Tsasounia-kirja matkaan kesän kotimaan reissuille

Tasounia-kirja on hyvä ottaa matkaan kesän reissuille ja tarkastella siitä missä kohtaa reittiä tai päämäärän lähettyvillä olisi tsasouna, jota voisi käydä katsomassa. Kirjoja on vielä jäljellä ja niitä on mahdollista tilata tästä linkistä niin kauan kuin kirjoja riittää. 

Tsasounia-kirjan kansi

Praasniekkojen tahti kiihtyy kesällä ja juhlia järjestetään yhdessä jos toisessakin tsasounassa. Kirjasta löytyy myös praasniekkakalenteri kirjan tsasounista.

Esimerkki tsasouna-aukeamasta

Kajaani ja Iisalmi vuorossa

Tsasounoiden kuvaus jatkuu seuraavaksi Kajaanissa ja Iisalmella. Syksyn aikana pyrin saamaan tarvittavat puuttuvat kuvat kasaan (ulkopuolista apua tarvittaessa pyytäen), jotta talven aikana saadaan tehtyä kuvien editointi, sivujen taitto ja sitten keväällä saataisiin kirja painoon. Tulen tarvitsemaan vielä apua kirjan loppuun saakka viemiseen, sillä nyt on vakaasti tahtona saada projekti päätökseen ja kirja valmiiksi vuonna 2020.

Salon tsasounan kuvausta ja 4H-yritysohjaajaksi pyyntö

Salon ortodoksinen tsasouna

Syyskuussa tulee 2 vuotta siitä, kun olin sopinut tämän tsasounan kuvauksesta, mutta muutamia päiviä ennen isäni kuoli ja peruin kuvauksen. Nyt oli mahdollisuus yrittää uudelleen ja sovinkin kuvaukset tsasounan isännöitsijän Veera Rantasen kanssa. Saloon tultaessa ajoin aurinkovoimalan ohitse. Salossa ollaan otettu askeleita uusiutuvan energian käytössä ja Salon lukio saa nykyään jo yli tarpeensa sähköä tästä aurinkovoimalasta.

Salon aurinkovoimala

Saavuin paikalle vähän sovittua aiemmin, jotta ehdin aloittelemaan kuvausta ulkopuolelta, joka ottaa oman aikansa. Tsasouna sijaitsee erittäin kauniilla alueella, ja tontti onkin saatu luterilaisen seurakunnan mailta, joka selittää sen, että tsasounan takana olevalla mäellä on luterilainen kivikirkko, joka näkyykin videossani. Kuvasin videota dronella, josta näkee yläilmoista millaisissa maisemissa tsasouna on. Tässä video:

En ollut kauaakaan ehtinyt kuvata, kun Veera ja hänen 17v poikansa Emil saapuivat. Emil oli lähtenyt mukaan, kun kuuli että tsasounaa tullaan valokuvaamaan. Hän harrastaa myös valokuvausta ja oli kiinnostunut seuraamaan toisen valokuvaajan työskentelyä. Aika menikin kuvatessa joutuisasti, kun keskustelimme kuvaamisen tekniikoista ja välineistä. Hän myös näytti muutamia hienoja maisemia ja muotokuvia, joita oli ottanut. Nopeuttipa hän myös tsasounan sisällä ongelman ratkaisua, kun ihmettelin ottaessani samasta kohdasta useampaa kuvaa päällekkäisvalotusta (HDR) varten, että miksi kuva liikkuu tarkennettaessa. Minulla oli kuvanvakain päällä, joka ei siinä kohtaa ollut tarpeen ja Emil sen keksi ennen minua. Kaksi silmäparia on aina parempi kuin yksi :) Emil myös auttoi siirtelemään tavaroitani pois kuvista aina kun vaihdoin kuvaussuuntaa, siitä oli apua. Yleensä kun noista joutuu huolehtimaan yksin niin aikaa kuluu enemmän.

Salon tsasouna on sisältä hirsi- ja lautapintainen

Siinä kuvatessa Emil sitten kysäisikin olinko tietoinen 4H-yritystoiminnasta. No viimeaikoina olin kuullut radiosta jo muutaman otteeseen nuoren 4H-yrittäjän haastattelun, joten saatoin kertoa kuulleeni siitä. Emil kertoi harkinneensa 4H-yrityksen perustamista valokuvauspalveluille, mutta tähän tarvittaisiin joku, joka toimisi hänelle yritysohjaajana. Emil kysyikin olisinko halukas lähtemään yritysohjaajaksi hänelle, kun nyt sen alan hommia teen. Epäröin ensin hieman että onko ajankäytöllisesti ja osaamismielessä minusta antamaan tarpeeksi tuohon ja pyysin että hän lähettää minulla lisätietoa aiheesta. Kotiin tullessani minulla olikin jo linkki aineistoon, josta saatoin lukea tarkemmin että mitä yritysohjaajalta edellytetään ja odotetaan. Luettuani odotukset ja vaatimukset ja vielä keskusteltuani puhelimitse Emilin kanssa, suostuin hänelle yritysohjaajaksi ja allekirjoitin oman osani sopimuksesta, jonka hänelle sitten vielä samana päivän lähetin.

Kun tsasouna oli sisältä kuvattu niin Veera ja Emil pääsivät lähtemään kotiin ja minä jäin vielä kuvaamaan yksityiskohtia ulkoa ja kuvaamaan dronella pari ilmakuvaa ja videon tsasounasta.

Salon tsasounan sisäänkäynti ja kellotorni

Aikaa oli mennyt jo sen verran monta tuntia että söin evääksi ostamani banaanin ja energiapatukan, nauttien samalla hienosta kesäpäivästä. Sitten lähdin ajamaan kotiin päin. Sen verran paljon ovat tiet muuttuneet siinä heti Salosta takaisin Vihtiin ajettaessa, että navigaattori hukkasi minut vähäksi aikaa, kuten se oli  tehnyt tullessakin. Sen mukaan ajettiin muka pitkään eteenpäin jatkuvaa tietä, vaikka edessä oli ihan selvästi T-risteys. Eipä auta aina uskoa navigaattoreita :)

Tsasounalistan päivitystä ja rajausta

Kun loma alkaa niin alkaa sateet, vaikka kuinka olisi juuri ollut hellekausi :)

Vihdoin koitti kesäloma. Päivätyöni on ollut niin hektistä ettei kirjaprojektiin ole valitettavasti pystynyt käyttämään aikaa. Minulla on Suomen kartta seinällä jossa on nuppineuloja tarranumeroilla kunkin tsasounan kohdalla, mutta sitä ei pysty lukemaan reissun päältä. Päivitinkin tsasounat Google-mapsiin, jossa minulla on oma karttapohja johon tsasounoita lisäilen ja pääsen käsiksi tuohon karttaan mistä vain. Samoin lista tsasounoista on taulukkona dropbox-palvelussa, jotta pääsen myös siihen käsiksi paikasta riippumatta.

Tarkensin myös tsasounaluetteloa siten että jätin sinne vain erillisrakennukset jotka voidaan lukea tsasounaksi. Eli sellaiset isommissa rakennuksissa olevat huoneet, joista on tehty kappeli, niitä en sisällytä tsasounalistaan. Tällä hetkellä kokonaismäärä on 106, mutta tiedän että niitä on rakentunut/rakentumassa lisää kokoa ajan yksityisten toimesta. Toisaalta minun on jossain vaiheessa vedettävä raja projektin päätökselle jotta kirja voisi joskus valmistua. Uusia tsasounoita voi sitten viedä uudispainoksiin ja/tai web-sivuille.

Tsasounalista vietynä Google Maps omaan karttaan

Tällä hetkellä tilasto näyttää kuvattuna olevan 49 tsasounaa kuvattuna 106:sta. Ja kovasti ovat jäljellä olevat hajallaan pitkin Suomea :) Hankkeen käynnistyksestä on kohta 5 vuotta - aliarvioin suuresti tsasounoiden määrän ja sen kuinka paljon aikaa tähän projektiin menisi. Ehkä parempi etten yritä edes arvailla milloin kirja on valmis. Kunhan kuvat saa ensin otettua kaikista listalla olevista tsasounoista on vielä valtava urakka edessä käydä kuvat läpi, valita niistä kirjaan menevät, editoida ne, konvertoida kuvat kirjanpainamisessa käytettävään väriavaruuteen ja tehdä lopuksi sivuntaitto koko kirjasta kirjanpainamista varten. Harkitsenkin sitä josko kuvien editoimisen ja sivuntaiton voisi ulkoistaa projektin loppuvaiheessa ajansäätämiseksi ja projektin nopeuttamiseksi. Se on tietysti myös kustannuskysymys.

Tsasounakuvaus jatkuu Salossa ja Pälkäneellä - peruuntui

Dimi Doukas kuvaamassa tsasounaa

14.12.2016 Päivitys alla olevaan aiemmin julkaistuun tekstiin: Tämä reissu valitettavasti peruuntui samana päivänä kun olin ajamassa Pälkäneelle kuvaamaan tsasounaa ja sain matkalla puhelun isäni poismenosta. Sen jälkeen huomioni oli pari kuukautta siihen liittyvissä järjestelyissä.

8.9.2016
Tsasounakuvaukset jatkuvat seuraavaksi Salossa ja Pälkäneellä. Työpaikanvaihto aiheutti muutoksia kuvaamismahdollisuuksissa ja keskittymisessä tsasounakuvausprojektiin. Nyt tilanne on se että on taas mahdollista jatkaa. Valitettavasti en voi heittäytyä tekemään tätä päätyökseni taloudellisista syistä, joka nopeuttaisi tietysti huomattavasti projektin valmistumista. Toistaiseksi on tehtävä kuvaamista ja kirjaprojektia päätyön ohella ja se toki on hitaampi tie. Vielä paljon hitaampi kuin oletin alunperin - ja toki tsasounoitakin on nyt jo tuplamäärä alkuperäiseen ymmärrykseeni niiden kokonaismäärästä. Mutta eteenpäin mennään. Päivitän taas lisää tietoa kun uusia tsasounoita on kuvattu. Mukavaa Syksyn jatkoa kaikille!

Tsasounakuvausta Kuopiossa paukkupakkasilla - 7 tsasounaa 4 päivässä

Tammikuussa minulla oli työpaikanvaihdon välissä mahdollisuus olla useampi päivä kuvaamassa tsasounoita. Valitsinkin alueeksi Kuopion ympäristön, sillä se on Nurmes-Lieksa ja Joensuun lisäksi kolmas selkeä tsasounakeskittymä Suomen kartalla. Olin yhteydessä isä Timo Honkaselkään, johon olin ollut yhteydessä jo projektin alussa. Olisin neljä päivää Kuopiossa, torstaista sunnuntaihin.

Tahko-Tour tsasouna Tahkolla

Ensimmäinen tsasouna oli Tahkolle Tahko-Tourin rakennuttama tsasouna. Otin yhteyttä Tahko-Tourin toimitusjohtajaan Elena Chiksoevaan ja hän erittäin ystävällisesti toivotti minut tervetulleeksi kuvaamaan tsasounaa. Kun saavuin kuvaamaan torstai-iltapäivästä, oli kiinteistöhuoltaja Dmitry Garin jo aurannut lunta pois tsasounan edustalta, sillä lunta oli tuona päivänä tullut ihan reippaasti.

Tahko-Tour tsasouna maan tasalta kuvattuna

Tahko-Tour tsaouna on saanut kunniallisen paikan lomakylän korkeimmalta kohdalta. Se näkyykin tuolta paikalta kauas ja näkymät sieltä ovat hienot.  Tsasounassa ei selvästikään ole säästelty. Sekä ulkoa että sisältä kaikki on tehty viimeisen päälle ja ikonostaasi, kynttilänjalat ja ikonit sisällä hohtavat vielä uutuuttaan. On erittäin hienoa että Tahko-Tour omistajat panostivat näin paljon tsasounan rakennuttamiseksi paikkakunnalle. Toivottavasti heidät löytää myös turistit, sillä lomakylässä on tarjontaa ja ohjelmaa vaikka kuinka.

Tämän jälkeen olikin aika suunnata majapaikkaani. Isä Timo oli suopeasti luvannut käyttööni seurakunnan kellaritiloissa olevan 'partio-kolon' yöpymistä varten sunnuntaihin asti. Seurakunnan tiloissa oli myös vierashuone, mutta se oli tuona aikana jo varattu kanttori Darja Potkoselle, johon valitettavasti en ehtinyt sen enempää tutustua kuin yhtenä iltana hänen harjoitellessaan pianolla kävin tervehtimässä ja kertomassa että jos tämän näköinen kaveri täällä hiippailee iltaisin niin ei sitten pelästy :)

Kuopion ortodoksinen seurakuntatalo oli majapaikkanani kuvausretken ajan

Partio-koloon minulle oli yösijan valmistanut vahtimestari Eero Hyvärinen, joka toimitti minulle avaimen ja varmisti ystävällisesti muutenkin että minulla oli kaikki tarvittava. Käytettävissäni oli jääkaappi ja mikro ja vedenkeitin ja näillä pärjäisin. Alakerrasta löytyi myös WC ja suihku joten minulla oli tuolla kaikki tarvittava.

Majapaikkani kellarissa eli partio-kolo

Löysin kävelymatkan päästä kaupan josta hain vähän evästä tuleville päiville.

Ruokakauppani tsasounakuvausretkellä Kuopiossa

Evästä paria seuraavaa päivää varten

Ja hieman lisää evästä

Ensimmäinen illallinen - ja Lapin tuliainen käytössä

Aurinko nousi 9:30 ja lasku 15:30. Ja tuosta sai ottaa tunnin kummastakin päästä vielä pois koska se oli hämärän aikaa. Eli yhteen päivään en saanut käytännössä kuin kaksi tsasounakuvausta ja sekin piti kiirettä. Se jaksaa aina yllättää ihmiset että miten minulla menee yhden tsasounan kuvaamiseen 3-4 tuntia. Että eikö sen saa melkein räpsäistyä auton ikkunasta ja siinä menee minuutti :) Ei saa. Minulla kertyy yhden tsasounan kuvaamisesta 300-500 kuvaa per yksi tsasouna. Kuvat otan kolmella eri linssillä. Sisältä ja ulkoa. Nyttemmin otan vielä, jos sää ja ympäristö ja aikataulu sen mahdollistaa, muutaman ilmakuvan vielä kuvauksen päätteeksi.

Perjantaiaamuksi oli sovittu 9:30 Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounan kuvaus Luikonlahden kylään. Tsasounan isännöitsijä Jaakko Laasola oli jo paikalla odottamassa ja harjaamassa lumia rappusilta pois. Pakkasta oli Kuopiosta ajamaan lähtiessäni -26 mutta kun pääsin tsasounalle oli asteita -30. Koska tuolloin oli vielä aamuhämärää, aloitettiin kuvaus sisältä ja kun siirryin ulos, oli pahin hämärä jo takanapäin.

Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasouna Luikonlahdella

Sitten olikin 12:30 sovittu Muuruvedellä Pyhän Nikolaoksen tsasounan kuvaaminen. Isännöitsijää tuuraamassa oli Aune Markkinen avaamassa tsasounan ovia. Lähtiessä ja vielä matkaltakin piti pariin otteeseen soittaa etten ehtisi sovittuun aikaan vaan myöhästyisin sovitusta. Sen verran enemmän oli matkaa kuin odotin ja sen lisäksi navigaattori antoi kesäajan ennusteitaan matka-ajaksi. Pääsin perille ja tehtiin niin että kuvasin sisältä jotta Aune pääsisi lähtemään eteenpäin nopeammin. Sen jälkeen kuvasin ulkoa ja otin tälläkin kertaa vielä ilmakuvat päätteeksi.

Muuruveden tsasouna

Lauantai-aamuna klo 9:30 oli vuorossa Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä. Olin isä Esipaimeneen yhteydessä ja sain häneltä myötämielisesti luvan kuvata tsasouna. Ovet tuli avaamaan tsasounan rakentanut ja isännöitsijänä toimiva Väinö. Kuvauksen aikana alkoi satamaan lunta, joka kuvatessa ei ole niinkään toivottavaa ihan vain kuvausteknisistä syistä :) Piti odotella aina sellaisia hetkiä että lunta tuli mahdollisimman vähän jotta sai kuvattua ja tämä hidasti aikataulua.

Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä

Tämän jälkeen siirryin kuvaamaan Haatalan tsasounaa Maaninkaan. Ovia oli avaamassa isännöitsijä Heikki Rutonen. Tsasouna oli hyvin lähellä tietä ja etenkin tsasounan takaa kuvattaessa oli odotettava ettei tiellä juuri sillä hetkellä mennyt ohi autoa tai ettei tien toisella puolella olevan omakotitalon pihalla olisi juuri sillä hetkellä ihmisiä kävelemässä, jotta olisi vähemmän editoitavaa myöhemmin.

Haatalan tsasouna, Maaninka

Kun tsasouna oli kuvattu, kutsui Heikki vielä kahville kotiinsa kuvauksen jälkeen. Pakkaset oli kylmettäneet sen verran ja kun tsasounakin oli vielä sisältäkin ollut kylmä, oli ihan mukava päästä lämmittelemään ja juomaan kupponen teetä ennenkuin lähdin ajamaan takaisin Kuopioon. Heikin vaimo Sirpa olikin laittanut kahvipöydän koreaksi ja oli oikein mukava istua siinä ja tutustua heihin paremmin. Mutta kohta olikin aika jo lähteä ajamaan takaisin, sillä iltaan mahtuu vielä paljon tekemistä ennenkuin pääsisi nukkumaan. Kuvat pitää siirtää muistikorteilta ja sen jälkeen polttaa DVD-levyille varmistuskopioiksi. Ja tätä kaikkea hidasti vielä se että Mac tietokoneeni kiintolevy täyttyi vähän väliä kun olin polttanut DVD-levyjä, vaikka poistin aina poltetut kuvat väliaikaisesta kansiosta. Jokin järjestelmässä, tai sitten DVD-levyn poltto-ohjelma toimi toisin kuin pitäisi ja kerrytti sellaista mikä sitten vei tilaa levyltä eikä poistunut. Joten aikaa meni aina kaiken muun lisäksi siihen kun piti yrittää tehdä lisää tilaa. Ja ulkoiset levyasemat eivät auttaneet (niissä oli tilaa) sillä poltto-ohjelma vaatii sen että poltettavat tiedostot ovat paikallisella levyllä. Usein menikin yhteen asti yöllä ennenkuin muistit oli purettu, levyt poltettu ja akut ladattu.

Sunnuntai-aamu kun koitti niin ensimmäinen kuvattava tsasouna oli Toivalan tsasouna, jonka isännöitsijä on Leo Tuutti, mutta hän ei pääsisi avaamaan ovia, sillä oli tuolloin itse palveluksessa. Sunnuntai aamupäivä luonnollisesti on joskus hankala ajankohta saada joku avaamaan tsasouna. Sovittiin kuitenkin niin että haen avaimen läheisestä Kunnon Paikka kylpylän respasta ja käyn itsekseni kuvaamassa tsasounan ja palautan sitten avaimen takaisin kylpylään.

Toivalan tsasouna on kallion päällä iltaisin valaistuna kuin mainos moottoritielle

Oletin tsasounan olevan kylpylän yhteydessä ja menikin vähän aikaa ajellessa tsasounan ohi (jonka löysin kyllä heti) kunnes ymmärsin että kylpylä ei taidakaan olla ihan tsasounan vieressä. Tai että vieressä oleminen olisi suhteellista. Olin jo ajanut 500m tsasounan ohi pientä jyrkkiä mäkiä alas ja pelkäsin etten kohta pääse autolla takaisin. Kääntöpaikka olikin pienellä tiellä hankala löytää ja onneksi sain auton käännettyä juuttumatta mökkitiellä kiinni ja pääsin takaisin. Sitten googlasinkin jo puhelimella Kunnon Paikan osoitteen joka olikin moottoritien toisella puolella, ehkä kilometrin päässä tietä pitkin. Sain avaimen ja ajoin takaisin. Nyt lähdin ajamaan sitten tsasounalle johtavaa 'metsätietä', jossa oli yhdet autonrenkaan jäljet. Lunta oli suhteellisen paljon ja ajoin samoja auton jälkiä varovasti tien ollessa juuri yhden auton levyinen. Koska lunta oli reiluisti, ei tien reunoja selvästi erottanut, saati sitä oliko tien reunassa oja tai kiviä tms. Tsasounalle menevä tie oli muutaman sata metriä ja viimeiset parikymmentä metriä oli loivaa kaartuvaa alamäkeä. Olin jo tuossa alamäessä kun huomasin että lunta oli niin paljon ettei auto saisikaan käännettyä ja joutuisin peruuttamaan takaisin. Pysähdyin samantien ja aloin peruuttamaan samoja jälkiä takaisin. Mutkan peruuttaminen vaati tarkkuutta sillä peruuttaminen kaartavaan ylämäkeen vaati paitsi vauhtia niin myös tarkkana olemista ettei auton etukulmat osuisi taakse katsellessa aivan tiessä kiinni oleviin puihin. Pääsin mäen takaisin ylös ja aloin peruuttamaan omia jälkiäni pitkin. Muutaman kerran sain ottaa takaisin eteenpäin kun näytti että nyt lähti menemään vinoon. Auton pohja jätti pulkkamaisen jäljen lumeen, sen verran matalalla auton pohja on. Kun sain auton lopulta takaisin auratulle tielle niin käänsin auton ympäri ja peruutin vähän matkaa tsasounalle menevää tietä ja jätin auton siihen. En ajanut enää kovin pitkälle sillä en halunnut riskeerata että jäisin autolla jumiin. Sitten otin kamerakassit ja jalustan ja kannoin ne tsasounalle ja aloitin kuvaamisen.

Toivalan tsasouna ilmakuva - lunta oli satanut lähipäivinä reippaasti

Tsasounassa ei ollut sähkövalaistusta ja tsasouna oli hyvin pimeä sisältä päivälläkin. Sytytin kaikki tuohukset, jotka tsasounassa oli jo valmiiksi poltettuja (en siis ottanut uusia käyttöön). Tämän avulla sain tuohusten valossa kuvattua. Tuli lähes ainoana valona on hyvin punavoittoista valoa ja se näkyy kuvissakin. Kun tsasouna oli kuvattu sisältä, sammutin kaikki tuohukset ja lampukat, ja kävin käytännössä kolme kertaa vielä varmistamassa ettei minkään nurkan tai hirren taakse jäänyt yhtään tuohusta tai lampukkaa palamaan.

Toivalan tsasouna sisältä. Ikkunoista tuli vain vähän valoa ja
tuohuokset tekivät suurimman osan valoa. Tässä jo kuvan reilua punaisuutta jälkieditoitu pois.

Tsasouna oli kalliolla joka edessä rajoittui korkeaan pudotukseen (kallioleikkaukseen) moottoritielle, joka oli aidattu. Myös toisella tsasounan reunalla (oikealla puolella edestä katsoen) oli luminen ja jäinen kallion reuna ja pudotusta sellaiset 1,5-2m. Tämä vaikeutti kovasti kuvaamista sillä etäisyyttä olisi tarvittu enemmänkin mutta en voinut mennä niin alas (ja se olisi ollut jokseenkin vaarallistakin) jäistä kalliota pitkin kiipeillen.

Kuvauspaikkani oli kallion reunalla siten että nojasin
selkäni puuhun joka nousi kallion reunasta ja yritin olla putoamatta

Toivalan tsasouna Kuopiossa on näköalapaikalla
moottoritien kallioleikkauksen päällä

Tämän jälkeen oli jäljellä vielä viimeinen tsasouna joka olisi Syvänniemen tsasouna. Ovet oli jo valmiiksi aukaissut ja lunta rappusilta lakaissut tsasounan isännöitsijä Tuomo Tuovinen

Syvänniemen tsasouna

Tsasounan ympäröi verkkoaita ja aidan takana on kaadettu reilusti puita (ilmeisesti enemmän tai vähemmän roskapuuta), jotka odottivat vielä keräämistä. Niinpä kun tsasounaa piti kiertää kuvaamassa niin oli mentävä aidan ulkopuolelle saadakseen riittävästi etäisyyttä. Ja puiden päälle oli tullut useamman kymmenen senttiä lunta. Olikin jännittävää astella niiden kaadettujen puiden ja oksien päällä, kun ei nähnyt mitä lumen alla oli. Kameran jalusta toimi tunnustelijana kun tökin sillä eteeni hankeen ja yritin hahmottaa olisiko seuraavan askeleen alla oksistoa, puun runko, kivi vai kuoppa. Hitaasti edeten homma kuitenkin onnistui ja pääsin kiertämään tsasounan toiselta sivulta ja takaa aidan ulkopuolelta. Hämärä jo laskeutui ja kun olin kuvannut niin oli jo käytännössä pimeää Sitten olikin aika lähteä ajamaan Kuopiosta Vihtiin eli n. 6 tunnin matka talvisessa kelissä. Ennen sitä pidin kuitenkin evästauon. Minulla oli termoskannussa kuumaa vettä, kertakäyttömukeja ja teetä sekä muutama sokerikorppu eväänä. Pimeässä tsasounan edustalla autossa istuen pidin evästauon ja sitten käskin tomtomin ohjaamaan minut kotiin. No navigaattori tyypilliseen tapaansa vaihtoi matkalla pariin otteeseen reittiä ja olin jo liian pitkällä kun huomasin ettei navigaattori vienytkään minua Varkauden kautta, kuten aluksi näytti. Lopulta päädyin ajamaan Toivakan läpi ja sieltä nousemaan Jyväskylä-Heinola väliselle tielle. Toivakan läpi ajaessani muistelin että eikös Arja Koriseva asu Toivakassa ja toivotin hänelle nopeata paranemista ajatuksissani. Tästä eteenpäin reitti olikin hyvin tuttu ja matka meni joutuisasti.

Seuraavana päivänä nousikin rakkulat molempien käsien niihin kolmeen sormenpäihin jotka olivat usein paljaana kuvatessa erityishansikkaissa. Vaikka yritin käyttää kameraa hansikkailla siten että kaikki sormet olivat hansikkaan sisällä, niin niiden kameran toiminta- ja säätönappien painaminen ei vain onnistunut siten. Minulla oli matkassa hansikkaat, joissa vain kolme sormenpäätä jää paljaaksi kummassakin kädessä. Mutta 30 asteen hujakoilla oleva pakkanen teki tehtävänsä, vaikka niitä laittoi hanskaan ja taskuihin aina kun oli mahdollista. Mutta kuvaaminen vei jo muutenkin aina 3-4 tuntia per tsasouna joten en pystynyt hidastelemaan yhtään enempää enkä pitämään lämmittelytaukoja viiden minuutin välein. Aikaa olisi kulunut aivan liiaksi ja kuvaaminen olisi jäänyt vain yhteen tsasounaan päivässä. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt kuin että nahka siltä kohtaa vaihtui parin päivän aikana. Enpä muista aiemmin palelluttaneeni sormia niin että niihin tulee rakkulat. Mutta säikähdyksellä siitäkin selvisi.

Tältä näytti kamera n. 30 asteen pakkasessa. 2 akkua akkukahvassa
kestivät hienosti pakkasen toisin kuin kuvauskopterin akut.

Kaikkien Pyhien tsasouna Metsolassa Lohjalla Syyskuussa

Kaikkien Pyhien tsasouna Lohjalla

Syyskuussa 9. päivä 2015 kävin kuvaamassa Metsolan tsasounan eli 'Kaikkien Pyhien Tsasouna' Lohjalla. Tsasouna sijaitsee hautausmaan yhteydessä. Tsasounan ovet minulle tuli avaamaan sovitusti tsasounan isännöitsijä Seppo Pesonen. Päivä oli melko poutainen ja ympärillä olevat korkeat männyt saivat aikaan sen että puiden välistä tsasounaan osuva aurinko aiheutti kirkkaita 'läikkiä' tsasounaan ja vastaavasti kovia varjokohtia. 

Ilmakuva Lohjan Metsolassa olevasta Kaikkien Pyhien tsasounasta

Vaikka päivä sinänsä on kaunis kun aurinko paistaa niin valokuvaamisen kannalta se ei ole paras valaistusolosuhde. Mutta se kuuluu asiaan. Säät ja vuodenajat vaihtelevat ja näin tsasounoista saadaan hyvin erilaisia kuvia ja erilaisia tunnelmia. Kameralle tuo vain aiheuttaa haasteen koska kamera ei ole läheskään niin kehittynyt tasaamaan valaistuksen olosuhteita kuin ihmissilmä on. Me näemme sekä varjossa että valossa olevat asiat. Kamera näkee vain jommankumman. Kameran dynamiikka ei riitä tallentamaan kaikkea. Siksi otankin useita kuvia samasta kohtaa, jotka voin yhdistää jälkeenpäin HDR (high dynamic range) tekniikalla ja saada näin ikäänkuin venytettyä tuota dynamiikka-aluetta. 

Katon päätyjen ja reunan kaunistuksia

Ulkoapäin tsasouna on ottanut vaikutteita rajantakaisista tsasounoista porrastavan katon osalta, joskaan tsasouna ei näytä kuitenkaan siltä että se olisi varsinainen kopio jostain rajantakaisesta. Sen pelkistetyt muodot kuitenkin antaa ymmärtää että tsasouna on suunniteltu ja piirretty ihan 'insinööripohjalta', mutta tsasounan malli on selvästi mukailtu perinteisemmästä tsasounasta. Katon päätylaudat on kuitenkin nätisti koristeltu perinteiden mukaisesti.

Metsolan tsasouna Lohjalla - sisäkuva

Tsasouna on hirsinen ja puupintainen myös sisältä. Hirret aiheuttavat yleensä voimakkaan punaisuuden kuvissa, jota joutuu sitten jälkeenpäin palauttelemaan lähemmäs normaalia. Pitkä polttoväli saa aikaan säteet kynttilälampuissa. Ja päällekkäisvalotuksen ansiosta myös ikkunoista näkyy vähän muutakin kuin kirkasta valkoista. Tsasounan katto on sisältä satulakaton mallinen. Tsasounan päätyjen katon porrastus taasen tuo alttariin ja eteisosaan erilaiset katon korkeudet, samoin alttariosa on kapeampi kuin muu osa tsasounaa.

Tsasouna porrastuva katto

Piispa Arsenin kädenjälki on mukana myös tsasounan kaunistamisessa ja tsasounan on siunannut käyttöön Helsingin metropoliitta Ambrosius.

Mikkelin hautausmaan tsasouna

Mikkelin ortodoksisella hautausmaa sijaitsee luterilaisen hautausmaan yhteydessä, ollen kuitenkin oma pieni alueensa. Saavuin elokuussa kuvaamaan hautausmaalle taivaan ollessa tasaisen harmaa ja ohuen sateen ripotellessa. Sade ajoittain loppui kuvauksen aikana, mutta alkoi taas välillä ja se näkyy joissain kuvissa pisaroina linssissä. Tsasouna on pyhitetty Paraskevalle ja tämä tsasouna oli niitä pienempiä tsasounoita kooltaan. Tämäntyyppisissä tsasounoissa palvelukset ja rukoileva kansa levittäytyy tsasounan edustalle silloin kun ihmisiä on yhtään enempää. Ja voi olla että vain palvelusta toimittava papisto käytännössä on tällöin tsasounan sisällä. Yhtäkaikki, tämä tsasouna oli hienossa ympäristössä, kauniiden mäntyjen keskellä. Tsasounan ovet tuli minulle avaamaan tsasounan vahtimestari Esko Kaikkonen.

Mikkelin ortodoksisen hautausmaan Pyhän Paraskevan tsasouna

Kuten olenkin jo kertonut, on hautausmaat minulle rauhoittava ja mukava paikka, jossa minua ympäröivät edesmenneet ihmiset. Tsasouna on rakenteeltaan yksinkertainen hirsirakennus, mutta erikoisuutena on katon eteenpäin kärkenä työntyvä 'räystäsosa', jollaista muotoa näkee joissain rajantakaisissa 'arkki'-malleissa - jopa niin että eri korkuiset katot laskeutuvat räystäs räystäältä alaspäin. Katolla oleva risti ja etenkin sen alla oleva paanukupoli oli taas hieno näyte käsityöstä.

Tsasounan katolla ortodoksiristi paanukupolin päällä

Olin ottanut mukaan myös drone-kuvauskopterin, jolla otin vielä muutaman ilmakuvan tsasounasta ja sitten yhden kuvan aivan puiden ja tsasounan yläpuolelta. Huomasinpa jälkeenpäin kuvassa että hautausmaan tiet muodostavat taivaalle näkyvän ristin. Siinä taitaa sattumalta olla hienoa symboliikkaa.

Ortodoksinen hautausmaa ja taivaalle näkyvä risti

Leppävirran rukoushuone

Rukoushuone Leppävirralla

Tämä tsasounakuvaus oli vähän ex tempore siinä mielessä että olin Mikkelissä muilla asioilla ja keksin että voisin kuvata samalla jonkin lähistöllä olevan Tsasounan. Ensin oli ajatukseni käydä kuvaamassa Visulahden tsasouna, mutta tsasounan avainta ei siihen hätään löytynyt. Lähistöllä Leppävirralla oli toinenkin tsasouna (viralliselta nimeltään Pyhien Karjalan valistajien muistolle pyhitetty ruokoushuone, mutta käytän tässä teksitssä nimitystä tsasouna), mutta en saanut isännöitsijää kiinni ja ajattelin että ajanpa sinne katsomaan ja kokeilen onneani. Saavuin tsasounan pihalle ja tsasouna oli kiinni enkä edelleenkään tavoittanut puhelimella isännöitsijää. Noin kymmenen minuuttia pihalla kierreltyäni tarkastelemassa tsasounaa ja sen ympäristöä, pihaan ajoi auto josta nousi naishenkilö joka alkoi nostaa auton takakontista kiviä tsasounan pihalla rakenteilla olevan kukkapenkin reunaan. Osoittautuikin että siinähän oli tsasounan isännöitsijä (tai siis emännöitsijä) Marjukka Levy. Hänellä oli asiaa kaupungille mutta tunnin päästä hän voisi tulla avaamaan ovet niin pääsisin kuvaamaan. Kannatti tulla :)

Tsasounan editse tuleva tie on ylämäkeä ja tsasouna on hyvin lähellä tätä tietä. Samoin tsasounan edessä kasvaa pensasaita. Niinpä tsasounan edestä kuvaaminen osoittautui haastavaksi, sillä kun oli pensasaidan sisäpuolella, oli liian lähellä. Ja kun meni pensasaidan toiselle puolelle, oli aidan takana heti jyrkkä muutaman metrin rinne alaspäin. Tiellä ollessa oli muutaman metrin alempana ja kuvakulma ei ollut paras mahdollinen, senkään vuoksi että alhaalta kuvattaessa myös välissä oleva pensasaita oli näköesteenä.  Oli seisottava kirjaimellisesti keskellä tietä kun otti kuvaa ja odotettava hiljaista hetkeä kun ei tullut autoja. En olisi uskonut tällä syrjäisemmän näköisellä tiellä kulkevan niin paljon autoja, mutta ylempänä mäen päässä oli ilmeisesti hautausmaa jonne ihmiset olivat menossa käymään. Maine taas kasvoi kun seisoi kuvaamassa keskellä ajotietä :)

Muu osa pihasta olikin sitten nurmikenttää ja en tällä kertaa joutunut kuvaamaan kuusien ja mäntyjen oksien takaa. Monessa tsasounassa onkin tullut ympärillä tiheästi kasvavien ja tsasounan peittävien puiden kohdalla jostain syystä moottorisaha mieleen, mutta ei onneksi tässä :)

Sitten otin sisäkuvat ja siellä huomasinkin että tässä tsasounassa oli vähän harvinaisempi asia, eli parvi kuoroa varten. Tuli mieleen Valamon pääkirkko, jossa sellainen myös löytyy. Tässä tsasounassa ei tuota parvea juuri kuorolle kuitenkaan käytetä vaan siitä on muodostunut sellaisten tavaroiden säilytystila, joita tarvitaan vain kausittain. Hyvä niin, minustakin kuorossa laulaneena, parempi paikka on laulaa kirkkokansan luona eikä jossain korkealla eristettynä. Ja olisihan se käytännössäkin hankalaa jos kuorolainen menee ehtoollista nauttimaan ja saa könytä rappuja edestakaisin.

Tämä tsasouna oli tyyliltään näitä vähän suorempia, joita rakennettiin sodan jälkeen. Näitä samantapaisia on useampia ja ne ovat malliltaan melkoisen suoria ja lautavuorattuja. Osin syynä on ollut saatavilla ollut materiaali ja rakennuksen yksinkertaisuus/helppous. Mutta on syinä ollut joissain tapauksissa ikävä kyllä myös se, että rakennusluvan saamiseksi on edellytyksenä ollut se ettei tsasouna ole saanut muistuttaa ulkomuodoltaan venäläisiä rakennuksia - eli 'perinteisempää tsasounaa'. Äkkiseltään ulkomuodon perusteella tällaista rakennusta voi erehtyä pitämään luterilaisena kirkkona, ennen kuin katsoo ylinnä näkyvän ristin vähän tarkemmin. Etenkin silloin kun tällaisessa rakennuksessa ei ole liekin muotoisia kupoleita, jotka paljastaisivat sen nopeammin ortodoksiseksi.

Video Pietarsaaren tsasounan kuvaamisesta

Video, jossa näkyy mitä tsasounan kuvaus käytännössä on. Olin torstaina 25.6.2015 kuvaamassa Pietarsaaressa tsasounaa. Hyttyset oli lähes kolibrin kokoisia ja niitä oli paljon :)

Tsasounoiden ylentävästä merkityksestä

Suolahden tsasouna kaunistettuna sisältä

Tsasounoiden yhteisenä piirteenä on se, että niitä on kalustettu ja koristeltu sekä seurakuntien että yksityisten lahjoituksilla. Ja tämä pätee useimmiten, oli tsasouna sitten seurakunnan hallinnassa oleva tai yksityinen tsasouna. Tämä kertoo paitsi yhteisöllisyydestä, myös siitä että tsasounat eivät ole vain niitä hallinnoiville tahoille tärkeitä. Ne ovat keskuksia, jotka kokoavat yhteen ihmisiä. Antavat sisältöä ja merkitystä monelle ihmiselle. Usein ihmisille, jotka asuvat jopa erityisen kaukana tsasounasta, mutta joilla syystä tai toisesta on syntynyt side johonkin tiettyyn tsasounaan. Ja tämä näkyy siinä kuinka tsasounoiden ikoneista ja koristuksista kysellessäni kuulen niin usein siitä, kuinka joku paikallinen on tehnyt tuolit, veistänyt käyttöesineitä tsasounaan, käsin kirjonut peitekankaita ja liinoja tai tuonut ikoneita, kynttilän jalkoja, kelloja ja muita tarve-esineitä matkoilta. Lahjoittajina on paikallisia ikonimaalauspiirejä, tiistai-seuroja, seurakuntia, paikallisia yrityksiä, yhdistyksiä, kuntia sekä usein hyvin monenkirjava joukko yksityisiä ihmisiä.

Tsasounat on koettu ja koetaan edelleen tärkeiksi. Se näkyy siinä että nämä esineet ja tarinat eivät kaikki ole kaukaa historiasta. Vaan aivan kuten uusia tsasounoita tuntuu syntyvän jatkuvasti, myös näiden koristaminen jatkuu sekä vanhoissa että uusissa tsasounoissa. Usein on myös niin että kirkoista tai seurakunnista siirretään vähemmän tarvittavia tai varastossa seisoneita esineitä tsasounoiden käyttöön. Tsasounat eittämättä henkisen keskuksen tehtävänsä lisäksi toimivat taide-esineiden, käsityön ja talkootyön kantajina ja säilyttäjinä. Historia ja perinne elää tsasounoissa ja säilyy niiden myötä jälkipolville. Ja koko ajan syntyy myös uutta historiaa uusien tsasounoiden myötä.

Tsasounat paitsi nättejä sisältä, myös tilaihmeitä!

Orimattilan ortodoksinen tsasouna sisältä

Kyllä nämä tsasounat ovat vaan kauniita sekä sisältä että ulkoa. Kaunis kesäpäivä joka näkyy ikkunoista. Valoisuus, joka tulee kuvassa näkyvien ikkunoiden lisäksi ylhäältä, jossa on välikatto poistettu ja pienen 'tapulin' ikkunoista pääsee myös valoa sisälle. Tämä tsasouna on erityisen valoisa ja paljaat hirsiseinät ovat kauniin tummuneita. Mukavahan se on että kuvat näyttävät näteiltä. Mukavampi se on kirja tällaisista kuvista koota :) Ja tämän kuitenkin suhteellisen pienen tsasounan palveluksissa on ollut jopa 50 ihmistä :) Tulee mieleen ne 'montako mahtuu yhteen Mini-autoon' -ennätykset :)

Orimattilan tsasounan kuvaus ja Dostojevskiläinen versio

Tsasouna Orimattilassa

Tänään oli vuorossa Orimattila ja siellä Tapani Viiliäisen ja Leila Nymanin yksityisessä omistuksessa oleva tsasouna. Kuten yleensä niin tässäkin tsasounassa järjestetään yleisölle avoimia palveluksia (Tällä hetkellä kerran vuodessa praasniekan eli tsasounan vuosijuhlan aikaan ja muuten tarpeen mukaan). Ihan 'perinteinen' tsasouna tämä ei ehkä muodoltaan ole. Mutta sisältä erityisen valoisa ja tähän asti ensimmäinen tsasouna kuvaamistani, josta löytyy sisältä laiva. Tsasouna on erittäin viehättävissä maalaismaisemissa. Ja hauskana tarinana oli vielä lähivuosina hevoset, jotka palvelusten aikana saattoivat tulla ikkunan taakse tuijottamaan sisällä olevaa palvelusta. Siinä kyllä jo huomio herpaantuu helposti palveluksesta, jos hevosen pää ilmestyy ikkunaan :) Nyttemmin tätä hauskaa ja jonkin verran kaivattuakin 'häiriötä' ei enää kuulemma valitettavasti ole. Tässä tänään ottamastani kuvasta Dostojevskin ajan maisemiin sijoittuva versio.

Tsasounan kuvaus yhdellä otolla verrattuna monen oton HDR kuvaan

Yhden oton kuva verrattuna useamman otoksen yhdistettyyn HDR kuvaan

Tässä Lieksassa ottamassani Paavo Pavliaisen yksityisen tsasounan kuva. En tehnyt tähän vielä sen kummemmin rajausta, koska halusin metsää olevan paljon mukana kuvassa tätä vertailua varten. Kuva on tässä esimerkkinä siitä kuinka vaikeaa tsasounan (tai minkä tahansa kohteen) kuvaaminen on etenkin aurinkoisella ilmalla silloin kun valojen ja varjojen erot ovat voimakkaat. Eli kun kohteen valotuksen dynamiikka ylittää kameran dynaamiikan tallennuskyvyt. Ja tämä koskee pääsääntöisesti myös kalliimpiakin ammattikameroita. Vasemmalla on 'normaali' kuva, eli yhden valotuksen otos. Se on kuva jossa on kuvattaessa jouduttu tekemään kompromissia siitä haluaako kuvassa näkyvän valossa vai varjossa olevat yksityiskohdat. Jompikumpi kärsii aina. Sen sijaan oikealla on sitten on 7 kuvan sarja, jossa jokainen kuva valotettu eri tavalla, yhdistettynä jälkikäsittelyssä yhdeksi kuvaksi. Tätä kutsutaan HDR (High Dynamic Range) kuvaukseksi. Lisäksi kuvassa on hieman vielä korostettu värikylläisyyttä, jonka vuoksi vihreä saattaa näyttää vähän 'äitelältä'. Joskin minä pidän siitä että se on jopa vähän överi - vähän kuin karamelli :) . Painettaessa paperille värit sitten kuitenkin hieman himmenevät. Mutta tässä oikeanpuoleisessa kuvassa jopa pimeimmissä varjokohdissa on väriä ja yksityiskohtia näkyvissä. Vasen, yhden valotuksen kuva yksinään olisi periaatteessa ok. Se on sellaista mihin on totuttu. Kunnes viereen laittaa oikeanpuoleisen kuvan. Siihen verrattuna vasen kuva näyttää melkein mustavalkokuvalta :)

Tämä tietää minulle vain enemmän kuvien ottamista ja tallentamista ja varsinkin editointia. Eli työllistävää ja aikaa vievää. Mutta uskon että tämä on tie joka on otettava, jotta saan tsasounoista parhaat mahdolliset kuvat.

Nurmeksen ja Lieksan alueen tsasounoita kuvaamassa - 12 tsasounaa lisää kuvattuna

Bomban tsasounaan on juuri uusittu katto,
joka hohtaa vielä toistaiseksi puunvärisenä

Viimeviikko meni pitäen tukikohtaa Kolilla. Olisin ottanut majapaikan Nurmeksesta, joka olisi kuvauslistalla oleviin tsasounoihin nähden ollut sopivammassa kohdassa, mutta sen alueen majapaikat olivat haluamallani viikolla varattuja ja ne jotka ei olleet, noudattivat hokemaa 'ei se ole tyhmä joka pyytää' :) Ei paikassa sinänsä vikaa ollut, päinvastoin Kolilla on kyllä kauniit maisemat ja Pielinen on todella suuri ja hieno järvi. Vika vain oli siinä että joka päivä etäisimpiin tsasounoihin oli 80-110km. Ja Lieksan tsasounoita kuvatessani kirjaimellisesti ajoin koko Pielisen ympäri saman päivän aikana.

Sisäkuva Veikko Huotarisen tsasounasta Nurmeksessa

Kuvaukset olin sopinut joka toiselle päivälle siten että kuvaukset alkoivat aamu 9 ja päättyivät käytännössä palatessani majapaikkaan n. klo 22:00. Tsasounakuvaukset veivät 2,5-3h jokainen ja siirtymiset siihen päälle. Väliin ei mahtunut ruokataukoja, vain nopeat eväsleivän syönnit autossa, myslipatukat, omena, termari-tee ja vesipullot. Autoon vuosi sitten ostamani tupakansytyttimestä virtansa saava viileäkaappi osoitti hyötynsä. Oli mukava että kun ulkona oli 30 astetta lämmintä, saattoi kuitenkin pitää eväät ja juomiset viileinä.

Taltioin myös monia yksityiskohtia
käsityötaidosta tsasounoissa,
vaikka kaikkia kuvia ei kirjaan voi viedä

Kuvaaminen kesällä on paristakin syystä helpompaa kuin muina vuodenaikoina. Etenkin talveen verrattuna on etuina se, että päivä on pidempi. Talvella 3 tsasounan kuvaaminen saman päivän aikana on jo haastavaa, koska kolmatta kuvatessa päivänvalo jo loppuu kesken. Lisäksi talvella kun on pakkasta, on sormet äkkiä jäässä kameraa käsitellessä ja useimmiten tarvitsee pukea lumikengät jos ei halua kastella sukkia kun kenkä tulee lunta täyteen. Sillä vaikka lunta muuten olisi vähän, löytyy sitä aina riittävästi tsasounoiden ympäriltä täyttämään kenkäpari :) Kesällä taas pystyy kuvaamaan 4 siten että viimeistä kuvatessa ulkoa on aurinko juuri laskemassa, mutta ehtii vielä valaista. Kun kuvaa yli 100 tsasounaa jotka ovat ympäri Suomea, joutuu käytännössä tekemään kompromisseja. Ei voi jäädä odottamaan parasta säätä ja parasta ajankohtaa vuorokaudesta. On kuvattava silloin kun on siihen mahdollisuus ja tehtävä niillä ehdoilla paras kuva minkä voi.

Rakennustekniikka ja koristelu tsasounoissa
jaksaa aina hämmästyttää minua

Olosuhteet kuvatessa vaihtelevat monella tapaa. Usein jollain tsasounan seinustalla on puita sen verran että kuvaaminen tuosta kulmasta on haasteellista. Toisissa (paljon) enemmän ja toisissa vähemmän. Sen lisäksi on muuttuvat sää ja valo. Nyt Nurmeksessa ja Lieksassa kuvatessa, pois lukien ukkoset joita pyyhki yli vähän väliä, oli aurinkoista. No se kuulostaa hyvältä, mutta kuvatessa se on myös haastavaa, sillä kameran dynamiikka ei riitä aurinkoisella säällä tallentamaan sekä valo- että varjokohtia. Joten siinäkin on päätettävä mitä haluaa tallentuvan ja osasta kuvainformaatiota joutuu luopumaan. Ellei sitten ota useampia kuvia ja yhdistä niitä myöhemmin tuoden toisista valot ja toisista varjot (jonka enlannin kielinen nimitys on High Dynamic Range eli HDR kuvaus).  Tällä kertaa varauduin useimmassa tapauksessa siihen että minulla on myös tuo vaihtoehto, sillä aurinko paistoi niin täydeltä terältä useimmiten, että valojen ja varjojen ero oli liian iso. Tsasounoiden ympäristöä ei joka puolelta ole myöskään luotu käveltäväksi, ja siksi se kulkeminen kameran ja jalustan kanssa on välillä osittaista kompurointia, oksien väistelyä ja arpomista sen suhteen että mihin uskaltaa astua, kun ei näe sammaleen ja varvikon alle, minkälaisia kuoppia ja juuria siellä on piilossa.

Tuulilautojen koristeet vaihtelevat, niissä on usein paljon samaa,
mutta silti jokainen on yksilöllinen

Kuvaan tsasounat rakennuksina, eli kuvissa ei ole ihmisiä. Näin itse tsasouna rakennus tulee paremmin esiin. Mutta se mikä tulee aina voimakkaasti esiin on se kuinka mielenkiintoisia tsasounoihin liittyvät ihmiset ja heidän tarinansa ovat. Se on osa tsasounoiden viehtymystä ja 'taikaa', eli tsasounat ovat ihmisille joko syy tai seuraus. Ja näiden syiden ja seurausten kuunteleminen on mielenkiintoista. Tarinat ovat kiehtovia, ja taustalla on monenlaisia ihmiskohtaloita, tunteita, iloja ja suruja. Yhdistävänä tekijänä tsasounat. Kovin monella on myös ollut tarve toteuttaa oma tsasouna pihalleen tai mökille. Kuitenkin siten että vähintään pyhäkön vuosijuhla eli praasniekka on kaikille avoin. Tsasouna ja suljettu yksityistila ei oikein ajatuksena kulje käsi kädessä. Tsasouna on paikka palveluksille, ja ortodoksisuudessa palvelusten yksi perimmäisistä olemuksista on yhteisöllisyys. Siksi on enemmänkin paradoksi olla tsasouna joka olisi muilta ihmisiltä suljettu.

Myös pylväät tsasounoissa on koristeltuja
ja jokaisessa tsasounassa omanlaisensa

Viikon antina oli 12 kuvattua tsasounaa. Kuvaustahti on erittäin väsyttävä. Pitkien päivien jälkeen kuvat on vielä purettava koneelle, varmuuskopioitava DVDille sekä paperidokumentaatio ja äänityksetkin tallennettava digitaaliseen muotoon. Usein kello hiipi yöllä kahteen ennen kuin pääsi nukkumaan ja purkaminen ja arkistointi jatkui vielä seuraavanakin päivänä.

Kun luulin jo Nurmeksen ja Lieksan tsasounat olevan hoidettu, sain tiedon loppumetreillä siitä että kaksi uutta tsasounaa ovat juuri valmistumassa ja ne tullaan vihkimään käyttöön muutaman kuukauden sisään. Joten jos matka vielä jonnekin lähistölle vie, niin kuvattavaa on taas pari tsasounaa lisää. Tsasounoita näyttää olevan Suomessa rakenteilla koko ajan jossain päin. Kirjaan otan mukaan yksityisistä tsasounoista ne joista saan tiedon ja jotka ehdin kuvaamaan. On hyvä että tsasounoita tulee lisää, mutta olisi tärkeää yhtälailla pystyä pitämään huoli myös niistä tsasounoista, joiden kävijämäärät ovat lähes nolla kun nuoret ovat muuttaneet lähistöltä pois, eikä jatkajia juurikaan tällä hetkellä ole. Niistä 'syrjempien seutujen' (joka on suhteellinen käsite) tsaounoista olen eniten huolissani, sillä niihin ei yletä aina seurakuntienkaan tuki, henkilöresurssit eikä raha. Silti niissä on pitkä historia, niihin on laitettu paljon työtä ja niiden merkitys osana ortodoksisen historian ja tsaounaperinteen osalta on merkittävä. Tämän historian ei soisi maatuvan tai purettavan, kuten Suomessa on jo niin monessa paikkaa viimeisten vajaan 100 vuoden aikana tehty.

Ukkosta pidellessä ja tsasunoiden käsityötä ihaillessa

Ilta-aurinko kultaa puiset ja ukkoskuuron
kastamat puukoristeet

Tsasounakuvauksissa kokee hienoja hetkiä kun on pidelty ukkosta ja sen rauhoituttua ilta-aurinko pilkistää esiin ja valaisee puisia koristeita kullaten ne säteillään. Ja käsityö tsasounoiden koristelussa on sellaista jonka osaamisen soisi säilyvän, myös tänä aikana kun kodit täyttyvät painokuvista ja töiden kopioista maalaustaiteen sijasta ja persoonattomista massakalusteista käsityön sijasta. Nuorille tällaisten asioiden hankkiminen on vaikeaa kun hankittavaa on paljon lyhyessä ajassa, joskin on nuoria pareja minultakin ostanut akvarelleja uusiin koteihinsa. Mutta kyllä he vähemmistöä edustavat. Olisiko tässä sellainen asia, jossa vanhemmat ja isovanhemmat voisivat auttaa ja huolehtia että nuorilla on muutakin seinillä kuin julisteita? Ja koti näyttäisi muultakin kuin Ikea tai Jysk -kuvastolta. Tässä, huonekalupuolella varsinkin joudun itsekin petraamaan. Tuo taulupuoli seinillä on sattumoisin paremmalla tolalla 

Käsityötä toivoisi suosittavan (etenkin siis kotimaista) ja vastaavasti toivoisi ettei käsitöitä hinnoiteltaisi ihan tähtitieteellisiin hintoihin, niin silloin myös volyymit voisivat kasvaa. Osittain tätä jo verotuksellisesti tuetaankin, mutta sitä tukea tulisi laajentaa myös pienyrityksiin, joilla ei vielä ole (eikä usein tule) suuruuden ekonomiaa helpottamaan kustannuksissa. Tälläisiä mietteitä syntyy kun kiertää kuvaamassa tsasounoita ja näkee perinteitä, taidokasta käsityötä ja huomaa että pääsääntöisesti tekijät ovat joko vanhoja tai sitten jo edesmenneitä. Harvemmassa ovat ne nuoren polven edustajat jotka jatkavat näitä perinteitä. Ja en ole aina sitä mieltä että uusi on parempaa kuin vanha. Monessa asiassa on, muttei aina, eikä varsinkaan kaikessa. Tsasounoiden rakentamisosaamista ja koristelutaidon jälkeä katsoessa tulee mieleen että tällaistahan pitäisi edelleenkin tehdä ja käyttää rakennuksissa. Muuallakin kuin vain tsasounoissa. 

Tsasounakuvausta Uudellamaalla - Nummela

Nummelan tsasounan alttaripääty sisältä
- päätyseinälle on tulossa syksyllä ikoneita kaunistamaan

Nummela on 10 km päässä kotoani, ja sinne on saatu paikallisen ortodoksiyhteisön toimesta rakennettua ihan uusi tsasouna. Ainutlaatuista tai ainakin hyvin harvinaista on se että rakennus käyttää lämmittämisessä maalämpöä. Lisäksi energiaa otetaan talteen katolle asennetuista aurinkokennoista. Eli sekä nykyaikaa että ekologisuutta on saatu hyödynnettyä, pitäen tsasouna kuitenkin perinteisenä. Siitä ei siis ole tehty (nykyajasta huolimatta) lasi-betoniteosta, eikä muutettu muutenkaan sen ajatusta ja funktiota. Hyvä niin. Ihan tarpeeksi on maailmassa ja uudistettu ja muokattu asioita 'nykyajan' nimissä. Ortodoksisuudessa perinteiden ja alkuperäisen oikeaoppisuuden ylläpitäminen ja säilyttäminen on juuri se arvokas asia, joka myös tsasounaperinteessä toistuu.

Rakennus on vielä niin uusi ettei sitä ole lopullisesti vielä vihitty, joskin palveluksia on silti saatu lupa jo toimittaa - ja niitä toimitetaankin aktiivisesti. Sekä itse rakennuksessa että pihassa on viimeistelytöitä kesken ja mennessäni kuvaamaan, olikin samalle ajalle kokoontunut myös Vihdin-Nummelan ortodoksit -yhdistyksen johtokunta tekemään pihan kohennusta koskevia suunnitelmia ja päätöksiä. Piha oli siis tällä kertaa sen verran täynnä autoja, että suosiolla päätin ulkokuvien ottamisen jäävän toiseen kertaan. Tällä kertaa olisi tavoitteena saada sisäkuvat otettua. Keskeneräisyydestä johtuen on sisälläkin tapahtumassa syksyllä paljon, sillä alttaripäädyn seinustalle on tulossa useampiakin ikoneita paikallisen ikonimaalauskerhon ja -opettajan tekeminä. Vielä nämä ikonit eivät paikallaan ole, joten koko tsasouna on sisältä lähestulkoon vain paljasta valkoista seinää. Muutama ikoni on jo paikkansa löytänyt, mutta yleisilmeeseen pari ikonia ei vielä tuo kovin paljoa muutosta.

Keskeneräisyydestä huolimatta olin päättänyt että otan kuvat nyt. Myöhemmin voi sitten päättää, jos aikaa on, että haluaako ottaa vielä uudemmat kuvat siinä vaiheessa kun sisälläkin ollaan pidemmällä kaunistamisessa. Toisaalta tärkeä osa kirjan viestiä ja kuvitusta tulee olemaan myös se että a)tsasounat palvelevat kaikkina vuodenaikoina ja b)jos tsasounoita häviää hoitamattomuuden, iän tai onnettomuuksien kautta, niin myös uusia syntyy. Siksi rakenteilla olevat ja keskeneräiset tasounat kuuluvat yhtälailla 'kuvaan'. Se on erilaisella tavalla kaunista, jos ei aina niin postikorttimaista olisikaan.

Valkoisuus seinissä muuttuu helposti harmaudeksi jos on vähänkään varjoa. Mieleeni tuli että tämä tässä voisi olla apua salamavaloista, mutta olen ollut sen suhteen myös siinä ajatuksessa alusta lähtien että nämä tsasouna otan luonollisessa valossa, enkä rakenna keinovalaistusta niihin. Käytän mielummin tarvittaessa pidempää valotusaikaa ja jalustaa.

Huomaa Jeesuksen molemmin puolin olevat ristit,
 jotka ovat varjoina alttarin seinällä molemmin puolin Kristus-ikonia.
Ristit ovat asettuneet Kristuksen molemmin puolin ja tuovat mieleeni Golgatan.

Luonnon valo tuo omanlaista sattumustansa kuviin mukaan, kuten yllä olevassa kuvassa. Minulle nämä ovat aina vaikuttavia ja symbolisia tapahtumia, kun huomaan jotain tällaista syntyvän kuvissa. Asia on tietysti helppo selittää kaarevalla seinällä ja taaempana sivuseinien korkeilla ikkuinoilla. Mutta se ei vähennä sen asian vaikuttavuutta että luonnon valo laskeutuu ikkunasta piirtääkseen ristin varjon seinälle Kristuksen molemmin puolin. Varjo syntyy toki kyntteliköstä (kun varjon lähdettä tarkemmin miettii), mutta muuttuu matkalla enemmänkin ristin muotoiseksi.