Ukkosta pidellessä ja tsasunoiden käsityötä ihaillessa

Ilta-aurinko kultaa puiset ja ukkoskuuron
kastamat puukoristeet

Tsasounakuvauksissa kokee hienoja hetkiä kun on pidelty ukkosta ja sen rauhoituttua ilta-aurinko pilkistää esiin ja valaisee puisia koristeita kullaten ne säteillään. Ja käsityö tsasounoiden koristelussa on sellaista jonka osaamisen soisi säilyvän, myös tänä aikana kun kodit täyttyvät painokuvista ja töiden kopioista maalaustaiteen sijasta ja persoonattomista massakalusteista käsityön sijasta. Nuorille tällaisten asioiden hankkiminen on vaikeaa kun hankittavaa on paljon lyhyessä ajassa, joskin on nuoria pareja minultakin ostanut akvarelleja uusiin koteihinsa. Mutta kyllä he vähemmistöä edustavat. Olisiko tässä sellainen asia, jossa vanhemmat ja isovanhemmat voisivat auttaa ja huolehtia että nuorilla on muutakin seinillä kuin julisteita? Ja koti näyttäisi muultakin kuin Ikea tai Jysk -kuvastolta. Tässä, huonekalupuolella varsinkin joudun itsekin petraamaan. Tuo taulupuoli seinillä on sattumoisin paremmalla tolalla 

Käsityötä toivoisi suosittavan (etenkin siis kotimaista) ja vastaavasti toivoisi ettei käsitöitä hinnoiteltaisi ihan tähtitieteellisiin hintoihin, niin silloin myös volyymit voisivat kasvaa. Osittain tätä jo verotuksellisesti tuetaankin, mutta sitä tukea tulisi laajentaa myös pienyrityksiin, joilla ei vielä ole (eikä usein tule) suuruuden ekonomiaa helpottamaan kustannuksissa. Tälläisiä mietteitä syntyy kun kiertää kuvaamassa tsasounoita ja näkee perinteitä, taidokasta käsityötä ja huomaa että pääsääntöisesti tekijät ovat joko vanhoja tai sitten jo edesmenneitä. Harvemmassa ovat ne nuoren polven edustajat jotka jatkavat näitä perinteitä. Ja en ole aina sitä mieltä että uusi on parempaa kuin vanha. Monessa asiassa on, muttei aina, eikä varsinkaan kaikessa. Tsasounoiden rakentamisosaamista ja koristelutaidon jälkeä katsoessa tulee mieleen että tällaistahan pitäisi edelleenkin tehdä ja käyttää rakennuksissa. Muuallakin kuin vain tsasounoissa. 

Tsasounakuvausta Uudellamaalla - Nummela

Nummelan tsasounan alttaripääty sisältä
- päätyseinälle on tulossa syksyllä ikoneita kaunistamaan

Nummela on 10 km päässä kotoani, ja sinne on saatu paikallisen ortodoksiyhteisön toimesta rakennettua ihan uusi tsasouna. Ainutlaatuista tai ainakin hyvin harvinaista on se että rakennus käyttää lämmittämisessä maalämpöä. Lisäksi energiaa otetaan talteen katolle asennetuista aurinkokennoista. Eli sekä nykyaikaa että ekologisuutta on saatu hyödynnettyä, pitäen tsasouna kuitenkin perinteisenä. Siitä ei siis ole tehty (nykyajasta huolimatta) lasi-betoniteosta, eikä muutettu muutenkaan sen ajatusta ja funktiota. Hyvä niin. Ihan tarpeeksi on maailmassa ja uudistettu ja muokattu asioita 'nykyajan' nimissä. Ortodoksisuudessa perinteiden ja alkuperäisen oikeaoppisuuden ylläpitäminen ja säilyttäminen on juuri se arvokas asia, joka myös tsasounaperinteessä toistuu.

Rakennus on vielä niin uusi ettei sitä ole lopullisesti vielä vihitty, joskin palveluksia on silti saatu lupa jo toimittaa - ja niitä toimitetaankin aktiivisesti. Sekä itse rakennuksessa että pihassa on viimeistelytöitä kesken ja mennessäni kuvaamaan, olikin samalle ajalle kokoontunut myös Vihdin-Nummelan ortodoksit -yhdistyksen johtokunta tekemään pihan kohennusta koskevia suunnitelmia ja päätöksiä. Piha oli siis tällä kertaa sen verran täynnä autoja, että suosiolla päätin ulkokuvien ottamisen jäävän toiseen kertaan. Tällä kertaa olisi tavoitteena saada sisäkuvat otettua. Keskeneräisyydestä johtuen on sisälläkin tapahtumassa syksyllä paljon, sillä alttaripäädyn seinustalle on tulossa useampiakin ikoneita paikallisen ikonimaalauskerhon ja -opettajan tekeminä. Vielä nämä ikonit eivät paikallaan ole, joten koko tsasouna on sisältä lähestulkoon vain paljasta valkoista seinää. Muutama ikoni on jo paikkansa löytänyt, mutta yleisilmeeseen pari ikonia ei vielä tuo kovin paljoa muutosta.

Keskeneräisyydestä huolimatta olin päättänyt että otan kuvat nyt. Myöhemmin voi sitten päättää, jos aikaa on, että haluaako ottaa vielä uudemmat kuvat siinä vaiheessa kun sisälläkin ollaan pidemmällä kaunistamisessa. Toisaalta tärkeä osa kirjan viestiä ja kuvitusta tulee olemaan myös se että a)tsasounat palvelevat kaikkina vuodenaikoina ja b)jos tsasounoita häviää hoitamattomuuden, iän tai onnettomuuksien kautta, niin myös uusia syntyy. Siksi rakenteilla olevat ja keskeneräiset tasounat kuuluvat yhtälailla 'kuvaan'. Se on erilaisella tavalla kaunista, jos ei aina niin postikorttimaista olisikaan.

Valkoisuus seinissä muuttuu helposti harmaudeksi jos on vähänkään varjoa. Mieleeni tuli että tämä tässä voisi olla apua salamavaloista, mutta olen ollut sen suhteen myös siinä ajatuksessa alusta lähtien että nämä tsasouna otan luonollisessa valossa, enkä rakenna keinovalaistusta niihin. Käytän mielummin tarvittaessa pidempää valotusaikaa ja jalustaa.

Huomaa Jeesuksen molemmin puolin olevat ristit,
 jotka ovat varjoina alttarin seinällä molemmin puolin Kristus-ikonia.
Ristit ovat asettuneet Kristuksen molemmin puolin ja tuovat mieleeni Golgatan.

Luonnon valo tuo omanlaista sattumustansa kuviin mukaan, kuten yllä olevassa kuvassa. Minulle nämä ovat aina vaikuttavia ja symbolisia tapahtumia, kun huomaan jotain tällaista syntyvän kuvissa. Asia on tietysti helppo selittää kaarevalla seinällä ja taaempana sivuseinien korkeilla ikkuinoilla. Mutta se ei vähennä sen asian vaikuttavuutta että luonnon valo laskeutuu ikkunasta piirtääkseen ristin varjon seinälle Kristuksen molemmin puolin. Varjo syntyy toki kyntteliköstä (kun varjon lähdettä tarkemmin miettii), mutta muuttuu matkalla enemmänkin ristin muotoiseksi.