Olin käymässä Kotkassa, isoisäni synnyinkaupungissa, ja päivän päätteeksi päätin vielä käydä ottamassa kuvia Metsolan ortodoksisella hautausmaalla, joka sijaitsee Kymenlaakson keskussairaalan ja merenrannan välisellä muutaman sadan metrin kaistaleella. Hyvin pieni mutta idyllinen hautausmaa. Syksyisessä ja nopeasti hämärtyvässä iltapäivässä valojen syttyessä heijastamaan veden ylle oli näky ajoittain todella upea.
Kuvaaminen alkoi sillä että otin 'referenssikuvan', eli kuvasin 'värikartan', jonka perusteella pystyn jälkeenpäinkin palauttamaan kuvaushetken 'todelliset' värit. Kameroilla ja linsseillä on tapana tallentaa värit omalla tavallaan ja se ei ole sama miltä värit näyttivät kuvatessa. Sitten olikin aika ottaa kuvat tsaounasta. Ajoitus kuvaamiseen oli haasteellinen, sillä pimeys lankesi nopeammin kuin olisin kuvitellut ja tämä aiheuttaisi myös 'sinisyyttä' lopputuloskeen - jonka tosin saisi poistettua pienellä säädöllä. Säätämisellä olisi vaikutus koko kuvaan, joten annoin sen osin näkyä näissä kuvissa. Ajatus ei kuitenkaan ole ottaa kuvaa jokaisesta tsasounasta keskellä kesää kauniissa aamun valossa, vaan kuvata myös sitä kuinka tsasounat palvelevat meitä jokaisena vuodenaikana ja ovat läsnä muulloinkin kuin kesäjuhlissa, 'kaikkina aikoina'.
|
Kotkan Metsolan ortodoksisen hautausmaan tsasouna edestä |
|
Kotkan Metsolan ortodoksisen hautausmaan tsasouna oikealta |
|
Kotkan Metsolan hautausmaan tsasouna takaa |
|
Kotkan Metsolan ortodoksisen hautausmaan tsasouna vasemmalta |
Viimeisiä kuvia ottaessani olin jo käytännössä pilkkopimeässä yksin hautausmaalla yrittäen epätoivoisesti nähdä jotain jotta saisin tsasounan tarkennettua. Se ei kuitenkaan enää onnistunut ja täytyikin edetä yritys ja erehdys kautta, eli ottaa kuva ja katsoa sen jälkeen että mihin suuntaan pitäisi yrittää tarkentaa kun kuvan näki valaistuna kameran näytöltä. Jalusta ja pitkä valotusaika oli se keino jolla kuvia otin. Jätin salaman kaivamatta, koska en halunnut salamalla valaistua tsasounaa. Kun totesin ettei kuvaaminen enää onnistuisi, heittäydyin luovaan osuuteen, eli otin kuvan tsasounasta vasten merta ja mereen heijastuvia valoja ja valomaalasin tsasounan ristin hehkuvan punaiseksi laserilla.
|
Kotkan Metsolan ortodoksisen hautausmaan tsasouna illan laskeutuessa,
punaiseksi ja hehkuvaksi valomaalattu risti |
Tämän käynnin tuloksena en tavoitellut vielä 100% valmista kuvasarjaa Metsolasta, sillä olin tullut käymään 'ohimennen' ja en ollut sopinut vielä isännöitsijän kanssa tsasounan avaamisesta päästäkseni samalla kuvaamaan tsasounan myös sisältä ja monta muutakin asiaa liittyy siihen mitä jokaisesta tsasounasta tarvitsen kirjaan. Sen aika tulee myöhemmin, sillä Kotkaan minulla on vielä uudemmankin kerran asiaa. Ja aikataulu tuolloin ei enää tule olemaan päivän päätteeksi, jotta en joudu haparoimaan toistamiseen pimeässä :)
Hautausmaalla kävi muutama ihminen ennen kuin pimeys oli laskeutunut. Normaalit ihmiset eivät kai seiso siellä keskellä pimeyttä :) Eipä silti, minulle hautausmaa on pimeälläkin turvallinen ja rauhoittava paikka. Siellähän ei nimenomaan ole yksin. Vähän syrjäisestä sijainnista ja pienuudesta huolimatta oli mukava havaita että täällä kävi haudoilla vierailijoita. Useammallakin haudalla paloi kynttilä lyhdyssä. Kiva että muistetaan. 'Ollos iäti muistettu'.