sillä hetkellä mennyt ohi autoa tai ettei tien toisella puolella olevan omakotitalon pihalla olisi juuri sillä hetkellä ihmisiä kävelemässä, jotta olisi vähemmän editoitavaa myöhemmin.

Dimi Doukas valokuvaaja - Haatalan tsasouna
Haatalan tsasouna, Maaninka
Kun tsasouna oli kuvattu, kutsui Heikki vielä kahville kotiinsa kuvauksen jälkeen. Pakkaset oli kylmettäneet sen verran ja kun tsasounakin oli vielä sisältäkin ollut kylmä, oli ihan mukava päästä lämmittelemään ja juomaan kupponen teetä ennenkuin lähdin ajamaan takaisin Kuopioon. Heikin vaimo Sirpa olikin laittanut kahvipöydän koreaksi ja oli oikein mukava istua siinä ja tutustua heihin paremmin. Mutta kohta olikin aika jo lähteä ajamaan takaisin, sillä iltaan mahtuu vielä paljon tekemistä ennenkuin pääsisi nukkumaan. Kuvat pitää siirtää muistikorteilta ja sen jälkeen polttaa DVD-levyille varmistuskopioiksi. Ja tätä kaikkea hidasti vielä se että Mac tietokoneeni kiintolevy täyttyi vähän väliä kun olin polttanut DCD-levyjä, vaikka poistin aina poltetut kuvat väliaikaisesta kansiosta. Jokin järjestelmässä, tai sitten DCD-levyn poltto-ohjelma toimi toisin kuin pitäisi ja kerrytti sellaista mikä sitten vei tilaa levyltä eikä poistunut. Joten aikaa meni aina kaiken muun lisäksi siihen kun piti yrittää tehdä lisää tilaa. Ja ulkoiset levyasemat eivät auttaneet (niissä oli tilaa) sillä poltto-ohjelma vaatii sen että poltettavat tiedostot ovat paikallisella levyllä. Usein menikin yhteen asti yöllä ennenkuin muistit oli purettu, levyt poltettu ja akut ladattu.

Sunnuntai-aamu kun koitti niin ensimmäinen kuvattava tsasouna oli Toivalan tsasouna, jonka isännöitsijä on Leo Tuutti, mutta hän ei pääsisi avaamaan ovia, sillä oli tuolloin itse palveluksessa. Sunnuntai aamupäivä luonnollisesti on joskus hankala ajankohta saada joku avaamaan tsasouna. Sovittiin kuitenkin niin että haen avaimen läheisestä Kunnon Paikka kylpylän respasta ja käyn itsekseni kuvaamassa tsasounan ja palautan sitten avaimen takaisin kylpylään.

Dimi Doukas valokuvaaja - Kuopio Toivalan tsasouna
Toivalan tsasouna on kallion päällä iltaisin valaistuna kuin mainos moottoritielle


Oletin tsasounan olevan kylpylän yhteydessä ja menikin vähän aikaa ajellessa tsasounan ohi (jonka löysin kyllä heti) kunnes ymmärsin että kylpylä ei taidakaan olla ihan tsasouna vieressä. Tai että vieressä oleminen olisi suhteellista. Olin jo ajanut 500m tsasounan ohi pientä jyrkkiä mäkiä alas ja pelkäsin etten kohta pääse autolla takaisin. Kääntöpaikka olikin pienellä tiellä hankala löytää ja onneksi sain auton käännettyä juuttumatta mökkitiellä kiinni ja pääsin takaisin. Sitten googlasinkin jo puhelimella Kunnon Paikan osoitteen joka olikin moottoritien toisella puolella, ehkä kilometrin päässä tietä pitkin. Sain avaimen ja ajoin takaisin. Nyt lähdin ajamaan sitten tsasounalle johtavaa 'metsätietä', jossa oli yhdet autonrenkaan jäljet. Lunta oli suhteellisen paljon ja ajoin samoja auton jälkiä varovasti tien ollessa juuri yhden auton levyinen. Koska lunta oli reiluisti, ei tien reunoja selvästi erottanut, saati sitä oliko tien reunassa oja tai kiviä tms. Tsasounalle menevä tie oli muutaman sata metriä ja viimeiset parikymmentä metriä oli loivaa kaartuvaa alamäkeä. Olin jo tuossa alamäessä kun huomasin että lunta oli niin paljon ettei auto saisikaan käännettyä ja joutuisin peruuttamaan takaisin. Pysähdyin samantien ja aloin peruuttamaan samoja jälkiä takaisin. Mutkan peruuttaminen vaati tarkkuutta sillä peruuttaminen kaartavaan ylämäkeen vaati paitsi vauhtia niin myös tarkkana olemista ettei auton etukulmat osuisi taakse katsellessa aivan tiessä kiinni oleviin puihin. Pääsin mäen takaisin ylös ja aloin peruuttamaan omia jälkiäni pitkin. Muutaman kerran sain ottaa takaisin eteenpäin kun näytti että nyt lähti menemään vinoon. Auton pohja jätti pulkkamaisen jäljen lumeen, sen verran matalalla auton pohja on. Kun sain auton lopulta takaisin auratulle tielle niin käänsin auton ympäri ja peruutin vähän matkaa tsasounalle menevää tietä ja jätin auton siihen. En ajanut enää kovin pitkälle sillä en halunnut riskeerata että jäisin autolla jumiin. Sitten otin kamerakassit ja jalustan ja kannoin ne tsasounalle ja aloitin kuvaamisen.


Dimi Doukas valokuvaaja - Toivalan tsasouna Ilmakuva
Toivalan tsasouna ilmakuva - lunta oli satanut lähipäivinä reippaasti

Tsasounassa ei ollut sähkövalaistusta ja tsasouna oli hyvin pimeä sisältä päivälläkin. Sytytin kaikki tuohukset jotka tsasounassa oli jo valmiiksi poltettuja (en siis ottanut uusia käyttöön). Tämän avulla sain tuohusten valossa kuvattua. Tuli ainoana lähes ainoana valona on hyvin punavoittoista valoa ja se näkyy kuvissakin. Kun tsasouna oli kuvattu sisältä sammutin kaikki tuohukset ja lampukat ja kävin käytännössä kolme kertaa vielä varmistamassa ettei minkään nurkan tai hirren taakse jäänyt yhtään tuohusta tai lampukkaa palamaan.



Toivalan tsasouna sisältä. Ikkunoista tuli vain vähän valoa ja
tuohuokset tekivät suurimman osan valoa. Tässä jo kuvan reilua punaisuutta jälkieditoitu pois.

Tsasouna oli kalliolla joka edessä rajoittui korkeaan pudotukseen (kallioleikkaukseen) moottoritielle, joka oli aidattu. Myös toisella tsasounan reunalla (oikealla puolella edestä katsoen) oli luminen ja jäinen kallion reuna ja pudotusta sellaiset 1,5-2m. Tämä vaikeutti kovasti kuvaamista sillä etäisyyttä olisi tarvittu enemmänkin mutta en voinut mennä niin alas (ja se olisi ollut jokseenkin vaarallistakin) jäistä kalliota pitkin kiipeillen.

Dimi Doukas valokuvaaja tsasounan kuvaamista kallion reunalla
Kuvauspaikkani oli kallion reunalla siten että nojasin
selkäni puuhun joka nousi kallion reunasta ja yritin olla putoamatta

Dimi Doukas valokuvaaja Kuopiossa Toivalan tsasouna ja moottoritie
Toivalan tsasouna Kuopiossa on näköalapaikalla
moottoritien kallioleikkauksen päällä


Tämän jälkeen oli jäljellä vielä viimeinen tsasouna joka olisi Syvänniemen tsasouna. Ovet oli jo valmiiksi aukaissut ja lunta rappusilta lakaissut tsasounan isännöitsijä Tuomo Tuovinen

Syvänniemen tsasouna
Tsasounan ympäröi verkkoaita ja aidan takana on kaadettu reilusti puita (ilmeisesti enemmän tai vähemmän roskapuuta), jotka odottivat vielä keräämistä. Niinpä kun tsasounaa piti kiertää kuvaamassa niin oli mentävä aidan ulkopuolelle saadakseen riittävästi etäisyyttä. Ja puiden päälle oli tullut useamman kymmenen senttiä lunta. Olikin jännittävää astella niiden kaadettujen puiden ja oksien päällä, kun ei nähnyt mitä lumen alla oli. Kameran jalusta toimi tunnustelijana kun tökin sillä eteeni hankeen ja yritin hahmottaa olisiko seuraavan askeleen alla oksistoa, puun runko, kivi vai kuoppa. Hitaasti edeten homma kuitenkin onnistui ja pääsin kiertämään tsasounan toiselta sivulta ja takaa aidan ulkopuolelta. Hämärä jo laskeutui ja kun olin kuvannut niin oli jo käytännössä pimeää Sitten olikin aika lähteä ajamaan Kuopiosta Vihtiin eli n. 6 tunnin matka talvisessa kelissä. Ennen sitä pidin kuitenkin evästauon. Minulla oli termoskannussa kuumaa vettä, kertakäyttömukeja ja teetä sekä muutama sokerikorppu eväänä. Pimeässä tsasounan edustalla autossa istuen pidin evästauon ja sitten käskin tomtomin ohjaamaan minut kotiin. No navigaattori tyypilliseen tapaansa vaihtoi matkalla pariin otteeseen reittiä ja olin jo liian pitkällä kun huomasin ettei navigaattori vienytkään minua Varkauden kautta, kuten aluksi näytti. Lopulta päädyin ajamaan Toivakan läpi ja sieltä nousemaan Jyväskylä-Heinola väliselle tielle. Toivakan läpi ajaessani muistelin että eikös Arja Koriseva asu Toivakassa ja toivotin hänelle nopeata paranemista ajatuksissani. Tästä eteenpäin reitti olikin hyvin tuttu ja matka meni joutuisasti.

Seuraavana päivänä nousikin rakkulat molempien käsien niihin kolmeen sormenpäihin jotka olivat usein paljaana kuvatessa erityishansikkaissa. Vaikka yritin käyttää kameraa hansikkailla siten että kaikki sormet olivat hansikkaan sisällä, niin niiden kameran toiminta- ja säätönappien painaminen ei vain onnistunut siten. Minulla oli matkassa hansikkaat, joissa vain kolme sormenpäätä jää paljaaksi kummassakin kädessä. Mutta 30 asteen hujakoilla oleva pakkanen teki tehtävänsä, vaikka niitä laittoi hanskaan ja taskuihin aina kun oli mahdollista. Mutta kuvaaminen vei jo muutenkin aina 3-4 tuntia per tsasouna joten en pystynyt hidastelemaan yhtään enempää enkä pitämään lämmittelytaukoja viiden minuutin välein. Aikaa olisi kulunut aivan liiaksi ja kuvaaminen olisi jäänyt vain yhteen tsasounaan päivässä. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt kuin että nahka siltä kohtaa vaihtui parin päivän aikana. Enpä muista aiemmin palelluttaneeni sormia niin että niihin tulee rakkulat. Mutta säikähdyksellä siitäkin selvisi.

Tältä näytti kamera n. 30 asteen pakkasessa. 2 akkua akkukahvassa
kestivät hienosti pakkasen toisin kuin kuvauskopterin akut.


06 helmikuuta 2016

Kaikkien Pyhien tsasouna Metsolassa Lohjalla Syyskuussa

Metsolan tsasouna Lohjalla - valokuvaus Dimi Doukas, Vihti
Kaikkien Pyhien tsasouna Lohjalla

Syyskuussa 9. päivä 2015 kävin kuvaamassa Metsolan tsasounan eli 'Kaikkien Pyhien Tsasouna' Lohjalla. Tsasouna sijaitsee hautausmaan yhteydessä. Tsasounan ovet minulle tuli avaamaan sovitusti tsasounan isännöitsijä Seppo Pesonen. Päivä oli melko poutainen ja ympärillä olevat korkeat männyt saivat aikaan sen että puiden välistä tsasounaan osuva aurinko aiheutti kirkkaita 'läikkiä' tsasounaan ja vastaavasti kovia varjokohtia. 

Ilmakuva Lohjan Metsolan Kaikkien Pyhien tsasounasta - Valokuvaus Dimi Doukas, Vihti
Ilmakuva Lohjan Metsolassa olevasta Kaikkien Pyhien tsasounasta

Vaikka päivä sinänsä on kaunis kun aurinko paistaa niin valokuvaamisen kannalta se ei ole paras valaistusolosuhde. Mutta se kuuluu asiaan. Säät ja vuodenajat vaihtelevat ja näin tsasounoista saadaan hyvin erilaisia kuvia ja erilaisia tunnelmia. Kameralle tuo vain aiheuttaa haasteen koska kamera ei ole läheskään niin kehittynyt tasaamaan valaistuksen olosuhteita kuin ihmissilmä on. Me näemme sekä varjossa että valossa olevat asiat. Kamera näkee vain jommankumman. Kameran dynamiikka ei riitä tallentamaan kaikkea. Siksi otankin useita kuvia samasta kohtaa, jotka voin yhdistää jälkeenpäin HDR (high dynamic range) tekniikalla ja saada näin ikäänkuin venytettyä tuota dynamiikka-aluetta. 

Lohjan Metsolan tsasounan katon reunan koristuksia - valokuvaus Dimi Doukas, Vihti
Katon päätyjen ja reunan kaunistuksia
Ulkoapäin tsasouna on ottanut vaikutteita rajantakaisista tsasounoista porrastavan katon osalta, joskaan tsasouna ei näytä kuitenkaan siltä että se olisi varsinainen kopio jostain rajantakaisesta. Sen pelkistetyt muodot kuitenkin antaa ymmärtää että tsasouna on suunniteltu ja piirretty ihan 'insinööripohjalta', mutta tsasounan malli on selvästi mukailtu perinteisemmästä tsasounasta. Katon päätylaudat on kuitenkin nätisti koristeltu perinteiden mukaisesti.

Metsolan tsasouna Lohjalla sisäkuva - valokuvaus Dimi Doukas
Metsolan tsasouna Lohjalla - sisäkuva
Tsasouna on hirsinen ja puupintainen myös sisältä. Hirret aiheuttavat yleensä voimakkaan punaisuuden kuvissa, jota joutuu sitten jälkeenpäin palauttelemaan lähemmäs normaalia. Pitkä polttoväli saa aikaan säteet kynttilälampuissa. Ja päällekkäisvalotuksen ansiosta myös ikkunoista näkyy vähän muutakin kuin kirkasta valkoista. Tsasounan katto on sisältä satulakaton mallinen. Tsasounan päätyjen katon porrastus taasen tuo alttariin ja eteisosaan erilaiset katon korkeudet, samoin alttariosa on kapeampi kuin muu osa tsasounaa.

Lohjan Metsolan tsasounan porrastettu katto ilmakuva - valokuvaus Dimi Doukas, Vihti
Tsasouna porrastuva katto

Piispa Arsenin kädenjälki on mukana myös tsasounan kaunistamisessa ja tsasounan on siunannut käyttöön Helsingin metropoliitta Ambrosius.






05 joulukuuta 2015

Mikkelin hautausmaan tsasouna

Mikkelin ortodoksisella hautausmaa sijaitsee luterilaisen hautausmaan yhteydessä, ollen kuitenkin oma pieni alueensa. Saavuin elokuussa kuvaamaan hautausmaalle taivaan ollessa tasaisen harmaa ja ohuen sateen ripotellessa. Sade ajoittain loppui kuvauksen aikana, mutta alkoi taas välillä ja se näkyy joissain kuvissa pisaroina linssissä. Tsasouna on pyhitetty Paraskevalle ja tämä tsasouna oli niitä pienempiä tsasounoita kooltaan. Tämäntyyppisissä tsasounoissa palvelukset ja rukoileva kansa levittäytyy tsasounan edustalle silloin kun ihmisiä on yhtään enempää. Ja voi olla että vain palvelusta toimittava papisto käytännössä on tällöin tsasounan sisällä. Yhtäkaikki, tämä tsasouna oli hienossa ympäristössä, kauniiden mäntyjen keskellä. Tsasounan ovet tuli minulle avaamaan tsasounan vahtimestari Esko Kaikkonen.

Mikkelin ortodoksisen hautausmaan Pyhän Paraskevan tsasouna
Mikkelin ortodoksisen hautausmaan Pyhän Paraskevan tsasouna
Kuten olenkin jo kertonut, on hautausmaat minulle rauhoittava ja mukava paikka, jossa minua ympäröivät edesmenneet ihmiset. Tsasouna on rakenteeltaan yksinkertainen hirsirakennus, mutta erikoisuutena on katon eteenpäin kärkenä työntyvä 'räystäsosa', jollaista muotoa näkee joissain rajantakaisissa 'arkki'-malleissa - jopa niin että eri korkuiset katot laskeutuvat räystäs räystäältä alaspäin. Katolla oleva risti ja etenkin sen alla oleva paanukupoli oli taas hieno näyte käsityöstä.

Ortodoksiristi, paanukupoli
Tsasounan katolla ortodoksiristi paanukupolin päällä
Olin ottanut mukaan myös drone-kuvauskopterin, jolla otin vielä muutaman ilmakuvan tsasounasta ja sitten yhden kuvan aivan puiden ja tsasounan yläpuolelta. Huomasinpa jälkeenpäin kuvassa että hautausmaan tiet muodostavat taivaalle näkyvän ristin. Siinä taitaa sattumalta olla hienoa symboliikkaa.

Ortodoksinen hautausmaa ja taivaalle näkyvä risti
Ortodoksinen hautausmaa ja taivaalle näkyvä risti


22 elokuuta 2015

Leppävirran rukoushuone

Tsasouna Leppävirralla
Rukoushuone Leppävirralla
Tämä tsasounakuvaus oli vähän ex tempore siinä mielessä että olin Mikkelissä muilla asioilla ja keksin että voisin kuvata samalla jonkin lähistöllä olevan Tsasounan. Ensin oli ajatukseni käydä kuvaamassa Visulahden tsasouna, mutta tsasounan avainta ei siihen hätään löytynyt. Lähistöllä Leppävirralla oli toinenkin tsasouna (viralliselta nimeltään Pyhien Karjalan valistajien muistolle pyhitetty ruokoushuone, mutta käytän tässä teksitssä nimitystä tsasouna), mutta en saanut isännöitsijää kiinni ja ajattelin että ajanpa sinne katsomaan ja kokeilen onneani. Saavuin tsasounan pihalle ja tsasouna oli kiinni enkä edelleenkään tavoittanut puhelimella isännöitsijää. Noin kymmenen minuuttia pihalla kierreltyäni tarkastelemassa tsasounaa ja sen ympäristöä, pihaan ajoi auto josta nousi naishenkilö joka alkoi nostaa auton takakontista kiviä tsasounan pihalla rakenteilla olevan kukkapenkin reunaan. Osoittautuikin että siinähän oli tsasounan isännöitsijä (tai siis emännöitsijä) Marjukka Levy. Hänellä oli asiaa kaupungille mutta tunnin päästä hän voisi tulla avaamaan ovet niin pääsisin kuvaamaan. Kannatti tulla :)

Tsasounan editse tuleva tie on ylämäkeä ja tsasouna on hyvin lähellä tätä tietä. Samoin tsasounan edessä kasvaa pensasaita. Niinpä tsasounan edestä kuvaaminen osoittautui haastavaksi, sillä kun oli pensasaidan sisäpuolella, oli liian lähellä. Ja kun meni pensasaidan toiselle puolelle, oli aidan takana heti jyrkkä muutaman metrin rinne alaspäin. Tiellä ollessa oli muutaman metrin alempana ja kuvakulma ei ollut paras mahdollinen, senkään vuoksi että alhaalta kuvattaessa myös välissä oleva pensasaita oli näköesteenä.  Oli seisottava kirjaimellisesti keskellä tietä kun otti kuvaa ja odotettava hiljaista hetkeä kun ei tullut autoja. En olisi uskonut tällä syrjäisemmän näköisellä tiellä kulkevan niin paljon autoja, mutta ylempänä mäen päässä oli ilmeisesti hautausmaa jonne ihmiset olivat menossa käymään. Maine taas kasvoi kun seisoi kuvaamassa keskellä ajotietä :)

Muu osa pihasta olikin sitten nurmikenttää ja en tällä kertaa joutunut kuvaamaan kuusien ja mäntyjen oksien takaa. Monessa tsasounassa onkin tullut ympärillä tiheästi kasvavien ja tsasounan peittävien puiden kohdalla jostain syystä moottorisaha mieleen, mutta ei onneksi tässä :)

Sitten otin sisäkuvat ja siellä huomasinkin että tässä tsasounassa oli vähän harvinaisempi asia, eli parvi kuoroa varten. Tuli mieleen Valamon pääkirkko, jossa sellainen myös löytyy. Tässä tsasounassa ei tuota parvea juuri kuorolle kuitenkaan käytetä vaan siitä on muodostunut sellaisten tavaroiden säilytystila, joita tarvitaan vain kausittain. Hyvä niin, minustakin kuorossa laulaneena, parempi paikka on laulaa kirkkokansan luona eikä jossain korkealla eristettynä. Ja olisihan se käytännössäkin hankalaa jos kuorolainen menee ehtoollista nauttimaan ja saa könytä rappuja edestakaisin.

Tämä tsasouna oli tyyliltään näitä vähän suorempia, joita rakennettiin sodan jälkeen. Näitä samantapaisia on useampia ja ne ovat malliltaan melkoisen suoria ja lautavuorattuja. Osin syynä on ollut saatavilla ollut materiaali ja rakennuksen yksinkertaisuus/helppous. Mutta on syinä ollut joissain tapauksissa ikävä kyllä myös se, että rakennusluvan saamiseksi on edellytyksenä ollut se ettei tsasouna ole saanut muistuttaa ulkomuodoltaan venäläisiä rakennuksia - eli 'perinteisempää tsasounaa'. Äkkiseltään ulkomuodon perusteella tällaista rakennusta voi erehtyä pitämään luterilaisena kirkkona, ennen kuin katsoo ylinnä näkyvän ristin vähän tarkemmin. Etenkin silloin kun tällaisessa rakennuksessa ei ole liekin muotoisia kupoleita, jotka paljastaisivat sen nopeammin ortodoksiseksi.

28 kesäkuuta 2015

Video Pietarsaaren tsasounan kuvaamisesta

Video, jossa näkyy mitä tsasounan kuvaus käytännössä on. Olin torstaina 25.6.2015 kuvaamassa Pietarsaaressa tsasounaa. Hyttyset oli lähes kolibrin kokoisia ja niitä oli paljon :)

25 toukokuuta 2015

Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasouna Mikkelissä - vahtikoira ja silta

Olimme sopineet Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounan kuvauksesta tsasounan isännöitsijän, Ilkka Lapin kanssa. Ajoin annettujen ohjeiden mukaisesti, ensin Porrassalmenkatua pitkän matkaa, katua jolla mummoni oli aikanaan joitain vuosia asunut ollessaan lääkärinä. Kunnes tie vaihtoi nimeä ja halkoi metsää ja maalaismaisemaa. Ja taas kerran huomasin että tie kapenee ja kapenee, muuttuu sitten hiekkatieksi ja kapenee vielä entisestään samalla kun etenen syvemmälle metsään. Näin on useamman tsasounan kohdalla. Ilkka oli kertonut minulle että loppumatkasta minun pitää ylittää autolla puinen 'silta' jonka edestä useampi on soittanut ja varmistanut että onko tämä nyt oikeasti se siltä vai onko jossain isompi autoille tarkoitettu. Juuri ennen siltaa minua tervehti (tai yritti ajaa pois) punaturkkinen koira, josta en nyt oikein erottanut oliko se pystykorva vai karhukoira. Joku sellainen kuitenkin joka aina räksyttää ja jahtaa autoa. Ja joka on todennäköisesti hyvä metsästyskoira hirvijahtiin.

Tsasounalle menevän sillan vahtikoira
Tsasounalle vievää siltaa vahti aivan erityinen vahtikoira


Hidastin ryömimisnopeuteen ja koira pyöri auton edessä ja siirtyi sitten auton sivulle jolloin uskalsin jatkaa matkaa. Silta on vähän liian suureellinen nimi puille joita pitkin ylitettiin n. 6-7 metrin pituinen matka muutamakymmen senttiä veden pinnan yläpuolelta. Kaiteita ei ollut joten oli syytä pitää auto suorassa ja renkaat niille tarkoitettujen lautojen päällä. Varoittelujen perusteella odotin itse asiassa jotain vielä pahempaa. Nyt hyvällä säällä ja kun oli paljon valoa, ei ylittämisessä ollut ongelmia. Kovassa vesisateessa saati sitten kun lumi on peittänyt kaiken niin ettei tien reunoja erota, voisi asia olla jo hyvin toisenlainen. Ylitin sillan ja kohta olisin perillä.

Tsasounalle vievä siltä
Tämä silta on ylitettävä jos mielii päästä perille


Pienet mustavalkoiset tsasounakyltit (joissa oli tsasounan kuva) johdattivat risteyskohdissa sille tielle joka veisi perille. Ilmeisesti matkalla harvakseltaan olevien talojen pihalle oli eksynyt jo sen verran monta turistia että joissain kohti oli teiden haarautumiskohdissa itse tehtyjä 'pakollinen ajosuunta' liikennemerkkejä opastamassa tienhaarassa oikeaan suuntaan.

Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna
Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna

Saavuin tsasounalle ja näin vasemmalla ylhäällä vaaran päällä pienen tsasounan. Isännöitsijä Ilkka Lappi tuli pari minuuttia minun jälkeeni. Otin autosta kuvausvälineet ja kiipesimme polkua tsasounalle. Ilkka kertoi tsasounan syntyvaiheista ja hauskahan tuo tarina oli. Harva tsasouna on rakennettu niin että ensimmäinen valmis asia on ollut ovenkahva :) Tsasouna on pääasiassa Ilkka Lapin rakentama ja hänen piirustustensa perusteella tehty. Tsasouna on piirretty Ohlovan tsasounan valokuvan perusteella, sitä mukaillen. Ja tämäkin tsasouna on piirretty vailla aiempaa kokemusta lyijykynällä rakennuslautakuntaa varten. Katsoen mallia oman talon piirustuksista ja pyrkien samansuuntaiseen lopputulokseen. Ja läpihän tuo meni. Auttamassa oli oma veli hirsien osalta ja lähialueen naapurit sekä moni muu kauempaa on auttanut ja lahjoittanut tsasounalle erilaisia tarvittavia asioita. Tsasounan kellot ovat kierrätystavaraa - uuden käytön on saanut mm. lehmien juoma-automaatin astiaosa, josta on tullut tsasounan kello. Yksi neljästä kellosta, joista yksikään ei ole alunperin ollut kello, mutta innovatiivisten naapureiden käsien kautta kukin esine on saanut kellon viran. Tsasouna on myös ensimmäinen tsasouna jonka lähistöön on myös piilotettu geokätkö. Enempää en sen sijainnista paljasta, sen etsiköön jokainen geokätköilijä ihan itse :)

Kuvatessani huomaamattani menin metrin päästä tätä pesää, jonka huomasin
vasta kun melkoisen iso lintu lensi kovaäänisin siiveniskuin pakosalle mutta jäi lähistölle 


Otettuani kuvat, tarjosi Ilkka Lappi vielä kotonaan kuistilla teetä ja voileipiä. Keskustelimme ortodoksisuudesta, siitä minne elämä oli kumpaakin vienyt, työelämässä kuin maantieteellisesti. Katsoimme auringon laskiessa muutaman kymmenen metrin päässä olevan lammen rantaa, jossa ilmeisesti kaakkuri kävi lähellä rantaa - lähempänä kuin se oli tähän mennessä uskaltanut tulla. Pihakanat olivat menneet jo viideltä yöpuulle joten niitä en nähnyt. Ne heräisivät sitten taas auringon noustessa kukon kiekumiseen.


Ilkka Lappi ja Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna Mikkelissä
Ilkka Lappi ja Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna Mikkelissä
Oli aika lähteä ja ajoin saman reitin takaisin. Tällä kertaa pysähdyin sillan eteen ottamaan kuvan siitä. Koiraa ei näkynyt enää, sekin oli lähtenyt yöpuulle.

Kiitos Ilkalle mukavasta opastuksesta sekä vieraanvaraisuudesta! Monia armorikkaita vuosia!

17 toukokuuta 2015

Tsasounakuvaukset jatkuu seuraavaksi Mikkelissä - tilannepäivitys kirjahankkeesta

Tsasounat - Suomen kartalla
Tsasounat - vihreät kuvattu, oranssit jäljellä

Päivätyöni vei lopputalvesta pahimmillaan 20 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa, kun olin 3kk ajan ainoa työntekijä kun meitä normaalisti on ollut 3 henkilöä. Sama määrä työtä vähemmillä henkilöillä. Nyt tilanne on taas parempi ja kuvaukset jatkuvat. Tulen aikatauluttamaan loput tsasounat ennakkoon mahdollisimman pitkälle jotta saan kirittyä vähän aikataulua.

Rahoitus kirjahankkeelle on painatuskustannuksen osalta se että 50% on omaa rahaa kasassa ja 25% on apurahoina. Matka- ja yöpymiskulut olen kustantanut omistani tähän asti, sillä haluan varmistaa että kirjan painatukseen on rahat olemassa kun aineisto on valmiina ja apurahat ovat menossa varmistamaan nimenomaan sitä vaihetta. Kirjan taitto on vielä auki sen osalta että alanko tekemään taittotyön itse vai ostanko sen ulkopuoliselta. Tämä kysymys on tietysti myös kustannuskysymys eikä mukavuuskysymys, muuten vastaus olisikin helppo.

Joku Helsingin Ortodoksisen seurakunnan facebook sivuilla kehui tätä hanketta 'helpoksi, kun Suomi on niin pieni'. Galaktisissa mittasuhteissa tuo pitänee paikkaansa, mutta muuten en allekirjoita tuota lausuntoa millään muotoa. Olen ajanut jo tuhansia kilometrejä ja silti olen käynyt nyt sen ehkä tiheimmin tsasounoita rakennetun alueen Itä-Suomessa. Loput tsasounat onkin sitten välillä harmittavankin hajallaan koko muun eteläisen Suomen alueella, yksi siellä toinen täällä, etäisyyden ollessa kuitenkin sen verran että yhdelle päivälle useamman kohteen sisällyttäminen on haastavaa. Tuon mainitun facebook kirjahanke-uutisointiini liittyvän yleisökommentin jälkeen minun ratkaisuni oli lakata lukemasta enempiä kommentteja, ihan oman mielenrauhani vuoksi :)

Kuten olen aiemmin sanonut niin hanke on tuplasti isompi kuin alunperin oli odotukset sen aikaisten tietojen perusteella. Mutta yksi tsasouna kerrallaan tulen lähemmäksi valmista, eikä tähän muuta tietä olekaan. Jokainen kuvauskerta on mukava ja tapaan hyvin mielenkiintoisia persoonia ja joskus hyvin samankaltaisia ja toisinaan taas niin erilaisia rakennuksia että odotan aina innolla seuraavaa kuvauskertaa. Valitettavasti en tätä päätyönä pysty tekemään, joka tietysti nopeuttaisi hanketta. Ainoastaan muhkeammalla apurahasummalla voisi pitää sapattivuoden ja tehdä vain kirjaa. Toistaiseksi on se tulo hankittava muualta, koska tämä projekti tällä hetkellä vain tuo kuluja jotka pitää normaali elämisen päälle vielä kattaa :) Ja siksi on kuvaukset ja aikataulu sovitettava tilanteen mukaan ja mahdutettava kuvaukset sinne mihin ne vain saa sopimaan. Lomille, työmatkojen yhteyteen ja viikonloppuihin, milloin se on mahdollista. Noin kolmasosa kuvausvaiheen taivalta kuitenkin jo takana joten eespäin mennään :)

14 helmikuuta 2015

Tsasounakuvausta Rovaniemeltä Ouluun

Perjantaina 25.1.2015 oli lähes 1000km ajo Rovaniemelle, jossa lauantai meni päivätyöni puitteissa asiakastilaisuudessa tunturirallissa. Sunnuntaina oli sitten siirtyminen Oulua kohden ja matkalla olin sopinut kuvauksen Tervolan tsasounaan. Vaikka kotipuolessa Vihdissä ei paljoakaan lunta ollut niin näillä korkeuksilla lunta oli jo enemmän. Ja etenkin vielä kun edellisenä yönä sitä oli tullut aika reippaasti lisää. Niinpä maisema oli kuin postikortti. Tsasounoiden paikkaa valittaessa ei selvästikään ole ajateltu niiden valokuvaamista. Tässäkin tsasounassa toisella sivustalla alkoi jyrkkä rinne alaspäin ja koko rinne täynnä puita. Tsasounaa piti siis mennä sinne kuopan pohjalle kuvaamaan ja puut peitti lähes koko tsasounan. Pääoven suunnalta kuvattaessa taas oli ovesta n. 15m päässä korkea lumikinos. Joten ei muuta kuin lapsuudesta opitut vallin herra kiipeilytaidot käyttöön ja lumivuoren päälle kiipeämään. Piti tampata itselleen paikka seisoa siellä päällä ettei olisi uponnut. Ylös ja alaspäin mennessä jännitystä on aina sen suhteen että kaatuuko ja jos kaatuu niin minne jalustan päässä keikkuva kamera mahtaisi iskeytyä. No jälleen kerran kaikki meni hyvin ja kuvat tuli otettua. Kuvathan on otettava vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Joidenkin tsasounoiden ympäristöön vain kuuluu mahdoton kasa puita ja silloin saadaan kuvaa myös puista, joskus vähän enemmän kuin tarvitsisi :) Onneksi minulla oli lämpösaappaat joissa on kiristin saappaan suulla, jottei lumi päässyt sisään. Tulipa nimittäin huomattua että ne lumikengät eivät auta jos ne makaa autotallissa ja että ne on syytä olla mukana jopa Oulun korkeudella.

Tervolan Tsasouna Rovaniemen ja Kemin välillä
Seuraavana päivänä oli vuorossa Haukiputaan tsasouna. Kuvaamisen aikana alkoi sataa lunta, joka aina hankaloittaa kuvaamista ja tekee kuvista vähän 'harmaampia' johtuen kuvassa olevista lumihiutaleista. Onneksi lumen tulo aina hiljeni kun malttoi odottaa vähän aikaa joten kuvaamista saattoi taas jatkaa. Tämän tsasounan kohdalla piti kiivetä välillä jo tsasounaa kiertävän aidan yli että sai oikean etäisyyden ja kuvakulman ja toivoa että naapuri olisi ymmärtäväinen - no eipä kukaan tullut ajamaan kuvaajaa pois :)

Haukiputaan tsasouna
Haukiputaan tsasouna

Tämän jälkeen matka jatkui sitten muutamaan päivätyön asiakastilaisuuteen ja kuvaukset oli taas tältä erää tehty. Nyt on sitten yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki tsasounat Oulun yläpuolelta kuvattu. Yksi tsasouna sinne jää Suomineidon kaulan paikkeille ja sen saatan jättää ihan viimeiseksi.

10 joulukuuta 2014

Lunta odotellessa kuvien läpikäyntiä

Mutalahden tsasouna, Dimi Doukas, Doukas Arts
Mutalahden tsasouna, tällaisia kelejä tässä nyt toivotaan
Marras- ja joulukuun pimeimmät hetket menee kuvia läpikäydessä. Kun tsasounaa kohden kuvia tulee yleensä muutama sata niin on varovaisestikin arvioiden kuvia jo 7500 läpikäytävänä ja niistä parhaimmat sitten vielä editoitavina. Se onkin kuvaamisessa aina se kaikkein aikaa vievin osa. Ja sitä seuraa sitten vielä sivujen taitto, jota on tälle hetkellä arvioiden mukaan n. 350 sivua. Eipä lopu tekeminen kesken :)

Hauskaa Joulun odotusta!

19 lokakuuta 2014

Joensuu, Lieksa, Nurmes ja Taipale tsasounat kuvattu

Liperin ortodoksinen tsasouna, valokuvaaja Dimi Doukas, Doukas Arts
Liperin ortodoksinen tsasouna on yksi erikoisimmista arkkitehtuuriltaan,
Valokuvaaja Dimi Doukas, Doukas Arts, Vihti
Kaikkiaan tsasounoista on nyt 37 kuvattu, eli aika tarkalleen kolmasosa. Kartalla on vihreänä nyt Joensuun, Nurmeksen, Lieksan ja Taipaleen tsasunoita merkkaavat nastat. Ihan kiitettävän kokoinen alue jo sellaisenaankin. Nyt tällä viikolla Joensuuta tukikohtana pitäen kävin pisimmillään Valtimon yläpuolella kuvaamassa, jolloin matka yksittäiselle tsasounalle oli yli 100km. Ja sitten jokainen siirtymä seuraavalle tsasounalle oli useimmiten 40+ km, joten kilometrejä kaiken kaikkiaan tuli taas tämän viikon aikana n. 1400km siitä kun lähdin Vihdistä ja palasin sinne.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa tuli taas esiin vastaavasti yksi uusi tsasouna. Sitä myöten kun en ole vielä jotain aluetta kuvannut, otan sinne mukaan esiin tulevat tsasounat. Mutta jos kuvatuille 'valmiille' alueille tulee uusia tsasounoita, joita ei vielä ole kuvattu, otan ne ylös ja kuvaan ne vain jos sinne päin tulee muuten asiaa. Muutoin ne jää sitten myöhempään kirjan seuraavaan päivitettyyn versioon. Yleensä nämä uudet tsasounat ovat yksityisiä tsasounoita, joita rakentuu jatkuvasti uusia.

21 syyskuuta 2014

Äänekosken tsasouna kokenut ilkivaltaa

Äänekoski: Jumalanäidin kuolonuneen nukkumiselle pyhitetty tsasouna. Dimi Doukas
Äänekoski: Jumalanäidin kuolonuneen nukkumiselle pyhitetty tsasouna

Kävin kuvaamassa Äänekosken tsasounan (Jyväskylästä vähän pohjoiseen). Tsasouna löytyikin metsäiseltä saarekkeelta jota reunusti vilkasliikenteinen liikenneympyrä ja rivi- ja omakotitalot. Harvapuinen ja polkujen viivoittama pieni saareke on suosittu koiran ulkoilutus ja lenkkeilyreitti. Ihmisiä kulki koko kuvausajan tsasounan vierestä polkuja pitkin milloin mihinkin suuntaan. Ilmeisesti iltaisin ja viikonloppuisin tsasouna on myös nuorison hengailupaikka. Aiemmin tsasounan edustalla pidettiin penkkejä, mutta penkit kulkeutuivat usein pihalta pois etäämmälle metsän reunaan ja niitä joutui hakemaan takaisin. Yksi penkeistä hävisi kokonaan omille teilleen eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Niinpä penkit jouduttiin sulkemaan tsasounaan silloin kun tsasouna on kiinni.

Lieneekö syynä se että tsasouna on todellakin aitaamattomalla alueella ja nekin joilla ei tsasounalle ole asiaa, kulkevat tsasounan ohi tai oleskelevat sen tontilla. Tsasouna kesällä koki ilkivaltaa ja kauniit tuulilaudat tsasounan etupuolelta on katkaistu, eli murrettu poikki. Tuollainen on harmillista ja tuomittavaa käytöstä. Tsasouna suojan antajana kuulostaa ihan hyvältä. Miksei penkitkin voisi matkaajaa tai lenkkeilijää auttaa hetkeksi istahtamaan. Mutta ilkivalta on aina se joka pilaa tällaiset hyvät ajatukset. Ehkä sillä aidalla olisi paikkansa tässä tapauksessa.

Äänekosken tsasounan tuulilaudat kokeneet ilkivaltaa - Dimi Doukas valokuva
Äänekosken tsasounan tuulilaudat kokivat ilkivaltaa kesällä


Tsasounassa oli muutama erityinen ikoni, joista ehdottomasti kaunein ja vaikuttavin oli kolmikätinen Jumalan äiti neitsyt Maria. Ikonia koristi kauniisti kuivatut (ja lakatut?) kukat kehyslasin alla. Myös ikonin aihe on erikoinen. Toinen mielenkiintoinen ikoni oli Pyhä Arkkienkeli Mikaelin ikoni, jossa hän on miekka kädessä, sotilasasu päällä - olemus kuin taistelun jäljiltä. Mielenkiintoinen oli Mikaelin jalka, joka näyttää vähän siltä niin kuin se olisi haavoittunut - joka on yllättävän inhimillinen ominaisuus kuvattuna enkelille - henkiolennolle.

Tsasouna oli kovasti mäntyrunkojen ympäröimä, joka teki kahdenlaista haastetta kuvaamiselle. Ensinnäkin rungot tuppasivat väkisinkin tulemaan kuvaan, kameran ja tsasounan väliin, joten piti tarkkaan yrittää löytyy sellainen kohta, josta mahdollisimman hyvin tsasounan siinä kohden tärkeimmät asiat tulisivat eriin. Toiseksi, auringon ollessa jo laskemassa, heitti mäntyjen rungot todella kovia varjoja pihalle ja tsasounan päälle silloin kun kuvasi 'myötävaloon'. Tämä tietysti on osa tämän tsasounan ja sijainnin olemusta. Mutta valokuvaajalle haastavampi juttu, kun tsasouna alkaa muistuttaa ampiaista raitoineen :)

14 syyskuuta 2014

Tsasounoiden ylentävästä merkityksestä

Suomen ortodoksiset tsasouna kirja - Suolahden tsasounan kaunistamista sisältä
Suolahden tsasouna kaunistettuna sisältä
Tsasounoiden yhteisenä piirteenä on se, että niitä on kalustettu ja koristeltu sekä seurakuntien että yksityisten lahjoituksilla. Ja tämä pätee useimmiten, oli tsasouna sitten seurakunnan hallinnassa oleva tai yksityinen tsasouna. Tämä kertoo paitsi yhteisöllisyydestä, myös siitä että tsasounat eivät ole vain niitä hallinnoiville tahoille tärkeitä. Ne ovat keskuksia, jotka kokoavat yhteen ihmisiä. Antavat sisältöä ja merkitystä monelle ihmiselle. Usein ihmisille, jotka asuvat jopa erityisen kaukana tsasounasta, mutta joilla syystä tai toisesta on syntynyt side johonkin tiettyyn tsasounaan. Ja tämä näkyy siinä kuinka tsasounoiden ikoneista ja koristuksista kysellessäni kuulen niin usein siitä, kuinka joku paikallinen on tehnyt tuolit, veistänyt käyttöesineitä tsasounaan, käsin kirjonut peitekankaita ja liinoja tai tuonut ikoneita, kynttilän jalkoja, kelloja ja muita tarve-esineitä matkoilta. Lahjoittajina on paikallisia ikonimaalauspiirejä, tiistai-seuroja, seurakuntia, paikallisia yrityksiä, yhdistyksiä, kuntia sekä usein hyvin monenkirjava joukko yksityisiä ihmisiä.

Tsasounat on koettu ja koetaan edelleen tärkeiksi. Se näkyy siinä että nämä esineet ja tarinat eivät kaikki ole kaukaa historiasta. Vaan aivan kuten uusia tsasounoita tuntuu syntyvän jatkuvasti, myös näiden koristaminen jatkuu sekä vanhoissa että uusissa tsasounoissa. Usein on myös niin että kirkoista tai seurakunnista siirretään vähemmän tarvittavia tai varastossa seisoneita esineitä tsasounoiden käyttöön. Tsasounat eittämättä henkisen keskuksen tehtävänsä lisäksi toimivat taide-esineiden, käsityön ja talkootyön kantajina ja säilyttäjinä. Historia ja perinne elää tsasounoissa ja säilyy niiden myötä jälkipolville. Ja koko ajan syntyy myös uutta historiaa uusien tsasounoiden myötä.

01 syyskuuta 2014

Suomeen rakentuu jatkuvasti uusia tsasounoita samalla kuin vanhoja uhkaa maaseudun autioituminen


Petravaaran tsasouna Dimi Doukas Doukas Arts valokuvaamana
Petravaaran poikkeuksellisen Alvar Aaltomaisen arkkitehtuurin omaava tsasouna on yksi niistä
 joiden tulevaisuus on vaakalaudalla ihmisten muuttaessa lähemmäs kaupunkeja

Yksi lähtökohdista kuvata ja viedä Suomessa olevat ortodoksiset tsasounat yhteen kirjaan on ollut siinä että haluan dokumentoida nuo rakennukset nyt kun niitä vielä on. Tsasounoissa on paljon sellaisia jotka on aikanaan olleet tärkeitä kyläyhteisöille ja ortodoksisen uskon säilyttämiselle, mutta joiden ympäriltä ihmiset ovat pääosin muuttaneet pois. Jatkajia ei ole niin maanviljelykselle kuin kotitalon ylläpitäjille ja siten tsasounoiden ympäriltä kylät tyhjenevät - maaseutu jatkaa autioitumistaan monin paikoin Suomessa. Työ vie perässään ja yhä useampi päätyy jonkin suuremman kaupungin lähettyville asumaan.

Positiivisena yllätyksenä voikin pitää sitä havaintoa, jonka tässä matkan varrella olen havainnut, että tsasounoita myös rakentuu lisää. Saan ilmoituksia uusista valmistuneista tai valmistumassa olevista tsasounoista vähän väliä. Kempeleeltä tuli joitain päiviä sitten ilmoitus yksityisen tsasounan omistajalta joka myös haluaisi tsasounan mukaan kirjaani. Tsasouna sai numerokseen sijan 117. Ja tiedän ettei se vielä ole viimeinen. Suuntaus on hyvä, joskin samalla tietysti vanhimpien tsasounoiden kohtalo syrjemmillä seuduilla aiheuttaa huolta. Mutta se että uusia rakentuu, kotipihoihin, kesämökeille, on hyvä asia.

Uusien tsasounoidenkin mallia haetaan usein vanhemmista tsasounoista tai jopa rajan takaa. Ikoneita haetaan Athokselta asti, tuodaan Venäjältä, samoin kuin muita yksittäisiä esineitä. Niinpä jokainen tsasouna ei ole vain tarina paikallaan olevasta rakennuksesta, vaan yksittäinen tsasouna kantaa monta pientä tarinaa ja niitä kuunnellessa kuvaukset vievät aina aikansa :)

22 elokuuta 2014

Tsasounat paitsi nättejä sisältä, myös tilaihmeitä!

Ortodoksinen tsasouna Dimi Doukas valokuvaajan ottama valokuva
Orimattilan ortodoksinen tsasouna sisältä
Kyllä nämä tsasounat ovat vaan kauniita sekä sisältä että ulkoa. Kaunis kesäpäivä joka näkyy ikkunoista. Valoisuus, joka tulee kuvassa näkyvien ikkunoiden lisäksi ylhäältä, jossa on välikatto poistettu ja pienen 'tapulin' ikkunoista pääsee myös valoa sisälle. Tämä tsasouna on erityisen valoisa ja paljaat hirsiseinät ovat kauniin tummuneita. Mukavahan se on että kuvat näyttävät näteiltä. Mukavampi se on kirja tällaisista kuvista koota :) Ja tämän kuitenkin suhteellisen pienen tsasounan palveluksissa on ollut jopa 50 ihmistä :) Tulee mieleen ne 'montako mahtuu yhteen Mini-autoon' -ennätykset :)

17 elokuuta 2014

Orimattilan tsasounan kuvaus ja Dostojevskiläinen versio

Tsasouna Orimattilassa. Valokuva DImi Doukas , Doukas Arts
Tsasouna Orimattilassa
Tänään oli vuorossa Orimattila ja siellä Tapani Viiliäisen ja Leila Nymanin yksityisessä omistuksessa oleva tsasouna. Kuten yleensä niin tässäkin tsasounassa järjestetään yleisölle avoimia palveluksia (Tällä hetkellä kerran vuodessa praasniekan eli tsasounan vuosijuhlan aikaan ja muuten tarpeen mukaan). Ihan 'perinteinen' tsasouna tämä ei ehkä muodoltaan ole. Mutta sisältä erityisen valoisa ja tähän asti ensimmäinen tsasouna kuvaamistani, josta löytyy sisältä laiva. Tsasouna on erittäin viehättävissä maalaismaisemissa. Ja hauskana tarinana oli vielä lähivuosina hevoset, jotka palvelusten aikana saattoivat tulla ikkunan taakse tuijottamaan sisällä olevaa palvelusta. Siinä kyllä jo huomio herpaantuu helposti palveluksesta, jos hevosen pää ilmestyy ikkunaan :) Nyttemmin tätä hauskaa ja jonkin verran kaivattuakin 'häiriötä' ei enää kuulemma valitettavasti ole. Tässä tänään ottamastani kuvasta Dostojevskin ajan maisemiin sijoittuva versio.

08 elokuuta 2014

Tsasounan kuvaus yhdellä otolla verrattuna monen oton HDR kuvaan

Tsasounan kuva normaalina verrattuna HDR kuvaan
Yhden oton kuva verrattuna useamman otoksen yhdistettyyn HDR kuvaan
Tässä Lieksassa ottamassani Paavo Pavliaisen yksityisen tsasounan kuva. En tehnyt tähän vielä sen kummemmin rajausta, koska halusin metsää olevan paljon mukana kuvassa tätä vertailua varten. Kuva on tässä esimerkkinä siitä kuinka vaikeaa tsasounan (tai minkä tahansa kohteen) kuvaaminen on etenkin aurinkoisella ilmalla silloin kun valojen ja varjojen erot ovat voimakkaat. Eli kun kohteen valotuksen dynamiikka ylittää kameran dynaamiikan tallennuskyvyt. Ja tämä koskee pääsääntöisesti myös kalliimpiakin ammattikameroita. Vasemmalla on 'normaali' kuva, eli yhden valotuksen otos. Se on kuva jossa on kuvattaessa jouduttu tekemään kompromissia siitä haluaako kuvassa näkyvän valossa vai varjossa olevat yksityiskohdat. Jompikumpi kärsii aina. Sen sijaan oikealla on sitten on 7 kuvan sarja, jossa jokainen kuva valotettu eri tavalla, yhdistettynä jälkikäsittelyssä yhdeksi kuvaksi. Tätä kutsutaan HDR (High Dynamic Range) kuvaukseksi. Lisäksi kuvassa on hieman vielä korostettu värikylläisyyttä, jonka vuoksi vihreä saattaa näyttää vähän 'äitelältä'. Joskin minä pidän siitä että se on jopa vähän överi - vähän kuin karamelli :) . Painettaessa paperille värit sitten kuitenkin hieman himmenevät. Mutta tässä oikeanpuoleisessa kuvassa jopa pimeimmissä varjokohdissa on väriä ja yksityiskohtia näkyvissä. Vasen, yhden valotuksen kuva yksinään olisi periaatteessa ok. Se on sellaista mihin on totuttu. Kunnes viereen laittaa oikeanpuoleisen kuvan. Siihen verrattuna vasen kuva näyttää melkein mustavalkokuvalta :)

Tämä tietää minulle vain enemmän kuvien ottamista ja tallentamista ja varsinkin editointia. Eli työllistävää ja aikaa vievää. Mutta uskon että tämä on tie joka on otettava, jotta saan tsasounoista parhaat mahdolliset kuvat.

05 elokuuta 2014

Nurmeksen ja Lieksan alueen tsasounoita kuvaamassa - 12 tsasounaa lisää kuvattuna

Bomban tsasounan uusi katto
Bomban tsasounaan on juuri uusittu katto,
joka hohtaa vielä toistaiseksi puunvärisenä
Viimeviikko meni pitäen tukikohtaa Kolilla. Olisin ottanut majapaikan Nurmeksesta, joka olisi kuvauslistalla oleviin tsasounoihin nähden ollut sopivammassa kohdassa, mutta sen alueen majapaikat olivat haluamallani viikolla varattuja ja ne jotka ei olleet, noudattivat hokemaa 'ei se ole tyhmä joka pyytää' :) Ei paikassa sinänsä vikaa ollut, päinvastoin Kolilla on kyllä kauniit maisemat ja Pielinen on todella suuri ja hieno järvi. Vika vain oli siinä että joka päivä etäisimpiin tsasounoihin oli 80-110km. Ja Lieksan tsasounoita kuvatessani kirjaimellisesti ajoin koko Pielisen ympäri saman päivän aikana.
Interiöörikuva Veikko Huotarisen tsasounasta
Sisäkuva Veikko Huotarisen tsasounasta Nurmeksessa

Kuvaukset olin sopinut joka toiselle päivälle siten että kuvaukset alkoivat aamu 9 ja päättyivät käytännössä palatessani majapaikkaan n. klo 22:00. Tsasounakuvaukset veivät 2,5-3h jokainen ja siirtymiset siihen päälle. Väliin ei mahtunut ruokataukoja, vain nopeat eväsleivän syönnit autossa, myslipatukat, omena, termari-tee ja vesipullot. Autoon vuosi sitten ostamani tupakansytyttimestä virtansa saava viileäkaappi osoitti hyötynsä. Oli mukava että kun ulkona oli 30 astetta lämmintä, saattoi kuitenkin pitää eväät ja juomiset viileinä.
Tsasounan puinen ristikoriste katonharjassa etuseinällä
Taltioin myös monia yksityiskohtia
käsityötaidosta tsasounoissa,
vaikka kaikkia kuvia ei kirjaan voi viedä
Kuvaaminen kesällä on paristakin syystä helpompaa kuin muina vuodenaikoina. Etenkin talveen verrattuna on etuina se, että päivä on pidempi. Talvella 3 tsasounan kuvaaminen saman päivän aikana on jo haastavaa, koska kolmatta kuvatessa päivänvalo jo loppuu kesken. Lisäksi talvella kun on pakkasta, on sormet äkkiä jäässä kameraa käsitellessä ja useimmiten tarvitsee pukea lumikengät jos ei halua kastella sukkia kun kenkä tulee lunta täyteen. Sillä vaikka lunta muuten olisi vähän, löytyy sitä aina riittävästi tsasounoiden ympäriltä täyttämään kenkäpari :) Kesällä taas pystyy kuvaamaan 4 siten että viimeistä kuvatessa ulkoa on aurinko juuri laskemassa, mutta ehtii vielä valaista. Kun kuvaa yli 100 tsasounaa jotka ovat ympäri Suomea, joutuu käytännössä tekemään kompromisseja. Ei voi jäädä odottamaan parasta säätä ja parasta ajankohtaa vuorokaudesta. On kuvattava silloin kun on siihen mahdollisuus ja tehtävä niillä ehdoilla paras kuva minkä voi.
Tsasunan puukoriste yksityiskohta
Rakennustekniikka ja koristelu tsasounoissa
jaksaa aina hämmästyttää minua

Olosuhteet kuvatessa vaihtelevat monella tapaa. Usein jollain tsasounan seinustalla on puita sen verran että kuvaaminen tuosta kulmasta on haasteellista. Toisissa (paljon) enemmän ja toisissa vähemmän. Sen lisäksi on muuttuvat sää ja valo. Nyt Nurmeksessa ja Lieksassa kuvatessa, pois lukien ukkoset joita pyyhki yli vähän väliä, oli aurinkoista. No se kuulostaa hyvältä, mutta kuvatessa se on myös haastavaa, sillä kameran dynamiikka ei riitä aurinkoisella säällä tallentamaan sekä valo- että varjokohtia. Joten siinäkin on päätettävä mitä haluaa tallentuvan ja osasta kuvainformaatiota joutuu luopumaan. Ellei sitten ota useampia kuvia ja yhdistä niitä myöhemmin tuoden toisista valot ja toisista varjot (jonka enlannin kielinen nimitys on High Dynamic Range eli HDR kuvaus).  Tällä kertaa varauduin useimmassa tapauksessa siihen että minulla on myös tuo vaihtoehto, sillä aurinko paistoi niin täydeltä terältä useimmiten, että valojen ja varjojen ero oli liian iso. Tsasounoiden ympäristöä ei joka puolelta ole myöskään luotu käveltäväksi, ja siksi se kulkeminen kameran ja jalustan kanssa on välillä osittaista kompurointia, oksien väistelyä ja arpomista sen suhteen että mihin uskaltaa astua, kun ei näe sammaleen ja varvikon alle, minkälaisia kuoppia ja juuria siellä on piilossa.
Tsasounan koristeltu tuulilauta
Tuulilautojen koristeet vaihtelevat, niissä on usein paljon samaa,
mutta silti jokainen on yksilöllinen

Kuvaan tsasounat rakennuksina, eli kuvissa ei ole ihmisiä. Näin itse tsasouna rakennus tulee paremmin esiin. Mutta se mikä tulee aina voimakkaasti esiin on se kuinka mielenkiintoisia tsasounoihin liittyvät ihmiset ja heidän tarinansa ovat. Se on osa tsasounoiden viehtymystä ja 'taikaa', eli tsasounat ovat ihmisille joko syy tai seuraus. Ja näiden syiden ja seurausten kuunteleminen on mielenkiintoista. Tarinat ovat kiehtovia, ja taustalla on monenlaisia ihmiskohtaloita, tunteita, iloja ja suruja. Yhdistävänä tekijänä tsasounat. Kovin monella on myös ollut tarve toteuttaa oma tsasouna pihalleen tai mökille. Kuitenkin siten että vähintään pyhäkön vuosijuhla eli praasniekka on kaikille avoin. Tsasouna ja suljettu yksityistila ei oikein ajatuksena kulje käsi kädessä. Tsasouna on paikka palveluksille, ja ortodoksisuudessa palvelusten yksi perimmäisistä olemuksista on yhteisöllisyys. Siksi on enemmänkin paradoksi olla tsasouna joka olisi muilta ihmisiltä suljettu.
Tsasounan koristeltu pylväs
Myös pylväät tsasounoissa on koristeltuja
ja jokaisessa tsasounassa omanlaisensa

Viikon antina oli 12 kuvattua tsasounaa. Kuvaustahti on erittäin väsyttävä. Pitkien päivien jälkeen kuvat on vielä purettava koneelle, varmuuskopioitava DVDille sekä paperidokumentaatio ja äänityksetkin tallennettava digitaaliseen muotoon. Usein kello hiipi yöllä kahteen ennen kuin pääsi nukkumaan ja purkaminen ja arkistointi jatkui vielä seuraavanakin päivänä.

Kun luulin jo Nurmeksen ja Lieksan tsasounat olevan hoidettu, sain tiedon loppumetreillä siitä että kaksi uutta tsasounaa ovat juuri valmistumassa ja ne tullaan vihkimään käyttöön muutaman kuukauden sisään. Joten jos matka vielä jonnekin lähistölle vie, niin kuvattavaa on taas pari tsasounaa lisää. Tsasounoita näyttää olevan Suomessa rakenteilla koko ajan jossain päin. Kirjaan otan mukaan yksityisistä tsasounoista ne joista saan tiedon ja jotka ehdin kuvaamaan. On hyvä että tsasounoita tulee lisää, mutta olisi tärkeää yhtälailla pystyä pitämään huoli myös niistä tsasounoista, joiden kävijämäärät ovat lähes nolla kun nuoret ovat muuttaneet lähistöltä pois, eikä jatkajia juurikaan tällä hetkellä ole. Niistä 'syrjempien seutujen' (joka on suhteellinen käsite) tsaounoista olen eniten huolissani, sillä niihin ei yletä aina seurakuntienkaan tuki, henkilöresurssit eikä raha. Silti niissä on pitkä historia, niihin on laitettu paljon työtä ja niiden merkitys osana ortodoksisen historian ja tsaounaperinteen osalta on merkittävä. Tämän historian ei soisi maatuvan tai purettavan, kuten Suomessa on jo niin monessa paikkaa viimeisten vajaan 100 vuoden aikana tehty.