25 toukokuuta 2015

Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasouna Mikkelissä - vahtikoira ja silta

Olimme sopineet Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounan kuvauksesta tsasounan isännöitsijän, Ilkka Lapin kanssa. Ajoin annettujen ohjeiden mukaisesti, ensin Porrassalmenkatua pitkän matkaa, katua jolla mummoni oli aikanaan joitain vuosia asunut ollessaan lääkärinä. Kunnes tie vaihtoi nimeä ja halkoi metsää ja maalaismaisemaa. Ja taas kerran huomasin että tie kapenee ja kapenee, muuttuu sitten hiekkatieksi ja kapenee vielä entisestään samalla kun etenen syvemmälle metsään. Näin on useamman tsasounan kohdalla. Ilkka oli kertonut minulle että loppumatkasta minun pitää ylittää autolla puinen 'silta' jonka edestä useampi on soittanut ja varmistanut että onko tämä nyt oikeasti se siltä vai onko jossain isompi autoille tarkoitettu. Juuri ennen siltaa minua tervehti (tai yritti ajaa pois) punaturkkinen koira, josta en nyt oikein erottanut oliko se pystykorva vai karhukoira. Joku sellainen kuitenkin joka aina räksyttää ja jahtaa autoa. Ja joka on todennäköisesti hyvä metsästyskoira hirvijahtiin.

Tsasounalle menevän sillan vahtikoira
Tsasounalle vievää siltaa vahti aivan erityinen vahtikoira


Hidastin ryömimisnopeuteen ja koira pyöri auton edessä ja siirtyi sitten auton sivulle jolloin uskalsin jatkaa matkaa. Silta on vähän liian suureellinen nimi puille joita pitkin ylitettiin n. 6-7 metrin pituinen matka muutamakymmen senttiä veden pinnan yläpuolelta. Kaiteita ei ollut joten oli syytä pitää auto suorassa ja renkaat niille tarkoitettujen lautojen päällä. Varoittelujen perusteella odotin itse asiassa jotain vielä pahempaa. Nyt hyvällä säällä ja kun oli paljon valoa, ei ylittämisessä ollut ongelmia. Kovassa vesisateessa saati sitten kun lumi on peittänyt kaiken niin ettei tien reunoja erota, voisi asia olla jo hyvin toisenlainen. Ylitin sillan ja kohta olisin perillä.

Tsasounalle vievä siltä
Tämä silta on ylitettävä jos mielii päästä perille


Pienet mustavalkoiset tsasounakyltit (joissa oli tsasounan kuva) johdattivat risteyskohdissa sille tielle joka veisi perille. Ilmeisesti matkalla harvakseltaan olevien talojen pihalle oli eksynyt jo sen verran monta turistia että joissain kohti oli teiden haarautumiskohdissa itse tehtyjä 'pakollinen ajosuunta' liikennemerkkejä opastamassa tienhaarassa oikeaan suuntaan.

Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna
Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna

Saavuin tsasounalle ja näin vasemmalla ylhäällä vaaran päällä pienen tsasounan. Isännöitsijä Ilkka Lappi tuli pari minuuttia minun jälkeeni. Otin autosta kuvausvälineet ja kiipesimme polkua tsasounalle. Ilkka kertoi tsasounan syntyvaiheista ja hauskahan tuo tarina oli. Harva tsasouna on rakennettu niin että ensimmäinen valmis asia on ollut ovenkahva :) Tsasouna on pääasiassa Ilkka Lapin rakentama ja hänen piirustustensa perusteella tehty. Tsasouna on piirretty Ohlovan tsasounan valokuvan perusteella, sitä mukaillen. Ja tämäkin tsasouna on piirretty vailla aiempaa kokemusta lyijykynällä rakennuslautakuntaa varten. Katsoen mallia oman talon piirustuksista ja pyrkien samansuuntaiseen lopputulokseen. Ja läpihän tuo meni. Auttamassa oli oma veli hirsien osalta ja lähialueen naapurit sekä moni muu kauempaa on auttanut ja lahjoittanut tsasounalle erilaisia tarvittavia asioita. Tsasounan kellot ovat kierrätystavaraa - uuden käytön on saanut mm. lehmien juoma-automaatin astiaosa, josta on tullut tsasounan kello. Yksi neljästä kellosta, joista yksikään ei ole alunperin ollut kello, mutta innovatiivisten naapureiden käsien kautta kukin esine on saanut kellon viran. Tsasouna on myös ensimmäinen tsasouna jonka lähistöön on myös piilotettu geokätkö. Enempää en sen sijainnista paljasta, sen etsiköön jokainen geokätköilijä ihan itse :)

Kuvatessani huomaamattani menin metrin päästä tätä pesää, jonka huomasin
vasta kun melkoisen iso lintu lensi kovaäänisin siiveniskuin pakosalle mutta jäi lähistölle 


Otettuani kuvat, tarjosi Ilkka Lappi vielä kotonaan kuistilla teetä ja voileipiä. Keskustelimme ortodoksisuudesta, siitä minne elämä oli kumpaakin vienyt, työelämässä kuin maantieteellisesti. Katsoimme auringon laskiessa muutaman kymmenen metrin päässä olevan lammen rantaa, jossa ilmeisesti kaakkuri kävi lähellä rantaa - lähempänä kuin se oli tähän mennessä uskaltanut tulla. Pihakanat olivat menneet jo viideltä yöpuulle joten niitä en nähnyt. Ne heräisivät sitten taas auringon noustessa kukon kiekumiseen.


Ilkka Lappi ja Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna Mikkelissä
Ilkka Lappi ja Pyhän Aleksanteri Syväriläisen muistolle pyhitetty tsasouna Mikkelissä
Oli aika lähteä ja ajoin saman reitin takaisin. Tällä kertaa pysähdyin sillan eteen ottamaan kuvan siitä. Koiraa ei näkynyt enää, sekin oli lähtenyt yöpuulle.

Kiitos Ilkalle mukavasta opastuksesta sekä vieraanvaraisuudesta! Monia armorikkaita vuosia!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti