Lehdet taas puissa, kesäisiä tsasounakuvia luvassa

Kevät on kääntymässä kesäksi. Matkustaminen kotimaassamme kasvaa lomamatkailun myötä kesällä ja tsasounoissakin palveluksia pidetään tiuhempaan. Osa tsasounoista nukkuu 'talviunta' ja herää kesän kynnyksellä taas eloon palveluksien myötä. Ilokseni olen huomannut että iso osa tsasounoista toimii ympäri vuoden. Ei siis vain kirkot ole paikkoja joissa pääsee osaksi yhteisöllisyydestä ja palveluksista. Toki liturgiat ja sen myötä ehtoolliset ovat useimmiten kirkoissa, mutta kyllä niitäkin tsasounoissa järjestetään, ainakin ajoittain. Tsasounoissa on jotain nöyrempää kuin kirkossa, jotain maanläheisempää. Joskin ortodoksisuudessa sekä kirkot että tsasounat ovat useimmiten (ellei aina) vaatineet melkoisia yhteisöllisiä ponnisteluja ja jopa 'kädenvääntöä' paikallisten ihmisten ja/tai viranhaltijoiden kanssa, että lopulta tontti ja luvat rakentamiseen on saatu. Enpä tiedä yhtään paikkaa, jossa tsasounat ei olisi saaneet aikaan muuta kuin hyvää. Ne ovat paikkoja, kuten kirkot, jossa ihminen saavuttaa ehkä hetkellisesti läheisemmän kontaktin itseensä ja sitä kautta Jumalaan. Toki näitä hetkiä on arkielämässäkin, mutta kirkoissa ja tsasounoissa on lähtökohtaisesti aina pyhyys paikalla.

Onkin siis hienoa että tsasounoita on maassamme yli 100 ja uusiakin nousee yksityisesti tai talkoovoimin. Yksityisyydessä toivoisin että ne toteutettaisiin aina yhteisöä varten, eli pidettäisiin avoinna palveluksissa yleisölle. Joskus tämä tietysti voi olla hankalaa, jos tsasouna on omassa kotipihassa, mutta näissäkin tsasounoissa toivottavasti edes praasniekka (pyhäkön vuosijuhla) pidettäisiin avoimin ovin kaikille seurakuntalaisilla ja vieraille. Eipä näitä juhlia meillä Suomessa enää liikaa ole, missä seurakuntalaiset kohtaavat toisensa.

Tsasounoiden kuvaus jatkuu minulla jonkin aikaa lähimaastossa ja kesän mittaan jatkuu kuvaukset mm. Lieksan ja Nurmeksen ympäristössä. Ja yksittäisiä retkiä sitten muuallekin. Olen iloinen siitä että tukea on tullut myös yksityisiltä henkilöiltä. Ja onpa löytynyt taas muutama uusi tsasouna/tsasounahanke, josta en olisi tullut tietoiseksi ilman asian näkymistä ortodoksiviestimissä. Kiitos siitä!

Otetaan kesällä tsasouna kohteiksemme. Kirjan myötä saamme vielä 'matkaoppaan' myöhempiä retkiä varten :)

Vaaraa, kiipeämistä kalliolle, verkkokalastusta ja mateita

Petravaaran tsasounaa kuvaamassa

Joensuun viikollani maanantaina kävin kuvaamassa 3 tsasounaa. Ensimmäisen Petravaarassa, useamman sata vuotta olleessa ortodoksivaltaisessa kylässä. Siellä tapasin isännöitsijä Pertti Miinalaisen, jonka tytär työskenteli monivuotisen kollegani Pertti Kuustosen veljen muusikko Mikko Kuustosen kanssa. Maailma monella tapaa osoittaa olevansa lopulta aika pieni paikka.  Kuulin tarinaa isännöitsijän 1700-luvulta olevasta sukutilasta, jonka jatko on ikävä kyllä epävarma tulevaisuudessa, kun jatkajia ei ole jonoksi asti. Tsasouna toi mieleeni ensimmäisenä Finlandia-talon ja Alvar Aallon vaikutuksen.

Kävin kuvaamassa Tohmajärvellä myös liikekiinteistöön perustetun rukoushuoneen, jota isännöi Pekka Pänttönen. Pekka oli juuri lähdössä ulkomaille.... tankkaamaan autoa rajan taakse :) Toisella puolella Suomea samantapainen ilmiö löytyy Haaparannasta ja etelässä Tallinnasta. Tallinnasta tuotava bensa vain on vähän 'eri merkkistä' polttoainetta :)

Maanantain viimeisenä tsasounana oli Paavo Ryhäsen isännöimä tsasouna, joka sijaitsee Honkavaaran perinnepihassa. Paavon ollessa tuolloin reissussa, Tsasounan esitteli perinnepihan pitäjä Tarja Lehikoinen. Suunnittelija tsasounalla oli sama kuin Petravaaran tsasounalla, Vilho Suonmaa. Muotokieltä Vilholla voisi näköjään kuvata sanalla 'pointillismi' tarkoittaen, ei pisteillä maalaamista, vaan suippokärkisiä kolmion mallisia ulokkeita ja venytettyjä ja pelkistettyjä muotoja.

Takaisin tulin maanantaina kuuden seitsemän maissa, kuvien purku koneelle ja polttaminen DVD:ille varmuuskopioksi. Ilta oli jo myöhä ennen kuin homma oli valmis. Seuraavana aamuna tiistaina olin sopinut että käyn hakemassa Valkeavaaran tsasounan isännöitsijän Kalevi Hokkila aamusta Joensuusta kyytiin ja sitten kohti Kiihtelysvaaraa. Yksi asia minkä Joensuun ja Ilomantsin ympäristössä huomaa aika nopeasti on se, että lähes jokainen paikannimi päättyy sanaan vaara. Honkavaara, Kiihtelysvaara, Hattuvaara, Heinävaara, Valkeavaara, Saarivaara, Rekivaara, Marjovaara, Sonkavaara... vaaraa matkassa siis riitti :)

Valkeavaaran tsasounan isännöitsijä
Kalevi Hokkila näytti tietä

Matkamme kulki halki isojen soiden auton molemmin puolin. Soilta kuulemma nostetaan turvetta, eli käytännössä suo kauhotaan 'tyhjäksi' jättäen vain parikymmentä senttiä suota jäljelle ennen hiekkapohjaa. Tämä maa olisi sitten teoriassa mahdollista muuttaa viljelysmaaksi, mutta käytännössä se jää useimmiten tekemättä sillä suot ovat niin etäällä kaikesta ettei sinne viljelijöitä saa. Eikä ne taida olla parasta metsänpohjaakaan. Eli loppupelissä vähän ongelmallinen juttu. Lisäksi suon kauhominen tyhjäksi turpeesta kyllä vaikuttaa tietysti myös eläimistöön jne. Parissasadassa vuodessa tosin ilmeisesti on mahdollista että siinä on taas suo :) Sitten alkoikin tulla metsää ja siirryimme pienemmälle tielle, jolla oli ajettu muutamia päiviä sitten ja niitä renkaan jälkiä lumessa itsekin seurasin. Tiellä oli myös aiemmin aurattu, joten lunta oli ehkä 10-15 senttiä niin että sitä vielä uskalsin ajaa. Sitten tiestä erkani vielä pienempi tie, jota ei oltu aurattu ja näin heti että minun autollani se olisi yksisuuntainen matka, joten jätin auton parkkiin 'risteyksen' (metsätie) läheisyyteen ja kävelimme lopun matkaa. Tässä vaiheessa en ollut vielä vakuuttunut että näin vähäinen lumenmäärä tarvitsisi mitään lumikenkiä. Tarvittiin pari kertaa kenkä täyteen lunta, että uskoin :) Siispä ilman lumikenkiä matkaan. Tällä reissulla en olisi niitä voinut käyttääkään kuin puolet matkaa, sillä toisen puolen nousimme kalliota, puurappusia ja taas kalliota ylös.

15kg kameratarvikkeiden
viemisessä vaaran laelle auttoi
osan matkaa kalliorinteeseen
rakennetut rappuset

Matkalla näimme Ilveksen jälkiä. Enpä olisi niitä edes tunnistanut, mutta eläkkeellä oleva hiihtävä rajavartija (lumessa oleva latu) kertoi niiden olevan Ilveksen jälkiä. Hän kertoi myös että lähistöllä n. 500m-1km oli nähty parina edellisenä päivänä pari sutta. Myös karhu ei kuulemma ole ollut harvinainen vieras. Samoin Metsoja asustaa metsässä, kuten myös hirviä jne. Melkoinen asujaimisto siis. Lakkojakin (hilla, muurain) on saanut joskus satoja litroja ja nyt viime vuosina ei ole ollut hillan hillaa. Niin se luonto muuttuu. Mutta thaimaalaisia marjanpoimijoita siellä on myös kesäisin, jotain muuta marjaa varmaankin poimimassa. Kukapa tietää montako niitä vieläkin vaeltelee siellä metsissä ja yrittää löytää takaisin.

Paikka johon olimme menossa oli partiolaisten leirialue. Sieltä löytyy partiomaja puu-uunineen, sauna, kotarakennus, katettu ruokailualue pöytineen. Eli aika hyvin varusteltu leiri, jossa onnistuu leirielämä huonommallakin säällä. Leirin läheisyyteen ja suositun luontopolun varrelle valkoiselle vaaralle upeisiin näköalamaisemiin on rakennettu lahjoitushirsistä, ja partiolaisten uutteraa kantotyövoimaa ja vapaaehtoisten rakentamis-intoa hyödyntäen tsasouna. Itse asiassa tsasouna on kasattu, mutta sitten se onkin vain sidottu vaijereilla kallioon. Eli siinä se olisi tuulen vietävänä, ellei vaijerit pitäisi 'tönöä' paikallaan. Tämä on kuulemma myös tyypillinen talon kiinnitystapa lapin tuntureilla. 

Kalevi Hokkila ja Valkeavaaran tsasouna

Valkeavaara on saanut nimensä valkeasta kalliokivilajista. Kalliota näkyi muutamissa kohdissa. Poikkeaa siitä mitä olen tottunut normaalisti kallioiden kivenä näkemään, eli harmaata tai punertavaa graniittia. Harmi ettei sää ollut kirkas tällä kertaa sillä normaalisti vaaralta näkyisi n. 10km päähän, eli näkymä on kirkkaalla ilmalla vaikuttava.

Jälleen kerran jännittävää askellusta kun lumi peittää tiedon siitä missä on kivenkolo, kuoppa tai joku juurakko johon voi saada kamerajalusta jäämään jumiin niin että kun sitten riuhtaisee sen irti niin sinne jää jalustan kumitassu ja sitähän ei sieltä löydä vasta kun kesällä. Silloin voi joku partiolainen ihmetellä että mikäs Manfrotto merkkinen sieni se siihen maahan on kasvanut. Kotiin palattuani pääsin tilaamaan heti varaosana uuden kumitassusarjan :) Otimme kuvat ja palasimme base campiin ja sieltä autolle. Seuraava tsasouna olisi sitten n. 110km automatkan päässä, jossa matkalla jätin Kalevin takaisin kotipihalle, kiitin ja jatkoin matkaa. Ennen sitä opin kuitenkin lisää verkkokalastamisesta talvella, josta jo edellisenä päivänä kertoi myös Tohmajärven tsasounan isännöitsijä Pekka Pänttönen, jolta opin miten verkko viritetään sinne jään alle. Se talvinen verkkokalastus on näköjään täällä useammankin harrastus. Kalevilta opin lisäksi Mateesta (Made-kala), jota hän usein saa verkolla, että mitä siitä voi valmistaa ja milloin Mateen maksaa kannattaa käyttää sopassa ja milloin ei ja mistä sen tietää. Hyödyllistä kaikki :)

Joensuussa ja Ilomantsissa tsasounoiden kuvausta - Joensuun hautausmaa

Hiihtoloma alkamassa. Joensuusta varattu hotelli viikoksi. Olin yhteydessä seurakuntiin ja isännöitsijöihin sopiakseni kuvausaikoja tsasounoille. Koska eletään talvea, vaikkakin harvinaisen vähälumista ainakin täältä etelästä katsoen, sain jo ennakkovaroituksen että ainakin yhteen tsasounoista ei ole aurattua tietä ja kävelemistä lumessa voi olla kilometrinkin verran. Niinpä minulle ehdotettiin lumikenkien mukaan ottamista. Kävinpä sellaiset hankkimassa, koska niille löytyy muutakin käyttöä myöhemmin. Mutta olin hieman skeptinen voisiko sitä lunta olla niin paljon, mutta varmuus aina paras. Lumikengät heilahtivat takakonttiin. Aikataulusta tuli haastavan näköinen, sillä varasin joillekin päiville jopa 3 kuvausta päivää kohti. Aurinko nousee näitä aikoja n. klo 8:30 ja laskee 16:30, joten 3 kuvausta kun välimatkat ovat n. 30 km-115m, olisi todella haasteellinen. Itse asiassa sana 'haasteellinenkin' on aliarviointia. Mutta kun kerran sinne asti mennään, niin täytyy yrittää saada mahdollisimman paljon tehtyä. Kesällä on helpompi tehdä 3 kuvausta, koska päivät ovat niin paljon pidempiä. Isännöitsijöiltä löytyi mukavasti aikaa ja halua auttaa ja tulla avaamaan ovet ja kertomaan tietonsa tsasounoista.

Matka käynnistyi lauantai-aamuna. Keli oli hyvä ja ruuhkaa ei ollut, kyllä menijöitä oli, suksibokseja normaalia enemmän, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Ja pitkään matkaan lähden aina ihan eri mielellä ajamaan kuin silloin kun yrittää olla vaikka 40 minuutin päästä Espoossa. Pitkään matkaan kiireen jättää kokonaan pois ja itse matka on jo tärkeää. Usein minusta itse matka on vaihe josta nautin, monesti varsinaista määränpäätä tärkeämpi. Perillä oltiin neljän aikaan iltapäivästä. Huone oli tilava ja juuri remontoitu. Huoneessa oli juuri valmistuneen remontin haju ja kaikki pinnat ja kalusteet olivat uutta. Pakkaaminen sujui kohtuullisen helposti, sillä olin jo aiempia kuvauksia varten joutunut tekemään muistilistan mukaan tarvittavista tarvikkeista siinä tapauksessa että kyseessä on reissu päiväseltään ja siinä tapauksessa että ollaan yön yli. Se on yllättävän paljon tavaraa, mitä joutuu ottamaan mukaan, vaikka olen yrittänyt optimoida kantamukset mahdollisimman vähäisiksi. Erityisesti erilaisten johtojen määrä on turhankin iso.

Ensimmäinen kuvaus oli sovittu sunnuntaille klo 12:00 Joensuun ortodoksiselle hautausmaalle. Hautausmaa on käytännössä yhteydessä luterilaiseen hautausmaahan, omana alueenaan siinä. Isännöitsijä Esa Sovelius tuli avaamaan tsasounan ovet ja vastailemaan kysymyksiini. Tsasouna oli jo kolmas tsasouna jota olin kuvannut, jonka esikuvana oli ollut Ägläjärven tsasouna. Taisinkin yllättää Esan kysymällä että onkos tämän esikuvana ollut Ägläjärven tsasouna :) Yksi tunnusmerkeistä on 6-kulmainen 'kellotapuli' ja satulakatto sisällä. Koristeelliset räystäslaudat saivat minut ajattelemaan että kylläpä silloin aiemmin rakennettiin kauniita yksityiskohtia rakennuksiin, miksei sellaista tehtäisi nykyisinkin. Uusia taloja, modernia tekniikkaa ja rakentamista, mutta hyödyntäen käsityötaitoa yksityiskohdissa. Ehkä omaan taloonkin pitäisi teettää samanlaiset laudat - mistähän sellaisia löytäisi sillä se itse tekeminen tässä kohden ei ole se minun juttu. Aika ei enää riittäisi siihen että alkaisin puusepäntöitä opettelemaan :)

Joensuun hautausmaan tsasounaa kuvaamassa

Olin vielä flunssassa, joten sunnuntaille en ollut varannut enkä yrittänytkään saada enempää kuvattavaa. Seuraavana päivänä olisikin sitten 3 kuvausta samalle päivälle. Kyselin Esalta tsasounan tietoja ja historiaa, otin kuvat sisältä, mittasin tsasounan sisältä ja sen jälkeen Esa lähtikin jatkamaan isännöitsijän hommia, eli sulkemaan pääkirkkoa, jossa palvelus oli juuri jokin aika sitten päättynyt. Itse aloitin tsasounan kuvaamisen ulkoapäin. Kun joutuu etsimään sopivaa kuvauspaikkaa hautausmaalta niin ei täysin voi välttää haudan päälle astumista, vaikka olenkin jo pienestä oppinut ettei haudan päälle saisi astua. Pyytelin mielessäni anteeksi ja ajattelin että itse asiassa varmaankin vainajat mielenkiinnolla seuraavat kuvaamistani ja touhuamistani siellä :)

Suolahden tsasouna - Ihmeitä ja pienen tytön kuolemasta lähtenyt tsasounahanke

Vuorossa oli Jyväskylän seurakunnan alueella sijaitseva Suolahden tsasouna, eli Ylienkeli Mikaelin tsasouna. Kun saavuin tsasounalle, oli minua vastassa tutunnäköinen tsasouna. Tosin minulta meni hetki huomata kuinka samanlainen tämä olikaan. Olihan tämäkin hirsinen, ja tässäkin oli kellotorni. Sisällä huomasin satulakaton ja vasta kysyessäni tsasounan esikuvaa sainkin kuulla että sama esikuvathan tässä oli kuin Valkeakoskenkin tsasounassa, eli Ägläjärven tsasouna. Kaikenlisäksi selvisi että itse asiassa Mikko oli aikanaan tsasounahankkeen alkuvaiheissa käynyt Valkeakosken tsasounassa ja pyytänyt arkkitehti Arolta lupaa hyödyntää tsasounan piirustuksia myös tässä Suolahden tsasounassa ja oli saanut siihen luvan. Siksi siis tämä yhdennäköisyys, kun rakennuspiirustukset ovat kummassakin olleet samat. Tällä kertaa puustoa oli tsasounan ympärillä jopa eilistä Valkeakosken tsasounaa enemmän. Olinkin huolissani että mitenkähän tästä tsasounasta onnistun saamaan kuvat joka suunnasta kun puustoa on näinkin paljon :)

Saapuminen Suolahden tsasounalle - kovin on tutun oloinen

Tsasounassa vastassa minulla oli tsasounan nykyinen isännöitsijä Sakari Riissanen, sekä isännöitsijän tehtävää aiemmin hoitanut, nykyinen 'kunnia-isännöitsijä' ja tsasounahankkeen alullepanija Mikko Kuikka. Sakari kävi avaamassa tsasounan ja oli kanssamme hetken kunnes sitten kiireet veivät hänet jo eteenpäin. Jäin Mikko Kuikan kanssa kahden ja aloitin tsasounakuvaukset jälleen ulkoa ensin jotta päivänvaloa riittäisi kuvauksiin. Aloitin kuvaamisen ulkona, jälleen 'värikartan kuvaamisella' ja siitä sitten joka seinustaa kuvaamaan. Oli melkoisen jännittävää kävellä kun metsänpohja lumipeitteen alla kumpuili juuri siten miten sammaleinen ja kivinen metsänpohja tekee. Saattoi vain arvailla siellä nuorten kuusien välistä työntyen ja aina uuteen kohtaan astuen että minkälaiseen kiven koloon tai kuoppaan sitä seuraavaksi astuu. Samaan aikaan olkapäällä oli jalustalla kamera ja kaatuessa menisi sekä mies että kamera :) Puiden oksilta tippui lunta aina kun vähänkään koski oksaan joten olalla kulkevaa kameralaukkua sai pitää visusti kiinni ja linssiä vaihtaessa piti odotella ettei putoavia lumihiutaleita juurikaan enää leijaillut ennen kuin uskalsi paljastaa linssin ja kameran sisustan hetkeksi ulkoilmalle. Ympäristö oli toki kaunis, juuri satanutta uutta lunta maapohjassa ja kuusten oksilla. Nuoria puita oli melkoisen tiheässä tsasounan ympärillä ja suunnitteilla kuulemma onkin harventaa taimikkoa ja puustoa taas ensi kesänä. Jälleen kerran otin kuvat siis sellaisena kuin ympäristö antoi myöten, puineen päivineen. Räystäslaudoissa näkyi karjalaistyylistä koristeleikkausta, jonka myös ikuistin tuleville polville. Tsasouna on yritetty kolmeen kertaan historian aikana polttaa, joten tsasounoiden kuvallisen taltioinnin tärkeys kirjaksi saa vain vahvistusta.

Kuvauspaikka oli jokseenkin haastava :)

Ulkopuolelta kuvat oli otettu ja siirryin sisälle ja jätin laitteet lämpiämään ja aloin kysellä tsasounan historiaa ja perustietoja Mikko Kuikalta. Mikko kertoikin koskettavasti siitä kuinka hänellä oli aikanaan kaksi tytärtä 6 ja 10 vuotiaat, joista nuorempi kuoli jäätyään bussin alle. Tytär ilmestyi kuitenkin unessa ja tuntui samalla kolmesti toistuvalla unella tahtovan viestiä jotain. Vihdoin rukousten, miettimisen ja konsultaation jälkeen jota piispalta ja papilta saatiin, antoikin vastauksen että silloisessa tilanteessa ei ollut ortodoksista pyhäkköä jossa suorittaa palveluksia. Tuntui kuin tytär olisi viestittänyt olevan tarpeellista rakentaa tsasouna jossa seudun ortodoksit voisivat suorittaa palveluksia. Mikko tarttuikin toimeen ja sisukkaan päättäväisyyden ansiosta lopulta tsasounahanke Suolahdella lähti etenemään. Helppoa se ei ollut ja vastustus oli kovaa silloisen vasemmiston puolelta. Lopulta lupa tsasounalle saatiin ja tonttikin saatiin ostettua.

Tsasounan perustuksia valaessa sattui tapaus, joka jonkun mielestä voisi olla sattumaa, toisen mielestä sen voi tulkita ihmeeksi. Valuun nimittäin ilmestyi valaessa ruoka-tauon aikana, kun alueella ei vielä ollut niin paljon asutusta eikä lapsia kuten nyt, kahdet pienet lapsen jäljet. Aivan kuin 6- ja 10-vuotiaan lapsen jäljet. Nuorempi siis oli tässä vaiheessa kuollut ja 10 vuotias oli kotona valun kuivumista odotelleen talkooporukan kanssa syömässä Mikon kotona. Kun he palasivat ruokailun jälkeen, oli valuun ilmestynyt lasten jalanjäljet, jotka johtivat nykyisen alttaripöydän paikalle. Vain isomman lapsen jalanjäljet tulivat takaisin ja pienen jäljet päättyivät alttaripöydän kohdalle. Aivan kuin pienempi olisi siinä kohden noussut ylös ja vain isompi palannut takaisin. Jäljet päätettiin jättää valuun, vaikka ensimmäinen ajatus ensin oli korjata valusta jäljet pois. 'Siellä ne jäljet ovat lattian alla valussa edelleen'.

'Kunnia-isännöitsijä' ja tsasounahankkeen käynnistäjä Mikko Kuikka.

Tsasounaa koetellut voimakas vastustus sen alkuvaiheissa, koskettava ja traaginen pienen tytön kuolema (Ollos iäti muistettu!) ja siitä seuranneet näyt unessa sekä moni sen jälkeinen tsasounaan liittyvät erikoislaatuinen tapahtuma tekee tästä tsasounasta mielessäni hyvin merkityksellisen ja erikoisen tsasounan. Liittyypä tsasouna vahvasti myös Piispamme Arseninkin varhaisiin vaiheisiin.

Kun haastattelu oli tehty, perustiedot kasassa ja mitat tsasounasta oli piirustuksista saatu (ja varmistettu oikeellisuus vielä laseretäisyysmittarilla) oli aika ottaa kuvat vielä sisältä ja sitten vielä GPS-koordinaatit. Lopuksi sattui huvittava sattumus, kun Mikko sitten lopuksi kysyi että miltä tämä tällainen ortodoksinen meininki oikein tällaisesta toisuskoisesta näytää :) No, vika taisi olla minun, kun en ollut omaa ortodoksisuuttani tuonut aiemmin esiin. Oikaisinkin kohteliaasti että kyllä tässä ollaan ortodoksejä aika luontaisestikin Kreikkalaisesta isästä ja laulettu vuosia Tikkurilan kirkon ortodoksisessa kuorossakin. Niin oli Suolahden tsasouna kuvattu ja oli aika palata takaisin. Tiet olivat liukkaita ja ambulanssien ja paloautojen sinisiä valoja näkyikin öisellä tiellä pariinkin otteeseen. Maltti ja enkelit olisivat tarpeen turvallisessa kotiinpääsyssä. Kello lähenteli kuutta ja oli vähän yli 4 tunnin ajomatka kotiin edessä.

Teiden liukkaus näkyi matkan varrella onnettomuuksien ja hälytysajoneuvojen muodossa

Tsasounakuvaukset alkoivat Valkeakoskelta, pakkasessa toimittajan samalla haastatellessa

Olin ajatellut aloittaa tsasounakuvaukset kuvaamalla muutaman tsasounan tästä lähempää Vihtiä, jotta niiden avulla tulisi huomattua mahdollisia kehittämisen kohteista ja jos tarpeen, ne olisi helppo käydä kuvaamassa uudelleen tai ottamassa lisäkuvia, jos huomaisin että jotain oleellista jäisi uupumaan. Eli käyttää lähialueen kohteita harjoituskohteina. Toisin kuitenkin kävi :) Ennenkuin sain vastuksina Helsingin ortodoksisen seurakunnan tsasounoiden isännöitsijöiden yhteystietoja, sattui niin että Ortodoksiviestin toimittaja Tiina Makkonen soitti ja ehdotti jutun tekemistä tsasounakirjahankkeesta. Hänellä sattui parin päivän päässä olemaan etäpäivä Tampereella ja minulla sattui olemaan samana päivänä työkeikka Tampereella, joten yhdistimme tsasounan kuvauksen Tampereen lähistöllä sekä jutun tekemisen, jotta saatiin 'autenttista materiaalia' lehtijuttuun. Tampereen ympäristöstä löytyy käytännössä tsasouna vain Valkeakoskelta - Pyhän Nikolaoksen Tsasouna, muutoin kartallani ei ole Tampereen ympärillä yhtään nastaa Tsasounaa merkkaamassa. Illalla kuvauksen jälkeen suuntiaisin sitten kohti Jyväskylää, jonne olin sopinut seuraavalle päivälle tsasounan kuvauksen Suolahdelle.

Sovittuna päivänä suuntasin Valkeakoskelle, jossa tsasounan isännöitsijä Yrjö Kerisalo ja Ortodoksiviesti-lehden toimittaja Tiina Makkonen jo olivat odottamassa. Vastassa oli hirsinen yllättävän suurikokoinen tsasouna, jonka esikuvan on ollut rajan toisella puolella ollut Ägläjärven tsasouna.

Valkeakosken hirsinen tsasouna on saanut mallinsa Ägläjärven tsasounasta

Aurinko näytti olevan tuolloin noin tunnin päässä puiden latvojen yläpuolelta, joten minulla oli kiire aloittaa kuvaukset ulkopuolelta ennen kuin hämäryys laskeutuisi. Sisäpuolelta ehtisi sitten kuvaamaan myöhemminkin keinovalaistuksen turvin, samoin haastattelut ehtisi tekemään myöhemmin. Niinpä aloitin kuvaamalla ulkopuolella. Kuvasin aivan aluksi 'värikartan', jolla varmistaisin myöhemmin pystyväni palauttamaan kuvaushetken todelliset värit, joita kameran tallennuksen värimuutokset eivät peruuttamattomasti muuttaisi. Pakkasta taisi olla siinä -14 astetta. Kuitenkin sen verran että ei tarvinnut kauaa yrittää kuvata ilman hanskoja niin oli jo sormet jäässä. Joten kuvaaminen oli jatkuvaa hanskojen riisumista ja pukemista. Kuvasin tsasounan joka puolelta. Haasteen tekivät puut, joita oli peittävästi etenkin tsasounan oikealla sivustalla. Mutta tsasouna on kuvattava siinä ympäristössä jossa se sattuu olemaan, ympäristö on tietysti oleellinen osa tsasounaa. Jos tsasouna on puiden keskellä niin se on puiden keskellä. Vaikka se vaikeuttaisikin sellaisen kuvan saamista jossa tsasouna esteettömästi näkysi joka puolelta. On siis tehtävä se minkä pystyy. Tiinalla oli seuraava meno jo sovittuna ja aika alkoi jo valua käsistä, joten hän otti kameran ja lehtiön ja teki juttua jos siinä minun kiertäessä kameran kanssa kuvaamassa tsasounaa. Kun juttu oli tehty ja ulkopuolelta kuvat otettu olikin jo aika siirtyä sisätiloihin.

Kun kameran ja linssit vie pakkasesta sisälle menee jonkin aikaa ennen kuin sisällä kuvaaminen onnistuu. Niiden on annettava lämmetä rauhassa, sillä kylmä linssi huurustuu lämpimän ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan eikä kuvaus tuolloin ole mahdollista. Niinpä siirryin käymään läpi kysymyksiä, joihin tarvitsisin vastaukset saadakseni riittävät perustiedot tsasounasta kirjaa varten. Kun kysymykset oli käyty läpi ja olin tehnyt tarkistusmittauksia tsasounan mitoista lasermittarilla, siirryin kuvaamaan interiöörikuvia, eli yleiskuvia tsasounan sisältä.

Tsasounan isännöitsijä Yrjö Kerisalo

Oli mielenkiintoinen sattuma että vaikka tsasounan isännöitsijällä Yrjö Kerisalolla ja minulla oli ikäeroa hänen hyväkseen jonkin matkaa, meillä oli kuitenkin yllätyksekseni ollut sama ortodoksisen uskonnon opettaja Yrjö Sinisalmi, karjalan evakko, jota yhä lämmöllä muistelen. Tuolloin opettajani tosin ei vaikuttanut vielä Lahden ympäristön alueella.

Lopuksi vielä ulkopuolella otin tsasounan sijainnin tarkat koordinaatit GPS-laitteesta, sekä varmistin tsasounan suunnan elektronisesta kompassista. Tsasouna näytti olevan tarkalleen Itä-Länsi -suunnassa, kuten pitääkin - alttari itään päin. Hienosti on onnistunut sunnan määrittäminen mekaanistenkin kompassien aikaan :) Tsasounan korkeuden määrittämisen tein laseretäisyysmittarilla mitaten tsasounan ristin päästä alas kivijalan alareunaan.  Oli aika pakata tavarat autoon ja suunnata Jyväskylään jossa olisi seuraavana päivänä Suolahden tsasounan vuoro.

Tapaaminen Porvoon kirjapainossa

Tsasounaprojektin kirjan painamisen suunnittelua Bookwellilla

Kirjaprojektin tässä vaiheessa on jo mietittävä lopputulosta. Se itse asiassa määrittelee minkälaisia kuvia tulen tarvitsemaan. Enemmän pysty- vai vaakakuvia, arviolta minkä verran per tsasouna ja mikä tulee olla kuvien väriprofiili. Saadakseni vastauksia suuntasin Porvooseen, josta olin löytänyt kotimaisen 150 vuotiset perinteet kirjan painannassa omaavan yrityksen, Bookwell Oy. Tämän painotalon perusti 1860 Gustaf Leopold Söderström.

Tapaamisen olin sopinut jo 30 vuotta alalla ammattilaisena toimineen Tuomo Pusan kanssa, jolla on itsellään pitkä käytännön kokemus monesta kirjapainon vaiheesta. Minulla oli alustava näkemys siitä minkä kokoisen ja näköisen kirjan haluan toteuttaa, mutta tarvitsin ammattilaisen näkemyksen siihen mikä on mahdollista ja mitä tulee huomioida. Moni asia tarkentuikin tällä käynnillä jolla on vaikutus lopputulokseen. Vaihtoehtoja ja toteutustapoja on monia, mutta alusta lähtien tavoitteenani on ollut tehdä kirjasta tsasounojen arvoinen, siksi kirjan laatu on tärkeämpi kuin valmistuskustannus, joten kun kävimme läpi valmistusprosessia ja toteutustapaa, oli tavoitteena se että kirja kestää 10 vuoden sijasta  mielummin 100 vuotta tai enemmän.

Painotalon koko ja valmistuvien kirjojen määrä yllätti minut. Porvoon yksikössä tehdään töitä kahdessa vuorossa, ajoittain osin jopa kolmessa. Kirjoja tehdään kotimaisille, mutta myös ulkomaisille asiakkaille.  Kaiken kaikkiaan molemmista tuotantolaitoksista lähtee vuosittain yli 14 Miljoonaa kirjaa! Viennin merkittävä osuus olikin minulle yllättävä ja hienoa asia. Tämä Porvoon tuotantolaitos keskittyy enemmän moniväriseen painamiseen. Juvalla sijaitseva tuotantolaitos taas on enemmän yksiväriseen, kuten romaanikirjojen painamiseen. Juvan tuotanto on erittäin pitkälle vietyä karrikoiden siten että toisesta päästä konetta menee paperi sisään ja toisesta päästä tulee painettu kirja ulos. Porvoon tuotantolaitoksessa on paljon eri vaiheita ja enemmän osuutta käsityöllä ja monivärisen painamisen lisäksi siellä on keskitetty kirjan kansien valmistamiseen.

Se mitä arvostan valitsemassani painotalossa on kotimaisuus. Raakamateriaalista suurin osa on kotimaista, työntekijät ovat Suomessa kuten tuotantolaitos. Yhtiö käyttääkin avainlippumerkkiä tuotteissaan. Kotimaisuus oli kirjassa laadun lisäksi toinen tärkeä asia. Haluan että kirja työllistää suomalaisia ja että kirjan tekemiseen laitettava raha menisi kotimaisen työllisyyden ja suomalaisten yritysten tukemiseen.

Nykyisellä tiedossani olevien tsasounojen sekä vähimmäiskuvien määrällä ja perustietotekstillä per tsasouna vie meidät n. 350 sivuun. Kun tsasounojen määrä kartoittaessa tuplaantui niin tuplaantui myös kirjaan tarvittavien sivujen määrä alkuperäisestä arviosta.  Ei sinänsä mikään yllätys että projektista tulee suurempi, ja olikin hyvä että asia tuli esiin heti alkumetreillä. Nyt kaikki on vielä hienosäädettävissä. Kirja alkaa hahmottua yhä tarkemmin mielessäni. Aivan kuten akvarellien tekemisessä, myös tässä pitää olla jonkinlainen näkemys (tavoite) lopputuloksesta. Mutta lopulta tuo näkemys vain ohjaa ja todellinen lopputulos sisältää aina yllätyksellisyyttä. Muutenhan se olisi huomattavasti tylsempää tehdä :)

Kotkassa Hautausmaalla pilkkopimessä tsasounaa kuvaten

Olin käymässä Kotkassa, isoisäni synnyinkaupungissa, ja päivän päätteeksi päätin vielä käydä ottamassa kuvia Metsolan ortodoksisella hautausmaalla, joka sijaitsee Kymenlaakson keskussairaalan ja merenrannan välisellä muutaman sadan metrin kaistaleella. Hyvin pieni mutta idyllinen hautausmaa. Syksyisessä ja nopeasti hämärtyvässä iltapäivässä valojen syttyessä heijastamaan veden ylle oli näky ajoittain todella upea.

Kuvaaminen alkoi sillä että otin 'referenssikuvan', eli kuvasin 'värikartan', jonka perusteella pystyn jälkeenpäinkin palauttamaan kuvaushetken 'todelliset' värit. Kameroilla ja linsseillä on tapana tallentaa värit omalla tavallaan ja se ei ole sama miltä värit näyttivät kuvatessa. Sitten olikin aika ottaa kuvat tsaounasta. Ajoitus kuvaamiseen oli haasteellinen, sillä pimeys lankesi nopeammin kuin olisin kuvitellut ja tämä aiheuttaisi myös 'sinisyyttä' lopputuloskeen - jonka tosin saisi poistettua pienellä säädöllä. Säätämisellä olisi vaikutus koko kuvaan, joten annoin sen osin näkyä näissä kuvissa. Ajatus ei kuitenkaan ole ottaa kuvaa jokaisesta tsasounasta keskellä kesää kauniissa aamun valossa, vaan kuvata myös sitä kuinka tsasounat palvelevat meitä jokaisena vuodenaikana ja ovat läsnä muulloinkin kuin kesäjuhlissa, 'kaikkina aikoina'.

Kotkan Metsolan ortodoksisen hautausmaan tsasouna edestä

Kotkan Metsolan  ortodoksisen hautausmaan tsasouna oikealta

Kotkan Metsolan hautausmaan tsasouna takaa

Kotkan Metsolan  ortodoksisen hautausmaan tsasouna vasemmalta

Viimeisiä kuvia ottaessani olin jo käytännössä pilkkopimeässä yksin hautausmaalla yrittäen epätoivoisesti nähdä jotain jotta saisin tsasounan tarkennettua. Se ei kuitenkaan enää onnistunut ja täytyikin edetä yritys ja erehdys kautta, eli ottaa kuva ja katsoa sen jälkeen että mihin suuntaan pitäisi yrittää tarkentaa kun kuvan näki valaistuna kameran näytöltä. Jalusta ja pitkä valotusaika oli se keino jolla kuvia otin. Jätin salaman kaivamatta, koska en halunnut salamalla valaistua tsasounaa. Kun totesin ettei kuvaaminen enää onnistuisi, heittäydyin luovaan osuuteen, eli otin kuvan tsasounasta vasten merta ja mereen heijastuvia valoja ja valomaalasin tsasounan ristin hehkuvan punaiseksi laserilla.

Kotkan Metsolan  ortodoksisen hautausmaan tsasouna illan laskeutuessa,
punaiseksi ja hehkuvaksi valomaalattu risti

Tämän käynnin tuloksena en tavoitellut vielä 100% valmista kuvasarjaa Metsolasta, sillä olin tullut käymään 'ohimennen' ja en ollut sopinut vielä isännöitsijän kanssa tsasounan avaamisesta päästäkseni samalla kuvaamaan tsasounan myös sisältä ja monta muutakin asiaa liittyy siihen mitä jokaisesta tsasounasta tarvitsen kirjaan. Sen aika tulee myöhemmin, sillä Kotkaan minulla on vielä uudemmankin kerran asiaa. Ja aikataulu tuolloin ei enää tule olemaan päivän päätteeksi, jotta en joudu haparoimaan toistamiseen pimeässä :) 

Hautausmaalla kävi muutama ihminen ennen kuin pimeys oli laskeutunut. Normaalit ihmiset eivät kai seiso siellä keskellä pimeyttä :) Eipä silti, minulle hautausmaa on pimeälläkin turvallinen ja rauhoittava paikka. Siellähän ei nimenomaan ole yksin. Vähän syrjäisestä sijainnista ja pienuudesta huolimatta oli mukava havaita että täällä kävi haudoilla vierailijoita. Useammallakin haudalla paloi kynttilä lyhdyssä. Kiva että muistetaan. 'Ollos iäti muistettu'.

Kartoitusvaihe loppusuoralla - yksityisiä tsasounoita vielä haussa

Kaikki tiedossa olevat tsasounat paikoillaan

Tsaouna-kartoitus seurakuntatietojen perusteella valmis

Seuraava vaihe kartoitusta on yksityisomistuksessa olevien tsasounoiden kartoittaminen. Osa niistä on jo tässä mukana mutta tavoitteena vielä varmistella onko jotain yksityisiä tsasounoja joista ei ole tietoa. Eli jos tiedät yksityisen tsasounan, voit laittaa siitä tietoa dimi(ät)doukasarts.fi

Tsasounoiden määrä yllätti ja nyt mennään jo yli sadan tsasounan. Ollaan lähes tuplamäärässä alkuperäiseen arvioon nähden. Parhaimmillaan niitä löytyy samalta kohtuullisen pieneltä paikkakunnalta 4kpl, jolloin tulee mieleen että eikö siellä riittänyt yksi tsasouna :)

Arvioin tässä vaiheessa että päivässä on mahdollista (ilman matkoja) kuvata 2 tsasounaa, koska päivässä on muutama hetki jolloin valo on sopivampi kuvaamiseen ja lisäksi aikaa tulee viemään historian selvittäminen paikallisesti ja haastattelut. Joten todennäköisesti projektin aikataulu tulee tarkentumaan matkan varrella. Vuosi, puolitoista tuntuu tällä hetkellä jo ylioptimiselta arviolta, mutten ota aikataulusta liikaa paineita. Se ottaa aikansa ja sillä hyvä. Pidän kuitenkin tavoitteena saattaa kirja valmiiksi vuoden 2015 aikana, mutta tarkempaa ajankohtaa en vielä tiedä. Suomea tulen näkemään melkoisesti ja päätymään paikkakunnille, joissa en olisi varmaan ikinä muutoin käynytkään.

Kun yksityisten tsaounojen lista on vielä tarkennettu alkaa aikataulutus ja kohteiden tarkempi ryhmittely yksittäisten matkojen varrelle. Eli mitkä tsasounat voi kuvata samalla reissulla. Sitten varmistetaan yhteyshenkilöiden aikataulut, jotta tsasounalla on joku avaamassa ovia ja kertomassa historiaa.

Apurahojen hankinta jatkuu aktiivisena ja apurahaa otetaan hankkeeseen vastaan niin yrityksiltä, yhteisöiltä kuin yksityisiltäkin henkilöiltä, joille Suomen ortodoksisuuden ja tsasounien historian ja arkkitehtuurin tallentaminen on tärkeä asia.

Projektin suunnittelu, kartoitus ja valmistautuminen

Suomen Ortodoksiset Tsaounaat Suomen kartalla
kartoituksen puolessa välissä

Tsasounien ja kirkkojen kartoitus on käynnissä ja valmisteluihin kuluu yllättävän paljon aikaa. Kaikesta teknologiasta huolimatta ostin hieman yli metrin korkean Suomen kartan ja nastoja, jotka numeroin vastaamaan tsasounalistani numerointia, havainnollistamaan tsasounojen ja kirkkojen sijoittumista. Tähän vaiheeseen on liittynyt seurakuntien ja yksityisten henkilöiden kontaktointia, jotta mahdollisimman huolellisesti tulisi tietoon kaikki kullakin alueella löytyvät tsasounat. Kartassa ei ole vielä läheskään kaikki nastat asetettuna ja ylimmät löytyy Suomi-neidon pään yläosasta, joten etäisyyksiä riittää sekä Suomen pysty että vaaka-akselilla äärimmäisyyksiin asti. Ulkomaan lomat taitaa olla muutamaksi vuodeksi siirretty syrjään ja täytyy keskittyä kotimaan matkailuun vielä entisvuosiakin enemmän. Olen samalla suunnitellut 'käsikirjaa' siihen, minkälaisia kuvia ja mitä tietoja minun tulee kerätä kustakin paikasta. Tämä työvaihe on erityisen tärkeä enkä ole yrittänyt siinä kohden oikaista. Kun tiedossa on pitkälle toista sataa kohdetta, niin haluan varmistaa että lähtiessäni haravoimaan ne läpi, minulle ei jälkeenpäin tule tarvetta käydä niitä uudelleen läpi siksi että jotain oleellista olisi jäänyt tekemättä tai kuvaamatta. Kun  kaikki tsaounat ja kirkot on nastoitettu karttaan niin laitan sitten kuvan valmiista kartasta. Jo tässä vaiheessakin nastojen määrä ja hajonta herättää kunnioitusta :)

Projektin apuraha-hakemuksia on lähetetty seurakunnille ja muutamalle muullekin organisaatiolle. Vaikka apurahoja ei vielä ole juuri tullut, on suhtautuminen ollut positiivista, joka sekin on hyvä asia. Jos rahaa ei ole tullut niin on kuitenkin tullut siunausta. Eilen oli kuitenkin iloinen yllätys että ensimmäiseltä seurakunnalta tuli apuraha (En mainitse tässä seurakunnan nimeä sillä en ole saanut erillistä lupaa nimetä heitä projektin rahoittajaksi blogissani. He toki tulevat olemaan mainittuja kirjassa sen valmistuttua). Tämä myös rahallinen tuki tulee olemaan olennainen tekijä projektin lopullisessa onnistumisessa, sillä vaikka omaskustateena tätä teen, on lopullinen kokonaiskustannus niin suuri (puhutaan jo keskihintaisesta henkilöautosta) etten ilman apua tule pärjäämään. Toivonkin että näitä positiivisia uutisia tulen saamaan monelta muultakin taholta jatkossa. Samoin toivon että myös yksityiset ihmiset tarttuisivat mahdollisuuteen ostaa apurahan kautta niin kirja kuin saada nimi kirjan kiitos-osioon. Tämä toimii toki myös lahjaideana nyt joulun lähestyessä.

Yksityiset tsasounat ovat myös tärkeitä sisällyttää mukaan ja toivonkin saavani tietoa kaikista mahdollisista tsasounoista. Tähän sisällytän myös erilaiset Ortodoksiset rukoushuoneet, jotka eivät ulospäin näytä 'perinteisiltä' puutsasounoilta, vaan voivat olla huone kauppakeskuksessa tms. Myös nämä ovat uskomme säilyttämisessä ja rukoilevan kirkkokansan kannalta tärkeitä paikkoja silloin kun kirkkoa tai erillistä tsasounaa ei ole lähellä.

‘Suomen Ortodoksiset Tsasounat’ kirjaprojekti on alkanut

‘Suomen Ortodoksiset Tsasounat’ on valokuvaaja ja Tikkurilan ortodoksisen kirkkokuoron jäsenen Dimi Doukasin hanke, joka toteutetaan hänen yrityksensä Doukas Arts toimesta. Hankkeen tehtävänä on kuvata Suomen tsasounat ja kertoa niiden historiasta ja nykyisyydestä. Tehdä ne tutuksi, saada niihin lisää kävijöitä ja säilyttää niistä tieto jälkipolville. Kuvat ja tarina viedään niin fyysiseksi kuin elektroniseksi kirjaksi sekä Internettiin www.suomenortoroksisettsasounat.fi osoitteeseen. Fyysinen kirja toimii lahjana ja Internet toimii tiedonlähteenä. 

Projekti on alkanut. Tässä projektin vaiheessa valmistaudun suunnitelmallisesti kohteiden kuvaamiseen, sillä kohteiden ollessa laajalla alueella, täytyy kuvaukset onnistua kerralla niin että ei tarvitse lähteä uudelleen kuvaamaan jo käytyjä kohteita. Tähän liittyy varusteiden päivittämistä jota olen tehnyt, värisuunnittelu (ja varustautuminen kohteissa tapahtuvaan värien määrittelyyn).

Projektiin on jo uponnut paljon rahaa, ennenkuin ensimmäistäkään tsasounaa on vielä kuvattu :) Se on tyypillistä tällaisissa hankkeissa, jossa suunnittelu, valmistelutyö ja laitehankinnat muodostavat kuluja. Tavoitteena kuitenkin tämän avulla pyrkiä parhaaseen ja laadukkaaseen lopputulokseen.

Varainhankinta eli myyntityö on myös alkanut. Projektiin haetaan sekä yritys-, yhteisö- , että yksityisiä sponsoreita, jotka panostuksellaan saavat kirjaan nimensä (halutessaan) mainituksi kohdassa jossa kirjan tukijoita kiitetään. Ja tietysti sponsorit saavat omistuskirjoituksin kirjan itselleen.

Yhteisöiltä toivottu apuraha on 500-3000€ ja yksityishenkilöiltä 150€. Sponsoroinnin yksityiskohdat saat sähköpostiisi laittamalla minulle postia dimi(ät)doukasarts.fi

Ensimmäiset kuvaukset alkavat muutaman viikon päästä ja jatkuvat sitten pitkälle ensi vuoteen.