Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kajaani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kajaani. Näytä kaikki tekstit

12 syyskuuta 2019

Kajaanista viimeinen ja Iisalmesta ensimmäinen

Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna Kajaanissa

Aamu käynnistyi sillä että ajoin autoni huoltoon, jossa sille oli varattu aika selvittämään miksi sain käynnistysakun tilasta vikailmoituksia autossani. Ajoin paikalliseen Autotalo Hartikaiseen ja siellä ojensin avaimet käteen ja sain vaihdossa kahvilipukkeen yläkerran kahvilaan. Aikani 'potkiskelin uusien autojen renkaita' ja sitten lähdin etsimään että mistä sinne yläkertaan oikein pääsee. Missään siinä huollon vastaanotossa eikä autojen myyntihallissa ei näkynyt rappusia eikä opasteita kahvioon. Käväisin ulkonakin asiaa ihmettelemässä ja varmistamassa että kyllä siellä yläkerta on. Ja ulkoa olikin ovi, jossa oli kahvilan pieni mainos. Mutta minua ihmetytti vielä että ei kai se niin voi olla että huollosta pyydetään menemään yläkertaan ja asiakkaiden pitäisi kulkea sinne ulkokautta. Lopulta keksinkin että huoltotiskin takana oli ovi, jossa ei lukenut mitään, mutta siitä pääsi samaan käytävään, jossa rappuset olivat. En nyt tiedä miksi se on noin huomaamattomasti siellä ja miksei sitä ole selvästi merkitty, mutta ehkä minulla on erilainen logiikka ja ajatuksen juoksu. Tuolla päin kaikki kuulosti niin paljon leppoisemmaltakin murteesta johtuen, ettei minkään kokenut muodostuvan siellä ongelmaksi :) Yläkerran kahviossa vaihdoin kahvi+pulla lipukkeen pillimehuun ja berliinin munkiin, joten nyt oli ainakin (sokeri)energiaa tankattu huolella. Pitäisi nyt ainakin muutama tunti jaksaa.

Eipä siinä kauaa mennyt kun mehut ja pullat oli syöty ja tulin takaisin alakertaan ihmettelemään että milloinhan se autoni tai ainakin vianselvitys tulisi. Aikani sain siinä vieläkin kierrellä ja istuskella kun minut sitten huudettiin tiskille. Tiskillä kysyttiin että olenko vaihtanut autoon itse käynnistysakkua, johon vastasin 'en'. Itse asiassa en edes löytäisi sitä käynnistysakkua autosta. Sitten kysyttiin että olenko asentanut siihen itse lohkolämmittimen - sama vastaus 'en'. Mutta auton ostaessani myyjäliike kyllä asennutti siihen sellaisen. No syyksi ilmeni juuri se, että kun lohkolämmitin oli asennettu, oli käynnistysakun maa-kaapeli irroitettu eikä sitä oltu takaisin laittaessa kiristetty. Tähän asti olin onnistunut 8 kuukautta ajelemaan asfalttiteitä ja hyvin pieniä pätkiä hiekkateitä koko aikana. Nyt kun painelin sitten nimismiehen kiharaa ja satunnaisia kuoppia 20km pitkällä hiekkataipaleella niin tärinää oli riittävästi irrotamaan kengän akun navasta. Eikä käynnistysakku näin päässyt latautumaan kunnolla. Akun kenkä kiinni. Lompakosta 3 numeroinen summa pois turhaa painoa tekemästä ja matkaan.

Lasarin tsasounan portti pysäytti monessa mielessä


Aamulla oli vuorossa Kajaanin viimeinen tsasouna tällä erää ja se olisi Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna. Olin useamman kerran useana päivänä yrittänyt tavoittaa tsasounan isännöitsijaa tai avaimenhaltijaa että olisin päässyt kuvaamaan tsasounaa sisältä. Tällä kertaa kävi niin ettei avaamaan päästy. Niinpä vaihtoehdokseni jäi jättää sisäkuvaus tekemättä ja kuvat sen minkä pystyin, eli ulkoapäin. Harmillista mutta sillä mennään. Vielä parkkipaikalla kanslisti soitti seurakunnasta ja pahoitteli ettei kukaan päässyt avaamaan. Samalla kysyin sitten että uskallanko mennä tuonne ollenkaan, kun oli portit kiinni ja huolellisesti varoituskyltit valvonnasta ja hälytysjärjestelmistä ja kameravalvonnasta. Eipä siinä mitään, enhän ollut pahantekosissa, mutta tiedänpä että turhan hälytysten laukaiseminen voi tarkoittaa monen sadan euron laskua. Mutta kun en oikein saanut selvää vastausta että miten on niin oli otettava riski ja lähdettävä kuvaamaan. Ovenripaa en kyllä kokeilisi :)

Olo oli turvallinen - pidettiinhän minua huolellisesti silmällä 

En ollut ainoa kameranpitelijä tsasounalla. Oli kieltämättä vähän erikoinen olo kuvata tsasounalla kaiken tämän nykyaikaisen valvontajärjestelmän keskiössä. Nämä ratkaisut kyllä riitelevät sen satoja vuosia vanhan käsityöperinteen kanssa, jota tsasouna edusti. Siinä vehreässä maisemassa nämä nykyajan metalliset laatikot olivat ikään kuin aivan väärässä ympäristössä, näitä kun tottuu näkemään betoniviidakoissa eikä täällä rauhan tyyssijoissa. Tälläisten ilmaantumisella on tietenkin syynsä, joka on valitettavaa. Kunnioitusta tälläisiä käsityön ja perinteen helmiä kohtaan tulisi olla sisäsyntyisesti, ettei moista varustautumista edes tarvittaisi.

Koristeelliset veistetyt tuulilaudat

Kyllä tällainen käsityö ja puun käyttö saa aina miettimään miksi se on historiaa
Se käsityön ja perinteen taito on kyllä melkoista, joka tsasounoissa parhaimmillaan kulkee, kuten tässä vanhassa vahvasti karjalaisvaikutteisessa tsasounassa. Kun jokainen puu ja lauta päättyy koristeelliseen työstämiseen, jolla myös on käytännölliset tarkoituksensa. Tulee vain mieleen että miksi tämän pitää olla nykyisin meille historiaa eikä tätä päivää.

Kun olin kuvaamassa niin alueella kävi toinenkin vieras - hän kävi tsasounan yhteydessä alueella olevalla hautausmaalla. Viipyi hetken ja poistui. Tsasouna ei siis ollut paikalla yksin vaan useampi lepäsi sen siimeksessä.


Lasarin tsasounan yhteydessä oleva hautausmaa

Seuraavaksi olikin aika ajaa Iisalmen Sonkajärvelle, jossa odotti jo seuraava tsasouna kuvaamistaan. 

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna Sonkajärvellä
Tämä tsasouna olikin 60-luvulla rakennettu ja korkeampaa sorttia. Tontti taasen oli muuttunut aikaa myöten ahtaammaksi kun ympärille on kasvanut asutusta melkoisesti. Laajakulmaisesta kuvauskalustostani huolimatta oli työn takana saada tsasouna kuvattua. Ja eipä se etupuolelta kovin helposti käynytkään kun matkaa ovelta aidalle oli hyvin vähän ja korkeutta taas tsasounalla ja sen tornilla melkoisesti. Katselin jo kaihoisasti aidan toiselle puolelle, mutta se oli yksityispihaa. Isännöitsijä Hannu kertoi siellä asuvan oikein mukavan ihmisen. Viereisellä pihalla aidan takana asuikin hiihtäjälegenda Eljas Koistinen, jolta rohkaistuin kysymään lupaa mennä ottamaan kuvaa hänen tontiltaan aidan takaa. Sen enempää ihmettelemättä että mitä tuo ulkomaalaisen näköinen mies kameratelineen kanssa siinä ovella seisoo, hän vastasi kuvauspyyntööni yhtään empimättä ja välittömästi että 'tottahan toki'. Tekisikö myöhempi sukupolvi enää kovin helposti samalla tavalla? Jonkinlaista suoraselkäisyyttä ja välittömyyttä menee kyllä tuon sodanajan sukupolven mukana. Tulipa tälläinenkin yllättävä käänne tsasounakuvaus reissullani että sain tavata kansainvälistäkin mainetta ja kunniaa niittäneen hiihtäjälegendan. 

Ei mikään tavallinen tsasounan sisäänkäynti

Sisällä oli tilavaa ja valoisaa, kiitos ikkunarivistön joka rikkoo katon toisella sivustalla ja valkoisen sisäpinnan. Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista sinänsä että rakennus myötäili rinnettä jolle se oli rakennettu ja siksi siinä oli tasoeroja, jotka yhdistyivät rappusin. Nykyisin tehtäisiin toisin ja tasoitettaisiin maa tai kaivettaisiin rakennus maahan rinteen puolelta, niin että maan muodot eivät ohjaisi rakennusta.

Sonkajärven tsasouna sisältä
Tämän päivän tsasounat oli kuvattu. Seuraava päivä jatkuisi edelleen Iisalmen ympäristössä. Illalla pääsimme nauttimaan Iisalmen Elian kirkon upeista seinämaalauksista. Ne ilahduttavasti olivat kerronnallisia aivan kuten niihin aikoihin kirkkoja maalattiin kun iso osa kansasta ei osannut lukea. No nykyään tuo ei enää ole syynä, mutta osaan kuvitella että palveluksen aikana kirkkokansa saattaa tuijotella nenät kohti kattoa mitä siellä näkyy, eikä aika käy helposti pitkäksi. Myös kirkon tuoreeseen isännöitsijään tutustuin ja vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. Hyvissä käsissä näkyy Iisalmen kirkko olevan.

31 elokuuta 2019

Tsasounakuvausta Kajaanissa




Kajaanin tsasounoita kartalla

Vuorossa Kajaanin seurakunnan alueella olevat tsasounat. Tsasounoiden kuvauksesta sopiminen isännöitsijöiden kanssa on oma työnsä. Ensin pitää tavoittaa heidät ja sitten pitää saada oma ja heidän aikataulunsa sopimaan niin että samalle päivälle saa mahdollisimman lähellä toisiaan oleviin tsasounoihin pääsyn. Osa isännöitsijöistä on eläkkeellä, joka antaa joustavamman mahdollisuuden heille olla käytettävissä. Mutta osa on edelleen työelämässä, joka tekee asiasta vielä asteen verran mutkikkaampaa. Lisäksi aika tekee tehtävänsä ja yksi tsasouna on pois käytöstä, toisen (yksityisen) tsasounan omistaja on siirtynyt tuonilmaisiin, eikä tsasounan käytön jatkamisesta ole tietoa. Tämä onkin haasteena näille kotipihoille ja mökeille rakennetuissa tsasounoissa. Aika moni suunnittelee luovuttavansa tsasounansa sitten seurakunnalle, mutta seurakunnilla on aika huonot mahdollisuudet ottaa uusia tsasounoita hoidettavakseen, sillä nykyisellään ei koko Suomen mittapuulla resurssit taida riittää nykyistenkään ylläpitämiseen. Lisäksi ihmisten muuttoliike ja joidenkin alueiden tyhjentyminen aiheuttaa sen ettei tsasounoihin riitä enää kävijöitä. Tähän toivon kirjani olevan osaltaan apuna ja aktivoimassa tsasounoiden käyttöä. Siksi onkin edullista se, jos tsasouna on kaiken yleisön saavutettavissa.

Saavuin sunnuntai-iltana Kajaaniin, jossa majoituin Hotelli Kajaaniin. Jo aikaa nähnyt hotelli, joka oli kuluneen näköinen, mutta siistin (puhtaan) oloinen. Ja aamiainen oli hyvä ja henkilökunta mukavaa. Näytti hotellin asiakaskunta muodostuvan työporukoista (tietyömiehiä, rakennusmiehiä jne). Hotelli oli Kajaanin keskustasta vain vajaan kilometrin päässä.

Olin suunnitellut niin että aloitan etäisimmistä tsasounoista - eli hoidan hankalimman työn ensin. Ensimmäisenä oli sovittu Kuivajärvellä olevan Pyhän Nikolaoksen rukoushuoneen kuvaus. Lähdin ajamaan aikaisin aamulla 2 tunnin ajomatkan päähän Kuivajärvelle, johon olin sopinut klo 9:00 tapaamisen Teijon kanssa, joka tulisi avaamaan oven, koska isännöitsijälle tuo ajankohta ei olisi sopinut. Matkalla tuli taas muistutus siitä että oltiin jo sen verran pohjoisessa että oltiin poronhoitoalueella.

Oltiin poronhoitialueella

Matkalla hybridiautoni alkoi ilmoitella minulle että pysäytä auto, 'pidä moottori käynnissä ladataksesi akkua'. Ajoin kuitenkin eteenpäin, matkaa oli vielä 9km hiekkatietä jäljellä. Kainuun asfalttitiet oli pääosin paljon paremmassa kunnossa kuin etelässä, mutta tämä hiekkatie muistutti etelän teistä, koska samalla tavalla joutui ajoittain väistelemään melkoisia kuoppia. Pääsin perille asti ja ennenkuin uskalsin sammuttaa auton, pidin sitä käynnissä jonkin aikaa pelkät parkkivalot päällä ja toivoin käynnistysakussa riittävän virtaa käynnistämään auto kun lähdön aika koittaisi.

Autoni näytti akkuun liittyvää vikailmoitusta ja vaati auton pysäyttämistä

Kuivajärven tsasouna olikin kaunis rakennus ja hienossa maisemassa. Tsasouna oli käytännössä jo kolmas tällä paikalla. Ensimmäisen oli vienyt tulipalo (taisi olla 20-luvulla). Silloin tsasouna oli ollut muutaman sadan metrin päässä talon yhteydessä, jossa nykyisin maatilan rakennukset. Toisen oli suomalaiset Talvisodassa polttaneet mennessään ja kolmas oli nyt tämä nykyinen. Helppoa ei ole siis ollut tämän tsasounan historiassa.

Kuivajärven tsasouna - eli Pyhän Nikolaoksen rukoushuone
Pyhän Nikolaoksen ruokoushuone on aivan rajan tuntumassa - itse asiassa lähempänä kuin ymmärsinkään. Dronen lennättäminen ei sinänsä ole kiellettyä, mutta tuolla alueella olisi pitänyt olla lentosuunnitelma ennakkoon, jota en ymmärtänyt vasta kuin jälkeenpäin. Sittemmin olenkin varustautunut Traficomin droneinfo puhelinsovelluksella (löytyy ainakin Androidille), joka kertoo tarkemmin sijaintini mukaan onko alueella jotain rajoituksia, jotta osaan tuollaisenkin asian huomioida kun ollaan rajan tuntumassa. Ne on tarkkaan määriteltyjä alueita, vaan eipä siellä Kainuun erämetsissä ja muutaman kymmenen kilometriä hiekkatietä ajellessa aina huomaakaan kuinka lähellä rajaa saattaa olla.

Kuivajärvellä oleva tsasouna on kauniilla paikalla, joskin puut peittävät maiseman

Kun oli pari tuntia ajanut, stressanut autosta ja sitten kuvannut pari tuntia siihen päälle, olikin evästauon paikka. Edessä oli tunnin ajomatka seuraavalle tsasounalle (jos auton vika ei pahenisi) ja sitten jälleen useampi tunti kuvaamista.

(Eväs)Tauko paikalla

Sitten olikin aika lähteä ajamaan Suomussalmen tsasounaa kohden. Matkalla soitin auton vikapalveluun, jossa sanottiin että 'ajoa vaan, ja soita uudelleen jos vika jatkuu'. Olin sen verran erämaiseman osoitteessa että paikalle joutuisi lähettää hinausauton - muuta apua ei olisi saatavilla. Ja aikatauluni oli sen verran tiukka ja hankalasti aikaansaatu, ettei vaihtoehtona voinut olla se että joutuisin jättämään kuvauksia tekemättä. Matkalla näkyi poroja, jotka tuntuvat toimivan vähän kuin jänikset valokeilassa. Ne lähtivät tien poskesta laukkaamaan kun lähestyin niitä autolla ja ne jatkoivat laukkaamistaan, kunnes tulin siihen tulokseen että parempi pysähtyä ja odottaa että keksivät tehdä jotain muuta kuin laukata tietä pitkin. Pysäytin auton ja kohta nekin hiljensivät vauhtia ja kääntyivät ojaa kohden ja jäivät siihen seisomaan. Niinpä pääsin niiden ohi ja sinne ne jäivät odottamaan seuraavaa autoa.

Porot hölkällä


Niinpä lähdin ajamaan seuraavaa tsasounaa kohti ja nollasin vikailmoitusta vähän väliä, joka itsepintaisesti tuli takaisin. Pääsin kuitenkin perille. Olin sopinut ajan niin että tulisin noin 13:30 ja alkaisin kuvaamaan tsasounaa ulkoapäin ja klo 16:00 tsasounan isännöitsijä ehtisi tulla avaamaan ovia sisäkuvauksia varten. Kuvasin tsasounan ulkoa ja olin hieman ennen 15:00 jo valmiina. 1h 15min oli odotettava. Nytpä autoni ilmoittikin käynnistysakkuun liittyvän vian olevan kriittinen ja kehotti katsomaan auton ohjekirjasta käynnistysohjeet. Tämä ei kuulostanut yhtään hyvältä. Niinpä taas soitin palveluun ja sieltä ei osattu sanoa muuta kuin että jos autolla ei pysty ajamaan niin siihen tilataan hinausauto. Muutoin varaavat seuraavaksi aamuksi Kajaanista huollon, joka voi katsoa löytyisikö vian aiheuttajaa.

Pyhän Ristin rukoushuone Suomussalmella

Isännöitsijä Nina saapui suoraan töistä avaamaan tsasounaa ja pääsin kuvaamaan tsasounan sisältä. Sitten olikin aika kokeilla auton käynnistämistä ja lähtihän se käyntiin. Ja pääsin sillä takaisin Kajaaniin, jonne oli 1h 15min matka. Illalla oli edessä illallispaikan löytäminen kaupungilta ja tämän jälkeen muistikorttien tallentaminen ulkoiselle kovalevylle talteen ja kameran akkujen lataaminen huomista varten. Näihinkin rutiineihin kuluu muutama tunti illassa. Luonto oli kaunista ja ensimmäinen päivä toi pientä jännitysnäytelmää mukanaa. Jännityksellä odotinkin mitä seuraava päivä ja aamun huoltokäynti autolle toisi tullessaan.