Nurmeksen ja Lieksan alueen tsasounoita kuvaamassa - 12 tsasounaa lisää kuvattuna

Bomban tsasounaan on juuri uusittu katto,
joka hohtaa vielä toistaiseksi puunvärisenä

Viimeviikko meni pitäen tukikohtaa Kolilla. Olisin ottanut majapaikan Nurmeksesta, joka olisi kuvauslistalla oleviin tsasounoihin nähden ollut sopivammassa kohdassa, mutta sen alueen majapaikat olivat haluamallani viikolla varattuja ja ne jotka ei olleet, noudattivat hokemaa 'ei se ole tyhmä joka pyytää' :) Ei paikassa sinänsä vikaa ollut, päinvastoin Kolilla on kyllä kauniit maisemat ja Pielinen on todella suuri ja hieno järvi. Vika vain oli siinä että joka päivä etäisimpiin tsasounoihin oli 80-110km. Ja Lieksan tsasounoita kuvatessani kirjaimellisesti ajoin koko Pielisen ympäri saman päivän aikana.

Sisäkuva Veikko Huotarisen tsasounasta Nurmeksessa

Kuvaukset olin sopinut joka toiselle päivälle siten että kuvaukset alkoivat aamu 9 ja päättyivät käytännössä palatessani majapaikkaan n. klo 22:00. Tsasounakuvaukset veivät 2,5-3h jokainen ja siirtymiset siihen päälle. Väliin ei mahtunut ruokataukoja, vain nopeat eväsleivän syönnit autossa, myslipatukat, omena, termari-tee ja vesipullot. Autoon vuosi sitten ostamani tupakansytyttimestä virtansa saava viileäkaappi osoitti hyötynsä. Oli mukava että kun ulkona oli 30 astetta lämmintä, saattoi kuitenkin pitää eväät ja juomiset viileinä.

Taltioin myös monia yksityiskohtia
käsityötaidosta tsasounoissa,
vaikka kaikkia kuvia ei kirjaan voi viedä

Kuvaaminen kesällä on paristakin syystä helpompaa kuin muina vuodenaikoina. Etenkin talveen verrattuna on etuina se, että päivä on pidempi. Talvella 3 tsasounan kuvaaminen saman päivän aikana on jo haastavaa, koska kolmatta kuvatessa päivänvalo jo loppuu kesken. Lisäksi talvella kun on pakkasta, on sormet äkkiä jäässä kameraa käsitellessä ja useimmiten tarvitsee pukea lumikengät jos ei halua kastella sukkia kun kenkä tulee lunta täyteen. Sillä vaikka lunta muuten olisi vähän, löytyy sitä aina riittävästi tsasounoiden ympäriltä täyttämään kenkäpari :) Kesällä taas pystyy kuvaamaan 4 siten että viimeistä kuvatessa ulkoa on aurinko juuri laskemassa, mutta ehtii vielä valaista. Kun kuvaa yli 100 tsasounaa jotka ovat ympäri Suomea, joutuu käytännössä tekemään kompromisseja. Ei voi jäädä odottamaan parasta säätä ja parasta ajankohtaa vuorokaudesta. On kuvattava silloin kun on siihen mahdollisuus ja tehtävä niillä ehdoilla paras kuva minkä voi.

Rakennustekniikka ja koristelu tsasounoissa
jaksaa aina hämmästyttää minua

Olosuhteet kuvatessa vaihtelevat monella tapaa. Usein jollain tsasounan seinustalla on puita sen verran että kuvaaminen tuosta kulmasta on haasteellista. Toisissa (paljon) enemmän ja toisissa vähemmän. Sen lisäksi on muuttuvat sää ja valo. Nyt Nurmeksessa ja Lieksassa kuvatessa, pois lukien ukkoset joita pyyhki yli vähän väliä, oli aurinkoista. No se kuulostaa hyvältä, mutta kuvatessa se on myös haastavaa, sillä kameran dynamiikka ei riitä aurinkoisella säällä tallentamaan sekä valo- että varjokohtia. Joten siinäkin on päätettävä mitä haluaa tallentuvan ja osasta kuvainformaatiota joutuu luopumaan. Ellei sitten ota useampia kuvia ja yhdistä niitä myöhemmin tuoden toisista valot ja toisista varjot (jonka enlannin kielinen nimitys on High Dynamic Range eli HDR kuvaus).  Tällä kertaa varauduin useimmassa tapauksessa siihen että minulla on myös tuo vaihtoehto, sillä aurinko paistoi niin täydeltä terältä useimmiten, että valojen ja varjojen ero oli liian iso. Tsasounoiden ympäristöä ei joka puolelta ole myöskään luotu käveltäväksi, ja siksi se kulkeminen kameran ja jalustan kanssa on välillä osittaista kompurointia, oksien väistelyä ja arpomista sen suhteen että mihin uskaltaa astua, kun ei näe sammaleen ja varvikon alle, minkälaisia kuoppia ja juuria siellä on piilossa.

Tuulilautojen koristeet vaihtelevat, niissä on usein paljon samaa,
mutta silti jokainen on yksilöllinen

Kuvaan tsasounat rakennuksina, eli kuvissa ei ole ihmisiä. Näin itse tsasouna rakennus tulee paremmin esiin. Mutta se mikä tulee aina voimakkaasti esiin on se kuinka mielenkiintoisia tsasounoihin liittyvät ihmiset ja heidän tarinansa ovat. Se on osa tsasounoiden viehtymystä ja 'taikaa', eli tsasounat ovat ihmisille joko syy tai seuraus. Ja näiden syiden ja seurausten kuunteleminen on mielenkiintoista. Tarinat ovat kiehtovia, ja taustalla on monenlaisia ihmiskohtaloita, tunteita, iloja ja suruja. Yhdistävänä tekijänä tsasounat. Kovin monella on myös ollut tarve toteuttaa oma tsasouna pihalleen tai mökille. Kuitenkin siten että vähintään pyhäkön vuosijuhla eli praasniekka on kaikille avoin. Tsasouna ja suljettu yksityistila ei oikein ajatuksena kulje käsi kädessä. Tsasouna on paikka palveluksille, ja ortodoksisuudessa palvelusten yksi perimmäisistä olemuksista on yhteisöllisyys. Siksi on enemmänkin paradoksi olla tsasouna joka olisi muilta ihmisiltä suljettu.

Myös pylväät tsasounoissa on koristeltuja
ja jokaisessa tsasounassa omanlaisensa

Viikon antina oli 12 kuvattua tsasounaa. Kuvaustahti on erittäin väsyttävä. Pitkien päivien jälkeen kuvat on vielä purettava koneelle, varmuuskopioitava DVDille sekä paperidokumentaatio ja äänityksetkin tallennettava digitaaliseen muotoon. Usein kello hiipi yöllä kahteen ennen kuin pääsi nukkumaan ja purkaminen ja arkistointi jatkui vielä seuraavanakin päivänä.

Kun luulin jo Nurmeksen ja Lieksan tsasounat olevan hoidettu, sain tiedon loppumetreillä siitä että kaksi uutta tsasounaa ovat juuri valmistumassa ja ne tullaan vihkimään käyttöön muutaman kuukauden sisään. Joten jos matka vielä jonnekin lähistölle vie, niin kuvattavaa on taas pari tsasounaa lisää. Tsasounoita näyttää olevan Suomessa rakenteilla koko ajan jossain päin. Kirjaan otan mukaan yksityisistä tsasounoista ne joista saan tiedon ja jotka ehdin kuvaamaan. On hyvä että tsasounoita tulee lisää, mutta olisi tärkeää yhtälailla pystyä pitämään huoli myös niistä tsasounoista, joiden kävijämäärät ovat lähes nolla kun nuoret ovat muuttaneet lähistöltä pois, eikä jatkajia juurikaan tällä hetkellä ole. Niistä 'syrjempien seutujen' (joka on suhteellinen käsite) tsaounoista olen eniten huolissani, sillä niihin ei yletä aina seurakuntienkaan tuki, henkilöresurssit eikä raha. Silti niissä on pitkä historia, niihin on laitettu paljon työtä ja niiden merkitys osana ortodoksisen historian ja tsaounaperinteen osalta on merkittävä. Tämän historian ei soisi maatuvan tai purettavan, kuten Suomessa on jo niin monessa paikkaa viimeisten vajaan 100 vuoden aikana tehty.