10 elokuuta 2020

Kulttuurikeskus Sofian kappeli ja tsasouna

Kasvattaakseni vielä kirjaan ehtivien tsasounoiden määrää ajattelin että poimin etenkin tästä läheltä vielä tsasounan väljempään merkitykseen mahtuvia paikkoja lähinnä esimerkinomaisesti. Eli jos se ei ole kirkko niin se putoaa tsasouna/rukoushuone/kappeli lokeroon. Vaikka edelleenkin näen eron erillisessä tsasounarakennuksessa vs sananmukaiset huoneet, jossa isommassa kokonaisuudessa on ruokoushuoneeksi/kappeliksi tehty tila (kuten entinen pankkikonttori, joka sekin on tullut kuvattua rukoushuoneena). Jos aika vielä antaa myöten niin saatan ottaa jokusen yksittäisen tsasounan vähän kauempaakin. Ehdotuksiahan tulee edelleen jatkuvasti mielenkiintoisista kohteista - pääsääntöisesti tosin lähinnä yksityisistä tsasounoista. 

Olin tietoinen kulttuurikeskus Sofian kappelista. Olihan poikani ollut siellä siviilipalveluksessa vuoden päivät ja olin siellä muutamaan otteeseen jo käynytkin. Se mitä en tiennyt, oli se että sieltä löytyy myös ulkona oleva tsasouna. Jotenkin tuo asia oli minulta aiemmin jäänyt huomaamatta. Nyt kun etsin yhteystietoja sopiakseni kappelin kuvaamisesta huomasin Sofian web-sivuilta että kappeli ei olisi ainoa kuvattava. Sainkin yhteyden Sofiaan ja toimitusjohtajaan ja sain sovittua kuvausajan. Toivotettiin heti tervetulleeksi, eikä ollut mitään ongelmaa päästä kuvaamaan - näinhän se on onnekseni tähän asti mennyt joka paikassa.

Kulttuurikeskus Sofia


Kulttuurikeskus Sofia sijaitsee aivan upealla paikalla kauniissa maisemissa Kallahdenniemessä Itä-Helsingissä. Paikan arvon ja haluttavuuden näkee niemeen ajettaessa matkan varrelle jäävistä omakotitaloista ja niiden pihoilla seisovista autoista. Sofia tarjoaa kokoushotelli- ja ravintolapalveluita, järjestää seminaareja ja tarjoaa monipuolisia tiloja erilaisille tapahtumille. Johtavana teemana, jonka aistii jo pihaan tullessa ja viimeistään sisään astuessaan, on hiljentyminen ja harras tunnelma, johon itse paikkakin johdattaa koko olemuksellaan ja luonnon välittömällä läheisyydellään. Upea puusto ympärillä ja meren välitön läheisyys ovat lyömätön yhdistelmä. Kappeli tarjoaa myös päivittäiset palvelukset ja onhan asujaimistossa keljassaan asuva isä esipaimen metropoliitta Ambrosius. Hänet tapasinkin sattumoisin Sofian pihalla ja ylpeydellä saatoin kuulla kehuja pojastani fiksuna kaverina.

Palvelukseen olisi vielä pari tuntia, joten ennen sitä pitäisi saada kuvattua. Kun astuin sisään Sofian vastaanottoon niin vastaani käveli vanhempia ihmisiä sen näköisin kantamuksin että arvelin ikonimaalauskurssin päättyneen. Joku toinen ryhmä oli ollut tullessani hiljentymässä ulkona puihin nojaillen (näytti että puita halaillen). En tiedä mikä kurssi tai seminaari siinä oli kyseessä. Kaitpa siellä luonnosta pyrittiin voimia ja rauhaa saamaan. Ja toimiihan se, halasi niitä puita tai ei, kunhan on siellä metsässä. 

Kuvasin ensin kappelin sisällä, kun huomasin sen nyt olevan tyhjillään. Varsin näyttävä oli kappelin sisustus sekä ikonien paljous, enkä tietysti ihmettele sitä. Istuuhan Sofian säätiössä metropoliitta Ambrosius ja kuvittelisin että silloin myös lahjoja tuodaan pitkin maailmaa kaunistamaan tätä tilaa ystävien ja tukijoiden toimesta melko usein. Kuvattavaa siis riitti. Lattiaa oltiin oltu näköjään myös koristamassa, eli maalaamassa mosaiikkimaisia kuvioita ja kiemuroita. Olikin jännä nähdä lattia työn ollessa vähän yli puolenvälin, niin että näki sekä alustavat hahmotelmat lattiassa sekä valmista maalattua lattiaa. Seinillä kiersivät myös etelän maista tutut 'vanhusten korkeat tuolit', joissa istuin osan saa käännettyä ylös jos haluaa seistä, mutta nojata käsinojiin seisoessaan, tai jos voimat kokonaan loppuu niin voi laskea istuinosan alas ja istua tuoliin. Ekumenian mahdollisuudesta kappelissa kertoi luterilaisen virsikirjojen rivistö yhden nurkan hyllyllä. Toki kappeli oli kaiken kaikkiaan hyvin ortodoksinen luonnollisesti, mutta eihän tuo ekumeniankin läsnäolo yllättänyt, kun ensihämmästyksestä tokeni.

Kulttuurikeskus Sofian kappeli


Tämän jälkeen siirryin kuvaamaan ulkona olevaa tsasounaa, joka löytyikiin pienen kävelymatkan päästä rannasta. Tsasouna ei ollut alunperin tälle paikalle rakennettu, vaan se oli lahjoitettuna siirretty tälle paikalle matkojen päästä. Tsasouna oli aika rehevän aluskasvillisuuden ympäröimä ja polviin asti ulottuvat shortsit ja lenkkarit näin kuumana päivänä mahdollistaisivat taas punkeille aterian. Näin kävi edellisellä reissulla Kotka-Kausala, kun seuraavana päivänä löysin jo reiteeni kaivautuneen punkin. Ja liian terävillä pinseteillä sain punkin irti lähinnä raaja kerrallaan, ja sehän ei ole suotavaa alkuunkaan, jos haluaa borrelioosilta välttyä. Vielä ei ole punaista rengasta pureman ympärillä onneksi näkynyt. 

Kultuurikeskus Sofian ulko tsasouna


Hieman piti väistellä kameran tähtäyksessä alkuun rannalla istuvaa miestä ja naista, jotka olivat uimassa, että sai heidät pidettyä kuvista ulkona. Kohta he poistuivatkin ja saatoin jatkaa kuvaamista vaivattomammin. Ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Pidin oven auki sisällä kuvatessani, jotta valoa pääsisi sisälle. Pienten tsasounoiden haaste on yleensä valon riittävyys, sillä ikkunat ovat pienet ja kun ovet leväyttää auki, niin valoa toki tulee jonkin verran enemmän, mutta tällöin ovesta tuleva kirkkaus muutoin hämäryydessä aiheuttaa yleensä ikoneissa voimakkaita heijastumisia ja muutenkin lähinnä voimakasta valon ja varjon kontrastia, joka kameralle on aina haasteellisempi juttu kuin ihmissilmälle.

Lopulta tsasouna oli kuvattu ja palasin palauttamaan tsasounan avaimen respaan. Otinpa pihalta vielä muutaman kuvan varsinaisesta Sofiasta ulkoapäinkin. Pihaa koristaa kaunis mosaiikki seinällä, joka on käytännössä sisällä olevan kappelin alttaripäätyseinä. Sofiassa on ilo vierailla.




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti