Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valkeakoski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valkeakoski. Näytä kaikki tekstit

01 helmikuuta 2014

Tsasounakuvaukset alkoivat Valkeakoskelta, pakkasessa toimittajan samalla haastatellessa

Olin ajatellut aloittaa tsasounakuvaukset kuvaamalla muutaman tsasounan tästä lähempää Vihtiä, jotta niiden avulla tulisi huomattua mahdollisia kehittämisen kohteista ja jos tarpeen, ne olisi helppo käydä kuvaamassa uudelleen tai ottamassa lisäkuvia, jos huomaisin että jotain oleellista jäisi uupumaan. Eli käyttää lähialueen kohteita harjoituskohteina. Toisin kuitenkin kävi :) Ennenkuin sain vastuksina Helsingin ortodoksisen seurakunnan tsasounoiden isännöitsijöiden yhteystietoja, sattui niin että Ortodoksiviestin toimittaja Tiina Makkonen soitti ja ehdotti jutun tekemistä tsasounakirjahankkeesta. Hänellä sattui parin päivän päässä olemaan etäpäivä Tampereella ja minulla sattui olemaan samana päivänä työkeikka Tampereella, joten yhdistimme tsasounan kuvauksen Tampereen lähistöllä sekä jutun tekemisen, jotta saatiin 'autenttista materiaalia' lehtijuttuun. Tampereen ympäristöstä löytyy käytännössä tsasouna vain Valkeakoskelta - Pyhän Nikolaoksen Tsasouna, muutoin kartallani ei ole Tampereen ympärillä yhtään nastaa Tsasounaa merkkaamassa. Illalla kuvauksen jälkeen suuntiaisin sitten kohti Jyväskylää, jonne olin sopinut seuraavalle päivälle tsasounan kuvauksen Suolahdelle.

Sovittuna päivänä suuntasin Valkeakoskelle, jossa tsasounan isännöitsijä Yrjö Kerisalo ja Ortodoksiviesti-lehden toimittaja Tiina Makkonen jo olivat odottamassa. Vastassa oli hirsinen yllättävän suurikokoinen tsasouna, jonka esikuvan on ollut rajan toisella puolella ollut Ägläjärven tsasouna.

Valkeakosken hirsinen tsasouna on saanut mallinsa Ägläjärven tsasounasta


Aurinko näytti olevan tuolloin noin tunnin päässä puiden latvojen yläpuolelta, joten minulla oli kiire aloittaa kuvaukset ulkopuolelta ennen kuin hämäryys laskeutuisi. Sisäpuolelta ehtisi sitten kuvaamaan myöhemminkin keinovalaistuksen turvin, samoin haastattelut ehtisi tekemään myöhemmin. Niinpä aloitin kuvaamalla ulkopuolella. Kuvasin aivan aluksi 'värikartan', jolla varmistaisin myöhemmin pystyväni palauttamaan kuvaushetken todelliset värit, joita kameran tallennuksen värimuutokset eivät peruuttamattomasti muuttaisi. Pakkasta taisi olla siinä -14 astetta. Kuitenkin sen verran että ei tarvinnut kauaa yrittää kuvata ilman hanskoja niin oli jo sormet jäässä. Joten kuvaaminen oli jatkuvaa hanskojen riisumista ja pukemista. Kuvasin tsasounan joka puolelta. Haasteen tekivät puut, joita oli peittävästi etenkin tsasounan oikealla sivustalla. Mutta tsasouna on kuvattava siinä ympäristössä jossa se sattuu olemaan, ympäristö on tietysti oleellinen osa tsasounaa. Jos tsasouna on puiden keskellä niin se on puiden keskellä. Vaikka se vaikeuttaisikin sellaisen kuvan saamista jossa tsasouna esteettömästi näkysi joka puolelta. On siis tehtävä se minkä pystyy. Tiinalla oli seuraava meno jo sovittuna ja aika alkoi jo valua käsistä, joten hän otti kameran ja lehtiön ja teki juttua jos siinä minun kiertäessä kameran kanssa kuvaamassa tsasounaa. Kun juttu oli tehty ja ulkopuolelta kuvat otettu olikin jo aika siirtyä sisätiloihin.

Kun kameran ja linssit vie pakkasesta sisälle menee jonkin aikaa ennen kuin sisällä kuvaaminen onnistuu. Niiden on annettava lämmetä rauhassa, sillä kylmä linssi huurustuu lämpimän ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan eikä kuvaus tuolloin ole mahdollista. Niinpä siirryin käymään läpi kysymyksiä, joihin tarvitsisin vastaukset saadakseni riittävät perustiedot tsasounasta kirjaa varten. Kun kysymykset oli käyty läpi ja olin tehnyt tarkistusmittauksia tsasounan mitoista lasermittarilla, siirryin kuvaamaan interiöörikuvia, eli yleiskuvia tsasounan sisältä.

Tsasounan isännöitsijä Yrjö Kerisalo


Oli mielenkiintoinen sattuma että vaikka tsasounan isännöitsijällä Yrjö Kerisalolla ja minulla oli ikäeroa hänen hyväkseen jonkin matkaa, meillä oli kuitenkin yllätyksekseni ollut sama ortodoksisen uskonnon opettaja Yrjö Sinisalmi, karjalan evakko, jota yhä lämmöllä muistelen. Tuolloin opettajani tosin ei vaikuttanut vielä Lahden ympäristön alueella.

Lopuksi vielä ulkopuolella otin tsasounan sijainnin tarkat koordinaatit GPS-laitteesta, sekä varmistin tsasounan suunnan elektronisesta kompassista. Tsasouna näytti olevan tarkalleen Itä-Länsi -suunnassa, kuten pitääkin - alttari itään päin. Hienosti on onnistunut sunnan määrittäminen mekaanistenkin kompassien aikaan :) Tsasounan korkeuden määrittämisen tein laseretäisyysmittarilla mitaten tsasounan ristin päästä alas kivijalan alareunaan.  Oli aika pakata tavarat autoon ja suunnata Jyväskylään jossa olisi seuraavana päivänä Suolahden tsasounan vuoro.