Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna Kajaanissa |
Aamu käynnistyi sillä että ajoin autoni huoltoon, jossa sille oli varattu aika selvittämään miksi sain käynnistysakun tilasta vikailmoituksia autossani. Ajoin paikalliseen Autotalo Hartikaiseen ja siellä ojensin avaimet käteen ja sain vaihdossa kahvilipukkeen yläkerran kahvilaan. Aikani 'potkiskelin uusien autojen renkaita' ja sitten lähdin etsimään että mistä sinne yläkertaan oikein pääsee. Missään siinä huollon vastaanotossa eikä autojen myyntihallissa ei näkynyt rappusia eikä opasteita kahvioon. Käväisin ulkonakin asiaa ihmettelemässä ja varmistamassa että kyllä siellä yläkerta on. Ja ulkoa olikin ovi, jossa oli kahvilan pieni mainos. Mutta minua ihmetytti vielä että ei kai se niin voi olla että huollosta pyydetään menemään yläkertaan ja asiakkaiden pitäisi kulkea sinne ulkokautta. Lopulta keksinkin että huoltotiskin takana oli ovi, jossa ei lukenut mitään, mutta siitä pääsi samaan käytävään, jossa rappuset olivat. En nyt tiedä miksi se on noin huomaamattomasti siellä ja miksei sitä ole selvästi merkitty, mutta ehkä minulla on erilainen logiikka ja ajatuksen juoksu. Tuolla päin kaikki kuulosti niin paljon leppoisemmaltakin murteesta johtuen, ettei minkään kokenut muodostuvan siellä ongelmaksi :) Yläkerran kahviossa vaihdoin kahvi+pulla lipukkeen pillimehuun ja berliinin munkiin, joten nyt oli ainakin (sokeri)energiaa tankattu huolella. Pitäisi nyt ainakin muutama tunti jaksaa.
Eipä siinä kauaa mennyt kun mehut ja pullat oli syöty ja tulin takaisin alakertaan ihmettelemään että milloinhan se autoni tai ainakin vianselvitys tulisi. Aikani sain siinä vieläkin kierrellä ja istuskella kun minut sitten huudettiin tiskille. Tiskillä kysyttiin että olenko vaihtanut autoon itse käynnistysakkua, johon vastasin 'en'. Itse asiassa en edes löytäisi sitä käynnistysakkua autosta. Sitten kysyttiin että olenko asentanut siihen itse lohkolämmittimen - sama vastaus 'en'. Mutta auton ostaessani myyjäliike kyllä asennutti siihen sellaisen. No syyksi ilmeni juuri se, että kun lohkolämmitin oli asennettu, oli käynnistysakun maa-kaapeli irroitettu eikä sitä oltu takaisin laittaessa kiristetty. Tähän asti olin onnistunut 8 kuukautta ajelemaan asfalttiteitä ja hyvin pieniä pätkiä hiekkateitä koko aikana. Nyt kun painelin sitten nimismiehen kiharaa ja satunnaisia kuoppia 20km pitkällä hiekkataipaleella niin tärinää oli riittävästi irrotamaan kengän akun navasta. Eikä käynnistysakku näin päässyt latautumaan kunnolla. Akun kenkä kiinni. Lompakosta 3 numeroinen summa pois turhaa painoa tekemästä ja matkaan.
Lasarin tsasounan portti pysäytti monessa mielessä |
Aamulla oli vuorossa Kajaanin viimeinen tsasouna tällä erää ja se olisi Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna. Olin useamman kerran useana päivänä yrittänyt tavoittaa tsasounan isännöitsijaa tai avaimenhaltijaa että olisin päässyt kuvaamaan tsasounaa sisältä. Tällä kertaa kävi niin ettei avaamaan päästy. Niinpä vaihtoehdokseni jäi jättää sisäkuvaus tekemättä ja kuvat sen minkä pystyin, eli ulkoapäin. Harmillista mutta sillä mennään. Vielä parkkipaikalla kanslisti soitti seurakunnasta ja pahoitteli ettei kukaan päässyt avaamaan. Samalla kysyin sitten että uskallanko mennä tuonne ollenkaan, kun oli portit kiinni ja huolellisesti varoituskyltit valvonnasta ja hälytysjärjestelmistä ja kameravalvonnasta. Eipä siinä mitään, enhän ollut pahantekosissa, mutta tiedänpä että turhan hälytysten laukaiseminen voi tarkoittaa monen sadan euron laskua. Mutta kun en oikein saanut selvää vastausta että miten on niin oli otettava riski ja lähdettävä kuvaamaan. Ovenripaa en kyllä kokeilisi :)
Olo oli turvallinen - pidettiinhän minua huolellisesti silmällä |
En ollut ainoa kameranpitelijä tsasounalla. Oli kieltämättä vähän erikoinen olo kuvata tsasounalla kaiken tämän nykyaikaisen valvontajärjestelmän keskiössä. Nämä ratkaisut kyllä riitelevät sen satoja vuosia vanhan käsityöperinteen kanssa, jota tsasouna edusti. Siinä vehreässä maisemassa nämä nykyajan metalliset laatikot olivat ikään kuin aivan väärässä ympäristössä, näitä kun tottuu näkemään betoniviidakoissa eikä täällä rauhan tyyssijoissa. Tälläisten ilmaantumisella on tietenkin syynsä, joka on valitettavaa. Kunnioitusta tälläisiä käsityön ja perinteen helmiä kohtaan tulisi olla sisäsyntyisesti, ettei moista varustautumista edes tarvittaisi.
Koristeelliset veistetyt tuulilaudat |
Kyllä tällainen käsityö ja puun käyttö saa aina miettimään miksi se on historiaa |
Kun olin kuvaamassa niin alueella kävi toinenkin vieras - hän kävi tsasounan yhteydessä alueella olevalla hautausmaalla. Viipyi hetken ja poistui. Tsasouna ei siis ollut paikalla yksin vaan useampi lepäsi sen siimeksessä.
Lasarin tsasounan yhteydessä oleva hautausmaa |
Seuraavaksi olikin aika ajaa Iisalmen Sonkajärvelle, jossa odotti jo seuraava tsasouna kuvaamistaan.
Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna Sonkajärvellä |
Tämä tsasouna olikin 60-luvulla rakennettu ja korkeampaa sorttia. Tontti taasen oli muuttunut aikaa myöten ahtaammaksi kun ympärille on kasvanut asutusta melkoisesti. Laajakulmaisesta kuvauskalustostani huolimatta oli työn takana saada tsasouna kuvattua. Ja eipä se etupuolelta kovin helposti käynytkään kun matkaa ovelta aidalle oli hyvin vähän ja korkeutta taas tsasounalla ja sen tornilla melkoisesti. Katselin jo kaihoisasti aidan toiselle puolelle, mutta se oli yksityispihaa. Isännöitsijä Hannu kertoi siellä asuvan oikein mukavan ihmisen. Viereisellä pihalla aidan takana asuikin hiihtäjälegenda Eljas Koistinen, jolta rohkaistuin kysymään lupaa mennä ottamaan kuvaa hänen tontiltaan aidan takaa. Sen enempää ihmettelemättä että mitä tuo ulkomaalaisen näköinen mies kameratelineen kanssa siinä ovella seisoo, hän vastasi kuvauspyyntööni yhtään empimättä ja välittömästi että 'tottahan toki'. Tekisikö myöhempi sukupolvi enää kovin helposti samalla tavalla? Jonkinlaista suoraselkäisyyttä ja välittömyyttä menee kyllä tuon sodanajan sukupolven mukana. Tulipa tälläinenkin yllättävä käänne tsasounakuvaus reissullani että sain tavata kansainvälistäkin mainetta ja kunniaa niittäneen hiihtäjälegendan.
Ei mikään tavallinen tsasounan sisäänkäynti |
Sisällä oli tilavaa ja valoisaa, kiitos ikkunarivistön joka rikkoo katon toisella sivustalla ja valkoisen sisäpinnan. Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista sinänsä että rakennus myötäili rinnettä jolle se oli rakennettu ja siksi siinä oli tasoeroja, jotka yhdistyivät rappusin. Nykyisin tehtäisiin toisin ja tasoitettaisiin maa tai kaivettaisiin rakennus maahan rinteen puolelta, niin että maan muodot eivät ohjaisi rakennusta.
Sonkajärven tsasouna sisältä |
Tämän päivän tsasounat oli kuvattu. Seuraava päivä jatkuisi edelleen Iisalmen ympäristössä. Illalla pääsimme nauttimaan Iisalmen Elian kirkon upeista seinämaalauksista. Ne ilahduttavasti olivat kerronnallisia aivan kuten niihin aikoihin kirkkoja maalattiin kun iso osa kansasta ei osannut lukea. No nykyään tuo ei enää ole syynä, mutta osaan kuvitella että palveluksen aikana kirkkokansa saattaa tuijotella nenät kohti kattoa mitä siellä näkyy, eikä aika käy helposti pitkäksi. Myös kirkon tuoreeseen isännöitsijään tutustuin ja vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. Hyvissä käsissä näkyy Iisalmen kirkko olevan.