Saapuminen Suolahden tsasounalle - kovin on tutun oloinen |
Tsasounassa vastassa minulla oli tsasounan nykyinen isännöitsijä Sakari Riissanen, sekä isännöitsijän tehtävää aiemmin hoitanut, nykyinen 'kunnia-isännöitsijä' ja tsasounahankkeen alullepanija Mikko Kuikka. Sakari kävi avaamassa tsasounan ja oli kanssamme hetken kunnes sitten kiireet veivät hänet jo eteenpäin. Jäin Mikko Kuikan kanssa kahden ja aloitin tsasounakuvaukset jälleen ulkoa ensin jotta päivänvaloa riittäisi kuvauksiin. Aloitin kuvaamisen ulkona, jälleen 'värikartan kuvaamisella' ja siitä sitten joka seinustaa kuvaamaan. Oli melkoisen jännittävää kävellä kun metsänpohja lumipeitteen alla kumpuili juuri siten miten sammaleinen ja kivinen metsänpohja tekee. Saattoi vain arvailla siellä nuorten kuusien välistä työntyen ja aina uuteen kohtaan astuen että minkälaiseen kiven koloon tai kuoppaan sitä seuraavaksi astuu. Samaan aikaan olkapäällä oli jalustalla kamera ja kaatuessa menisi sekä mies että kamera :) Puiden oksilta tippui lunta aina kun vähänkään koski oksaan joten olalla kulkevaa kameralaukkua sai pitää visusti kiinni ja linssiä vaihtaessa piti odotella ettei putoavia lumihiutaleita juurikaan enää leijaillut ennen kuin uskalsi paljastaa linssin ja kameran sisustan hetkeksi ulkoilmalle. Ympäristö oli toki kaunis, juuri satanutta uutta lunta maapohjassa ja kuusten oksilla. Nuoria puita oli melkoisen tiheässä tsasounan ympärillä ja suunnitteilla kuulemma onkin harventaa taimikkoa ja puustoa taas ensi kesänä. Jälleen kerran otin kuvat siis sellaisena kuin ympäristö antoi myöten, puineen päivineen. Räystäslaudoissa näkyi karjalaistyylistä koristeleikkausta, jonka myös ikuistin tuleville polville. Tsasouna on yritetty kolmeen kertaan historian aikana polttaa, joten tsasounoiden kuvallisen taltioinnin tärkeys kirjaksi saa vain vahvistusta.
Kuvauspaikka oli jokseenkin haastava :) |
Ulkopuolelta kuvat oli otettu ja siirryin sisälle ja jätin laitteet lämpiämään ja aloin kysellä tsasounan historiaa ja perustietoja Mikko Kuikalta. Mikko kertoikin koskettavasti siitä kuinka hänellä oli aikanaan kaksi tytärtä 6 ja 10 vuotiaat, joista nuorempi kuoli jäätyään bussin alle. Tytär ilmestyi kuitenkin unessa ja tuntui samalla kolmesti toistuvalla unella tahtovan viestiä jotain. Vihdoin rukousten, miettimisen ja konsultaation jälkeen jota piispalta ja papilta saatiin, antoikin vastauksen että silloisessa tilanteessa ei ollut ortodoksista pyhäkköä jossa suorittaa palveluksia. Tuntui kuin tytär olisi viestittänyt olevan tarpeellista rakentaa tsasouna jossa seudun ortodoksit voisivat suorittaa palveluksia. Mikko tarttuikin toimeen ja sisukkaan päättäväisyyden ansiosta lopulta tsasounahanke Suolahdella lähti etenemään. Helppoa se ei ollut ja vastustus oli kovaa silloisen vasemmiston puolelta. Lopulta lupa tsasounalle saatiin ja tonttikin saatiin ostettua.
Tsasounan perustuksia valaessa sattui tapaus, joka jonkun mielestä voisi olla sattumaa, toisen mielestä sen voi tulkita ihmeeksi. Valuun nimittäin ilmestyi valaessa ruoka-tauon aikana, kun alueella ei vielä ollut niin paljon asutusta eikä lapsia kuten nyt, kahdet pienet lapsen jäljet. Aivan kuin 6- ja 10-vuotiaan lapsen jäljet. Nuorempi siis oli tässä vaiheessa kuollut ja 10 vuotias oli kotona valun kuivumista odotelleen talkooporukan kanssa syömässä Mikon kotona. Kun he palasivat ruokailun jälkeen, oli valuun ilmestynyt lasten jalanjäljet, jotka johtivat nykyisen alttaripöydän paikalle. Vain isomman lapsen jalanjäljet tulivat takaisin ja pienen jäljet päättyivät alttaripöydän kohdalle. Aivan kuin pienempi olisi siinä kohden noussut ylös ja vain isompi palannut takaisin. Jäljet päätettiin jättää valuun, vaikka ensimmäinen ajatus ensin oli korjata valusta jäljet pois. 'Siellä ne jäljet ovat lattian alla valussa edelleen'.
'Kunnia-isännöitsijä' ja tsasounahankkeen käynnistäjä Mikko Kuikka. |
Tsasounaa koetellut voimakas vastustus sen alkuvaiheissa, koskettava ja traaginen pienen tytön kuolema (Ollos iäti muistettu!) ja siitä seuranneet näyt unessa sekä moni sen jälkeinen tsasounaan liittyvät erikoislaatuinen tapahtuma tekee tästä tsasounasta mielessäni hyvin merkityksellisen ja erikoisen tsasounan. Liittyypä tsasouna vahvasti myös Piispamme Arseninkin varhaisiin vaiheisiin.
Kun haastattelu oli tehty, perustiedot kasassa ja mitat tsasounasta oli piirustuksista saatu (ja varmistettu oikeellisuus vielä laseretäisyysmittarilla) oli aika ottaa kuvat vielä sisältä ja sitten vielä GPS-koordinaatit. Lopuksi sattui huvittava sattumus, kun Mikko sitten lopuksi kysyi että miltä tämä tällainen ortodoksinen meininki oikein tällaisesta toisuskoisesta näytää :) No, vika taisi olla minun, kun en ollut omaa ortodoksisuuttani tuonut aiemmin esiin. Oikaisinkin kohteliaasti että kyllä tässä ollaan ortodoksejä aika luontaisestikin Kreikkalaisesta isästä ja laulettu vuosia Tikkurilan kirkon ortodoksisessa kuorossakin. Niin oli Suolahden tsasouna kuvattu ja oli aika palata takaisin. Tiet olivat liukkaita ja ambulanssien ja paloautojen sinisiä valoja näkyikin öisellä tiellä pariinkin otteeseen. Maltti ja enkelit olisivat tarpeen turvallisessa kotiinpääsyssä. Kello lähenteli kuutta ja oli vähän yli 4 tunnin ajomatka kotiin edessä.
Teiden liukkaus näkyi matkan varrella onnettomuuksien ja hälytysajoneuvojen muodossa |
Hei.
VastaaPoistaHieno kuvaus ja kertomus. On vain tarkennettava nykyisen isännöitsijän sukunimi. Se on Riissanen, ei Rissanen.
Terveisin tämän isännöitsijän emännöitsijä Anne Riissanen
Kiitos tarkennuksesta. Korjasin sen tekstiin. Terveisiä sinne molemmille! :)
VastaaPoista