18 marraskuuta 2019

Valamon ja Lintulan luostarien tsasounat

Saavuin Parikkalasta Valamoon illalla. Seuraavaksi päiväksi oli sovittu kaikkien kolmen tsasounan kuvaus igumeni Sergein siunauksella. Valitettavasti hän olisi matkoilla samaan aikaan kun olisin kuvaamassa, joten tällä kertaa en tapaisi häntä, joka oli valitettavaa. Olen tavannut hänet useamman kerran, alkaen siitä kun Tikkurilan ortodoksisen kuoron puheenjohtaja aikanani sovin hänen kanssaan levymme äänittämisestä Valamon pääkirkossa.

Majoittautuminen nyt kuvausreissulla oli opiskelijahotellissa, joka on heti sisääntuloportin vieressä. Huone oli yksinkertainen mutta siisti ja käytävältä löytyi myös ruokailutila, jossa olisi mahdollista valmistaa vaikka omia ruokia tai lämmittää eväitä mikrossa, ja keitellä teetä. Ravintola oli auki vielä hetken, joten iltapala hoitui ilman sen kummempaa vaivannäköä.

Seuraava aamu valkeni pienen pakkasen kera. Aurinko tosin paistoi, joten päivä oli kaunis. Kuvausmielessä nousevat ja laskevat auringot eivät ole hyvä juttu, mutta vuodenaika ja aikataulu olisi mitä on, ja sen mukaan täytyy vain mennä. Jos odottelisi täydellisiä hetkiä ja vuodenaikoja niin projektia ei saisi päätökseen ikinä. Kuvaaminenkin on monella tapaa jatkuvaa kompromissien hakemista, vallitsevissa olosuhteissa parhaan mahdollisen lopputuloksen hakemista.

Valamon kaltaisissa paikoissa pelkäsin haasteena olevan 'turistien' eli valamon vierailijoiden, koska kuvat halusin edelleen ilman ihmisiä. Niinpä olin päättänyt että aloitan lähimmästä eli laivarannassa olevasta tsasounasta. Aamiaiselle n. klo 7:00 aikaan ja heti sen jälkeen kuvaamaan. Kun oli liikkeellä noin aikaisin, ei onneksi ihmisiä vielä ollut montaakaan liikkumassa koko luostarin alueella.


Nikolaoksen tsasouna Valamon rannassa

Rannan tsasouna on pieni ja ympärillä on paljon asioita, rakennuksia, laituria, rantaa, puita, rinnettä ja tietysti matalalta paistava aurinko. Olin saanut kaikkiin tsasounoihin avaimet ja tämänkin oven avasin ja sisällä oli erittäin pieni tila, jonka kuvaaminen vaati yleensä liimautumista seinää tai ikkunaa vasten että saisi mahdollisimman kaukaa kuvan vastakkaisesta seinästä - joka oli todella lähellä. Edelleen kuvaan sisätilat luojan omalla valolla, eli sillä mitä on. Se vaatii välillä pitkiä valotuksia ja kennon herkkyyden lisäämistä, jolla on kääntöpuolensa kuvan laadussa, sillä kohinan määrä kuvassa tällöin tuppaa kasvamaan.

Juuri kun olin saanut viimeiset yksityiskohtakuvat ulkoa kuvattua saapui kaksi naista kävelylle rantaan. Onneksi olin ehtinyt kuvata tsasounan niin ei tarvinnut alkaa heitä paimentelemaan kuvan ulkopuolelle. Kello oli jo sen verran että aurinko oli noussut korkeammalle ja jonkin ajan kuluttua jo lounasaikakin lähentelisi. Mutta valoisa aika on jo lyhyempi ja vielä olisi kaksi tsaounaa kuvattavana. Molemmat tsasounat olisivat luostarin hautausmaalla. Toinen sisäpuolella ja toinen ulkopuolella. Siirtyminen tapahtui autolla, vaikka matkaa on vain noin kilometri. Kannettavaa oli sen verran että oli parempi mennä autolla.

Hautausmaalle tullessa näin että siellä oli jo muitakin vierailijoita, mutta onneksi he olivat tuonnempana katsomassa hautoja ja tsasounan luona ei ollut ketään. Päätin hyödyntää tilanteen ja kuvata ensin ulkopuolelta, sillä ihmisiä on vaikea rajata kuvasta pois jos ovat jossain taustalla. Sain kuvattua ulkopuolelta ja siirryin sisäpuolelle. En ollut montaa räpsäystä kuvannut kun kuulin äänestä että opastettu ryhmä läheni tsasounaa. Menin tsasounan ovelle ja liikkeellä oli noin kymmenen ihmisen ryhmä ja paikallinen luostarin ulkopuolinen opas. Pyysin ryhmää odottamaan että saisin tsasounan kuvattua sisältä ja he ystävällisesti muuttivat reittiä ja sanoivat palaavansa vähän ajan päästä uudelleen takaisin jättäen tsasounan viimeiseksi. Kuvasin loputkin kuvat ja en ollut ihan kaikkia kuvia ehtinyt ottaa niin tuo ryhmä oli jo tsasounan edessä nojailemassa tsasounan kaiteisiin ja tuijottelemassa uteliaina mitä olin tekemässä. Osasin jo odottaakin että niin saattaisi tapahtua ja siksi kuvasinkin ovelle päin olevat kuvat ensin ja loput kuvat oli sitten toiseen suuntaan jossa uteliaita ei näkyisi. Sain lopulta kuvat ja mittaukset tehtyä ja ryhmä pääsi tsasounaan.

Valamon hautausmaan tsasouna


Siirryin kuvaamaan hautausmaan ulkopuolella olevaa tsasounaa ja toivoin ettei ryhmä kävele seuraavaksi sinne perässä. Sain kuitenkin kuvata rauhassa, joko olivat käyneet sen jo katsomassa tai eivät jaksaneet kiertää ihan jokaista asiaa. Tämä tsasouna oli taas näitä pienimmästä päästä ja sisään mahtuisi korkeintaan pappi itsekseen. Loppu kirkkokansa saisi seistä ulkona. Mutta eipä tämä tsasouna onneksi ole ainoa ja luostarissa on parempiakin vaihtoehtoja palveluksen pitämiseen. Tämän kuvaamisessa oli jälleen haasteita sisätilan pienuuden vuoksi, mutta jälleen kuvattiin kohteen ehdoilla ja kyllähän ne kuvattua sai. Vihdoin oli kaikki kuvattu ja oli aika lähteä syömään päiväruokaa ja sen jälkeen oli edessä kuvien talteensiirtäminen, joka on aikaavievää hommaa.

Valamon hautausmaan ulkopuolella oleva tsasouna


Seuraavana aamuna oli aika lähteä kohti Lintulaa, josta matka jatkuisi kotiin. Lintulassa olin sopinut igumenia Mikaelan kanssa kuvaamisesta. Kun saavuin aamulla luostariin huomasin että luostarissa oli todella hiljaista. Pihalla ei kävellyt ketään jolta olisi voinut kysyä mistä igumenian tavoittaisin? Huomasin matkamuistomyymälässä liikettä ja menin sisälle kysymään apuja. Ovessa huomasin myymälän olevan jo kesäkauden osalta suljettu ja se avaisi taas seuraavana kesänä. Muutama nunna siellä oli ja he viittoivat minua menemään luostarin kirkkoon josta igumenia löytyisi. Kirkossa odottelin kymmenisen minuuttia eikä kukaan liikkunut sisällä eikä mitään ääntä kuulunut. Menin takaisin myymälään kysymään että olinkohan nyt ihan oikeassa kirkossa vai oliko niitä muitakin. He sanoivat että kyllä hänen siellä pitäisi olla ja lupasivat soittaa hänelle. Niinpä menin uudelleen sinne odottelemaan. Jonkun aikaa sain vieläkin odotella ja meinasi jo niinsanotusti usko loppua. Mutta lopulta yksi toimisto-ovien näköisistä aukeni ja yksi nunnista tuli kertomaan että igumania saapuisi hetken kuluttua. Olin jo aamulla tajunnut ajaessani etten ollut huomannut kysyä ennakkoon että miten nunnaa tulee tervehtiä. Epäilin ettei nunnan kättä sovi suudella kuten papin kättä - saattaisi sen sijaan aiheuttaa kovasti hämmeksyntä ja ehkä paheksuntaakin. Kohta hän sitten tulikin ja pelasti arkailuni ojentamalla kätensä normaaliin kättelyyn. Igumenia lähti sitten avaamaan hautausmaan tsasounan ovea, jonka lupasin sulkea lähtiessäni. Igumenia lähti takaisin luostariin.

Aurinko oli jo laskemaan päin ja sen verran matalalta paistoi ettei suoraan tsasounan edestä meinannut saada millään kuvattua. Puita ei ollut sopivasti peittämään ja näytti jo siltä etten saa suoraan edestä kuvaa ollenkaan. Tsasounassa oli kuitenkin sen verran korkea torniosa että oli seistävä kauempana ja samalla altistettua kamera auringolle. En siis saanut itse rakennuksella peitettyä aurinkoa. Pilviäkin taivaalla oli, pieniä ja aivan väärässä paikassa. Siirryin kuvaamaan kaikkia muita sivuja ja ajattelin jos sitten olisi onnea ja joku pilvi osuisi myöhemmin kohdalle. Mutta etupuolelta kuva jäi auringon heijastamaksi eikä asialle voinut sen enempää. Kuvasin vielä sisältä ja tein mittaukset.

Lintulan hautausmaan tsasouna


Seuraavaksi oli vuorossa metsän takana rannassa oleva tsasouna. Sinne oli muutama opastekyltti ja sitten piti vain metsässä yrittää seurata polkua.

Voisiko opastekyltti olla enempää karjalaisempi :)


Metsä lähenteli vähän aarniometsää - sammalta oli paljon ja metsänpohja oli kaunis. Ajoittain oli rakennettu pitkospuita soisen kohdan yli ja sitten oli polkua. Pitkospuut olivat märät ja niljakkaat ja sen myötä erittäin liukkaat. Kaide, josta sai pidettyä tukea, tuli tarpeeseen.

Pitkospuut matkalla Lintulan rantatsasounaan


Mutta polku ei kaikilta kohdin ollut aivan selkeä seurattava. Polku ei myöskään mennyt millään tavalla suorinta tietä ja välillä sen kaartuminen takaisin päin sai epäilemään suuntaa. Lopulta kuitenkin pieni tsasouna löytyi ja viimeisen tämän reissun tsasounan kuvaaminen pääsi alkamaan. Maisemat olivat kaunista rantamaisemaa koivuineen ja kivineen. Mutta nyt ei ollut aikaa keskittyä maisemakuvaamiseen.

Lintulan Paraskevan tsasouna


Lopulta tsasouna oli kuvattu ja alkoi kävely takaisin luostarin edessä odottavalle autolle. En lähtenyt uudelleen etsimään igumeniaa koska oli sovittu että suljen tsasouna lähtiessäni eikä ollut sen kummemmin tarvetta lähteä sen enempää häiritsemään. Matka kotiin saattoi alkaa. Oli jälleen kerran mukava että pääsi käymään luostareissa. Etenkin Valamosta on tullut paikka, jonne halajaa aina ajoittain. Valamon tehtävä 'sijaisrukoilijoina' on tärkeä tässä kiireisessä ja materialistisessa maailmassa, jossa nämä hengellisen puolen asiat jäävät aika vähiin. Monelle se toimii rauhoittumisen paikkana. Julkimoitakin siellä joskus tapaa, kuten siellä ollessani, mutta Valamossa jokainen on vain ja ainoastaan Jumalan lapsi, tasavertainen jokaisen muuan siellä olevan kanssa ja jokaisella on oikeus olla siellä rauhassa ja incognito. Eli fanittamiset, nimmarin pyytämiset ja muu vastaava ei kuulu luostariin - paitsi Kristuksen fanittaminen :)

28 syyskuuta 2019

Kohti Parikkalaa

Ajamassa kohti parikkalaa - sää ei lupaa hyvää
Olin suunnitellut tekeväni reissun Valamoon ja Lintulaan ja samalla yrittäisin saada myös Parikkalan tsasounat kuvattua. Iso homma yleensä tsasounoiden kuvaamisessa on tavoittaa tsasounoiden avaimenhaltijat ja saada vielä kaikkien aikataulut sopimaan. Valamosta Igumeni Sergei lupasi heti että kuvaaminen onnistuu ja hän järjesti niin että sain avaimet käyttööni. Samoin Lintulasta Igumenia Mikaela lupasi että pääsen kuvaamaan tsasounat. Parikkalan kanssa alkoi haastavasti kun ensin en meinannut saada seurakunnasta vastausta, mutta sitten isä Andei Verikov vastasi ja ystävällisesti ohjasi minut avaimenhaltijalle - varsinaista isännöitsijää tsasounoilla ei ollut. Vielä oli haasteena se että toiseen tsasounaan ei avainta ollut, mutta sitten tulikin tietoa että sama avain saattaisi käydä molempiin. Avaimenhaltijana oli Tapio, joka lupautui avaamaan molempien tsasounoiden ovat, jos avain vain käy molempiin. Hän lupasi käydä varmistamassa asian. Tämä oli enemmän kuin olisin kehdannut pyytää. Kohta tulikin viesti että avain käy molempiin ja nähdään Koitsanlahden tsasounassa ensin. Olimme sopineet että menen sinne hieman aiemmin ja kuvaan ensin ulkoa ja hän voi sitten tulla sen jälkeen avaamaan oven. Näin ei tarvitse ihan niin kauan käyttää aikaa odotteluun.

Matkapäivänä lähtö oli klo 7:00 ja olin laskenut olevani perillä muutamalla pysähdyksellä 11:30 aikaan. Ja klo 12:00 olimme sopineet että Tapio tulee tsasounalle. Minulla oli tsasounasta tien nimi osoitteena ja navigaattorini ohjasi minut pikkuisia hiekkateitä lopun matkaa. Tiet näyttivät pieniltä mökkiteiltä, joissa oli renkaiden välissä heinää. Navigaattorin reitti näytti omituiselta ja näytti että se ei nyt ehkä vie ihan viisainta reittiä perille.

Tämän jälkeen tie meni aina vain pienemmäksi


Ajaessani tuollaista pientä tietä vastaan tuli rajavartioston kyltti, jossa ilmoitettiin kameravalvonnasta. Päädyin jo yhdessä vaiheessa pientä tietä pitkin pellon laitaan, josta tie kurvasi ja näytti menevän maatalon pihaan. Tie olisi ilmeisesti mennyt tuon pihan läpi eteenpäin, mutta ajattelin ettei minun nyt kenenkään kuistin edestä tarvitse alkaa ajamaan ja tein u-käännöksen. Lopulta toista pientä tietä pitkin pääsin risteykseen ja vähän isomman tien yli risteyksestä ajaen tulin tsasounan luokse. Olen varma että juuri ylittämäni isompi tie olisi ollut se helpompi reitti. Minulla kun ei ole maastoautoa ja tuo nyt ajettu reitti koetteli jo vähän autoani sekä kuskia.

Lopulta pääsin tsasounan luo

Olin sopinut Tapion kanssa meneväni tsasounalle vähän ennen häntä, jotta saan kuvattua sen ulkoa ja hänen ei tarvitse odotella niin kauaa. Olinkin jo lähes kaiken tarpeellisen ulkopuolelta kuvannut, kun Tapio ilmaantui. Kerrottuani hänelle seikkailustani pikkuteillä hän kysyi pilke silmäkulmassaan että emmehän vain käyneet Venäjän puolella? Tästä nimittäin oli vain 500m rajalle. Ja paikalliset kuulemma herkästi soittavat rajavartiolaitokselle, jos näkevät vieraan auton pyörivan siellä. Menipä tsasounan ohi myös traktori, jonka lavalla seisoi kuusi nuorta, matkalla jonnekin.

Tämä tsasouna on ollut vahvasti paikallisten ympäröivien kylien asukkaiden elämässä osana. Siinä on hautausmaa, joka on yllättävän iso siihen nähden miltä se ensin näyttää. Aidan vieressä on tietoa tsasounasta ja kartta hautapaikoista. Niinpä ymmärsin että haudat ulottuvat metsään asti. Kun kävelin näkyvän osan reunalta rinnettä alaspäin niin eteeni tulikin metsässä jo hiljalleen piiloutuvia puuristejä ja hautakiviä. Tapio tiesi kertoa että hautausmaasta osa on seurakunnan ja ilmeisesti osa yksityisen maalla. Tässä tsasounassa ei ole nyt yli vuoteen ollut yhtään palvelusta. Ja haasteelliselta näyttää tulevaisuuskin. Alue kun on jo nykyisellään erittäin laaja ja mahdollisen hallintouudistuksen myötä alueet saattavat moninkertaistua. Väkisinkin siinä tapauksessa syntynee karsintaa sen suhteen että mihin resursseja, rahallisia ja henkilösellaisia riittää. Tämäkin tsasouna kuuluu niihin, jotka on lahjoitettu seurakunnalle. Hyväntahtoinen ajatus saattaa kuitenkin muuttua seurakunnalle taakaksi, sillä lahjoitusten mukana ei tule 100 vuoden rahastoa ylläpitoon ja henkilöresursseihin. Etenkin jos tsasouna on vielä alueella, jossa ei juuri ole ihmisiä paljon jäljellä muutenkaan.

Koitsanlahden Tsasouna
Lopulta oli Koitsanlahden tsasouna kuvattu. Kun lähdimme ajamaan tsasounalta kohti Parikkalaa, eipä oltu ehditty ajamaan pitkälle kun vastaamme ajoi rajavartioston auto. Tapio kertoi seuraavalla tsasounalla, että olivat hyvin todennäköisesti matkalla tarkastamaan mikä auto siellä oikein ajelee ja kuka siellä kuvailee. En tiedä oliko asia näin, mutta tarina oli hauska. Tällä kertaa tapaaminen rajavartioston kanssa jäi kuitenkin väliin. Oli aika siirtyä kohti seuraavaa Parikkalan tsasounaa, joka sijaitsi aivan Parikkalan keskustan tuntumassa mäen päällä.

Parikkalan tsasouna

Tämä oli jälleen koristeellisempi karjalaisvaikuuteinen tuulilautoineen. Erikoisuutena se että myös sivusta tuli tuulilaudat , jotka 'läpäisivät' etureunan laudat. Sellaista esiintyy harvemmin.

Tuulilaudat edessä lävisti sivusta tuleva räystäslauta


Jostain syystä tämä tsasouna on aikanaan maalattu hirren päälle vihreällä maalilla. Sinänsä tsasouna tietysti maastoutuu paremmin ympäröivään havumetsään, mutta ei tuo kovin yleinen väri ole hirsitsasounoissa ollut, siis niissä joita olen tähän mennessä kuvannut. Tsasouna on hienolla paikalla korkealla mäen päällä. Rappusetkin sinne on vienyt etupuolen rinnettä, mutta niiden mentyä huonoon kuntoon ei ole ollut resursseja niitä uusia ja ne on poistettu nyttemmin kokonaan. Jäljellä vain portti, josta aikanaan on tultu pihalle rappusten päätteeksi.

Parikkalan tsasounan entisten rappusten nykyinen portti

Jostain syystä tikka oli keksinyt että puisessa liekkikupolissa täytyy olla jotain todella herkullista. Kun vaan löytäisi että missä se on. Varmuuden vuoksi tikka on kolkutellut koloja vähän sinne sun tänne, että helpommin löytää sitten makeat murkinat. Ilmeisesti jotain hyönteisiä siellä on meteliä pitäneet, sillä ei tikka turhaan koloja hakkaa.

Tikan koloja puisessa liekkikupolissa. Tai rivitalo

Tässä tsasounassa oli kellotorni, jossa näytti olevan kaksi suunnilleen saman kokoista kelloa. Jokaisessa pylväässäkin oli tehty koristetta ja muotoa. Tämä oli jälleen osoitus siitä kädentaidosta, jonka soisi säilyvän. Erittäin hieno tsasouna on Parikkalassa ja tässä tsasounassa onkin yleensä kerran kuussa palvelus. Kun kysyin että missä on lähin kirkko niin Tapio naurahti ja sanoi että ihan tuossa rajan takana. Niinpä tämä tsasouna on tärkeä paikallisten liturgiaelämälle. Lähin kirkko olisi Imatralla ja sinne on n. 40km matka. Kun muistaa kirkkoväen keski-iän niin tuo on matkana jo todella pitkä ja monilla mahdoton. Toivotaan että tämä tsasouna kuuluu niihin, joissa palveluksia tullaan suorittamaan jatkossakin aktiivisesti.


Nyt oli Parikkalan tsasounat saatu kuvattua. Kun kerroin että tämän jälkeen käydään jossain syömässä ja sitten ajamme Valamoon, niin Tapio suositteli paikallista mini-Bombaa, eli Kägönen (Käki kajalan kielellä) nimistä paikkaa. Noita apseja on jo nähty, joten ehdottomasti tuo piti käydä kokeilemassa. Ja totta tosiaan, oli kyllä melkoisesti Bomban talon mieleen tuova, joskin vähän pienempi. Tällä kertaa tarjolla oli muusia ja paistettuja muikkuja. Lisäksi salaatit, ja tytinät (aladoopi) ja raasteet ym olivat monipuoliset. Hieman karjalaisittain ja karjalaiseksi keittiöksi ehkä tuimaa (eli vähäsuolaista, kuten olen aikanaan oppinut), mutta pienellä lisäsuolalla maut saatiin esiin :) Ovesta sisään käydessä tervehtii täysikokoinen täytetty susi, joka saattaa jopa hieman säikäyttää.

Kägönen, jossa poikkesimme Parikkalassa syömään

Sitten nokka kohti Joensuunta, josta vauhtia Varkautta kohti. Melkoinen kaarros kartalla, mutta tietä ovat isompia ja nopeampia.




22 syyskuuta 2019

Pyhäsalmen rukoushuone - Iisalmen reissun viimeinen


Pyhän profeetta Elian rukoushuone Pyhäsalmella

Oli paluupäivä ja matkalle olin sopinut tämänkertaisista kuvauskohteita viimeisen tsasounan, joka oli Pyhän profeetta Elian rukoushuone Pyhäsalmella (Pyhäsalmi on Pyhäjärven kaupungin kuntakeskus). Tsasounan varsinainen isännöitsijä(emännöitsijä) Irina ei juuri tuohon kellonaikaan päässyt tulemaan. Niinpä olimme sopineet että menen heti aamulla kuvaamaan tsasounaa ulkopuolelta ja hänen miehensä Gennedy tulisi sitten avaamaan tsasounan ovat 10:30 matkallaan töihin. Rukoushuoneessa oli suhteellisen korkea kellotorni, joten jouduin ottamaan etäisyyttä aidan toiselle puolelle laajakulmasta huolimatta. Ristin huippuun arvioni oli n. 15m, sillä sain mitattua vain ristin palloon asti ja siitä ylöspäin arvioin itse ristin korkeuden. Edestäpäin kuvaa ottaessani jouduin seisomaan keskellä tietä ja sain tarkkailla ettei vain autoja tulisi. Ei ollut ensimmäinen kerta tsasounoja kuvatessani kun näin kävi.

Kuvasin aidan toiselta puolelta että sain koko rakennuksen kuvaan

Tsasouna oli haastava kuvata korkean kellotornin ja toisaalta hyvin lähellä rakennusta olevien aitojen vuoksi. Ja aidan takana oli tietysti kaikenlaista kasvillisuutta ja puustoa, joten käytännössä hyvät kuvauskohdat olivat aidan sisäpuolella. Kahdelta sivustalta aita oli niin lähellä että oli pakko mennä aidan ulkopuolelta kuvaamaan. Ensin puskaan ja sitten keskelle tietä :)

Kuvauspaikka piti hakea aina perimmäisestä nurkasta

Sitten oli aika vielä ottaa tsasounan mitat ja sijaintikoordinaatit ja tsasounan rakennuksen suunta - eli minnepäin tarkalleen ottaen tsasouna osoitti. Sillä aikaa kun mittasin niin Gennedy tulikin jo ja pyysin että hän sytyttäisi sillä aikaa sisällä valmiiksi jo lampukoita ja tuohuksia. Silloin kun se on mahdollista niin ne tuovat tunnelmaa ja näyttävyyttä kuviin.
Mittaustulokset vielä paperille
Sen jälkeen oli aika siirtyä ottamaan kuvia sisältä. Kuvaaminen oli haastavaa siinä mielessä että tila oli suhteellisen pitkä verrattuna leveyteen. Pituutta oli ikonostaasiin n. 8.9m kun taas leveyttä oli 4.6m Sivuseinät oli kuvattava kahdessa osassa koska ne ei kokonaisuudessaan tuolta etäisyydeltä yltäneet kuvaan.

Pyhäsalmen tsasouna
Pyhäsalmen ruokoushuone sisältä

Kuvatessani ikonostaasin ikoneita, Gennedy keksi alkaa heijastamaan ikkunasta tulevaa auringonvaloa metallilautasella ja tuloksena oli ihan hauskoja otoksia, joissa Jeesuksen ikonissa kasvot loistavat

Kristuksen kasvot loistavat auringonvaloa (heijastettuna)
Kiitettyäni vielä Gennedyä oli kuvausrupeama tältä osin päättynyt ja oli aika suunnata kotia kohti. Matkan aikana alkoi jo seuraavan kuvauksen suunnittelu, joka suuntaisi Heinävedelle Valamoon ja Lintulaan. Ja jos mahdollista niin tehtäisiin mutka Parikkaalan kautta mennessä. Jospa tällä kertaa onnistaisi se että saisi molemmat tsasounat auki samalla kertaa. Kahdesti olen yrittänyt saada sovittua tsasounakuvauksia Parikkalaan osumaan samaan aikaan, mutta vielä tähän asti se ei ollut onnistunut. Enkä ole pelkästään yhden tsasounan vuoksi sinne asti lähtenyt, kun toinen pitäisi kuitenkin tulla kuvaamaan vielä uudelleen. Katsotaan josko tuo onnistuisi tällä kertaa.

12 syyskuuta 2019

Kajaanista viimeinen ja Iisalmesta ensimmäinen

Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna Kajaanissa

Aamu käynnistyi sillä että ajoin autoni huoltoon, jossa sille oli varattu aika selvittämään miksi sain käynnistysakun tilasta vikailmoituksia autossani. Ajoin paikalliseen Autotalo Hartikaiseen ja siellä ojensin avaimet käteen ja sain vaihdossa kahvilipukkeen yläkerran kahvilaan. Aikani 'potkiskelin uusien autojen renkaita' ja sitten lähdin etsimään että mistä sinne yläkertaan oikein pääsee. Missään siinä huollon vastaanotossa eikä autojen myyntihallissa ei näkynyt rappusia eikä opasteita kahvioon. Käväisin ulkonakin asiaa ihmettelemässä ja varmistamassa että kyllä siellä yläkerta on. Ja ulkoa olikin ovi, jossa oli kahvilan pieni mainos. Mutta minua ihmetytti vielä että ei kai se niin voi olla että huollosta pyydetään menemään yläkertaan ja asiakkaiden pitäisi kulkea sinne ulkokautta. Lopulta keksinkin että huoltotiskin takana oli ovi, jossa ei lukenut mitään, mutta siitä pääsi samaan käytävään, jossa rappuset olivat. En nyt tiedä miksi se on noin huomaamattomasti siellä ja miksei sitä ole selvästi merkitty, mutta ehkä minulla on erilainen logiikka ja ajatuksen juoksu. Tuolla päin kaikki kuulosti niin paljon leppoisemmaltakin murteesta johtuen, ettei minkään kokenut muodostuvan siellä ongelmaksi :) Yläkerran kahviossa vaihdoin kahvi+pulla lipukkeen pillimehuun ja berliinin munkiin, joten nyt oli ainakin (sokeri)energiaa tankattu huolella. Pitäisi nyt ainakin muutama tunti jaksaa.

Eipä siinä kauaa mennyt kun mehut ja pullat oli syöty ja tulin takaisin alakertaan ihmettelemään että milloinhan se autoni tai ainakin vianselvitys tulisi. Aikani sain siinä vieläkin kierrellä ja istuskella kun minut sitten huudettiin tiskille. Tiskillä kysyttiin että olenko vaihtanut autoon itse käynnistysakkua, johon vastasin 'en'. Itse asiassa en edes löytäisi sitä käynnistysakkua autosta. Sitten kysyttiin että olenko asentanut siihen itse lohkolämmittimen - sama vastaus 'en'. Mutta auton ostaessani myyjäliike kyllä asennutti siihen sellaisen. No syyksi ilmeni juuri se, että kun lohkolämmitin oli asennettu, oli käynnistysakun maa-kaapeli irroitettu eikä sitä oltu takaisin laittaessa kiristetty. Tähän asti olin onnistunut 8 kuukautta ajelemaan asfalttiteitä ja hyvin pieniä pätkiä hiekkateitä koko aikana. Nyt kun painelin sitten nimismiehen kiharaa ja satunnaisia kuoppia 20km pitkällä hiekkataipaleella niin tärinää oli riittävästi irrotamaan kengän akun navasta. Eikä käynnistysakku näin päässyt latautumaan kunnolla. Akun kenkä kiinni. Lompakosta 3 numeroinen summa pois turhaa painoa tekemästä ja matkaan.

Lasarin tsasounan portti pysäytti monessa mielessä


Aamulla oli vuorossa Kajaanin viimeinen tsasouna tällä erää ja se olisi Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna. Olin useamman kerran useana päivänä yrittänyt tavoittaa tsasounan isännöitsijaa tai avaimenhaltijaa että olisin päässyt kuvaamaan tsasounaa sisältä. Tällä kertaa kävi niin ettei avaamaan päästy. Niinpä vaihtoehdokseni jäi jättää sisäkuvaus tekemättä ja kuvat sen minkä pystyin, eli ulkoapäin. Harmillista mutta sillä mennään. Vielä parkkipaikalla kanslisti soitti seurakunnasta ja pahoitteli ettei kukaan päässyt avaamaan. Samalla kysyin sitten että uskallanko mennä tuonne ollenkaan, kun oli portit kiinni ja huolellisesti varoituskyltit valvonnasta ja hälytysjärjestelmistä ja kameravalvonnasta. Eipä siinä mitään, enhän ollut pahantekosissa, mutta tiedänpä että turhan hälytysten laukaiseminen voi tarkoittaa monen sadan euron laskua. Mutta kun en oikein saanut selvää vastausta että miten on niin oli otettava riski ja lähdettävä kuvaamaan. Ovenripaa en kyllä kokeilisi :)

Olo oli turvallinen - pidettiinhän minua huolellisesti silmällä 

En ollut ainoa kameranpitelijä tsasounalla. Oli kieltämättä vähän erikoinen olo kuvata tsasounalla kaiken tämän nykyaikaisen valvontajärjestelmän keskiössä. Nämä ratkaisut kyllä riitelevät sen satoja vuosia vanhan käsityöperinteen kanssa, jota tsasouna edusti. Siinä vehreässä maisemassa nämä nykyajan metalliset laatikot olivat ikään kuin aivan väärässä ympäristössä, näitä kun tottuu näkemään betoniviidakoissa eikä täällä rauhan tyyssijoissa. Tälläisten ilmaantumisella on tietenkin syynsä, joka on valitettavaa. Kunnioitusta tälläisiä käsityön ja perinteen helmiä kohtaan tulisi olla sisäsyntyisesti, ettei moista varustautumista edes tarvittaisi.

Koristeelliset veistetyt tuulilaudat

Kyllä tällainen käsityö ja puun käyttö saa aina miettimään miksi se on historiaa
Se käsityön ja perinteen taito on kyllä melkoista, joka tsasounoissa parhaimmillaan kulkee, kuten tässä vanhassa vahvasti karjalaisvaikutteisessa tsasounassa. Kun jokainen puu ja lauta päättyy koristeelliseen työstämiseen, jolla myös on käytännölliset tarkoituksensa. Tulee vain mieleen että miksi tämän pitää olla nykyisin meille historiaa eikä tätä päivää.

Kun olin kuvaamassa niin alueella kävi toinenkin vieras - hän kävi tsasounan yhteydessä alueella olevalla hautausmaalla. Viipyi hetken ja poistui. Tsasouna ei siis ollut paikalla yksin vaan useampi lepäsi sen siimeksessä.


Lasarin tsasounan yhteydessä oleva hautausmaa

Seuraavaksi olikin aika ajaa Iisalmen Sonkajärvelle, jossa odotti jo seuraava tsasouna kuvaamistaan. 

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna Sonkajärvellä
Tämä tsasouna olikin 60-luvulla rakennettu ja korkeampaa sorttia. Tontti taasen oli muuttunut aikaa myöten ahtaammaksi kun ympärille on kasvanut asutusta melkoisesti. Laajakulmaisesta kuvauskalustostani huolimatta oli työn takana saada tsasouna kuvattua. Ja eipä se etupuolelta kovin helposti käynytkään kun matkaa ovelta aidalle oli hyvin vähän ja korkeutta taas tsasounalla ja sen tornilla melkoisesti. Katselin jo kaihoisasti aidan toiselle puolelle, mutta se oli yksityispihaa. Isännöitsijä Hannu kertoi siellä asuvan oikein mukavan ihmisen. Viereisellä pihalla aidan takana asuikin hiihtäjälegenda Eljas Koistinen, jolta rohkaistuin kysymään lupaa mennä ottamaan kuvaa hänen tontiltaan aidan takaa. Sen enempää ihmettelemättä että mitä tuo ulkomaalaisen näköinen mies kameratelineen kanssa siinä ovella seisoo, hän vastasi kuvauspyyntööni yhtään empimättä ja välittömästi että 'tottahan toki'. Tekisikö myöhempi sukupolvi enää kovin helposti samalla tavalla? Jonkinlaista suoraselkäisyyttä ja välittömyyttä menee kyllä tuon sodanajan sukupolven mukana. Tulipa tälläinenkin yllättävä käänne tsasounakuvaus reissullani että sain tavata kansainvälistäkin mainetta ja kunniaa niittäneen hiihtäjälegendan. 

Ei mikään tavallinen tsasounan sisäänkäynti

Sisällä oli tilavaa ja valoisaa, kiitos ikkunarivistön joka rikkoo katon toisella sivustalla ja valkoisen sisäpinnan. Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista sinänsä että rakennus myötäili rinnettä jolle se oli rakennettu ja siksi siinä oli tasoeroja, jotka yhdistyivät rappusin. Nykyisin tehtäisiin toisin ja tasoitettaisiin maa tai kaivettaisiin rakennus maahan rinteen puolelta, niin että maan muodot eivät ohjaisi rakennusta.

Sonkajärven tsasouna sisältä
Tämän päivän tsasounat oli kuvattu. Seuraava päivä jatkuisi edelleen Iisalmen ympäristössä. Illalla pääsimme nauttimaan Iisalmen Elian kirkon upeista seinämaalauksista. Ne ilahduttavasti olivat kerronnallisia aivan kuten niihin aikoihin kirkkoja maalattiin kun iso osa kansasta ei osannut lukea. No nykyään tuo ei enää ole syynä, mutta osaan kuvitella että palveluksen aikana kirkkokansa saattaa tuijotella nenät kohti kattoa mitä siellä näkyy, eikä aika käy helposti pitkäksi. Myös kirkon tuoreeseen isännöitsijään tutustuin ja vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. Hyvissä käsissä näkyy Iisalmen kirkko olevan.

31 elokuuta 2019

Tsasounakuvausta Kajaanissa




Kajaanin tsasounoita kartalla

Vuorossa Kajaanin seurakunnan alueella olevat tsasounat. Tsasounoiden kuvauksesta sopiminen isännöitsijöiden kanssa on oma työnsä. Ensin pitää tavoittaa heidät ja sitten pitää saada oma ja heidän aikataulunsa sopimaan niin että samalle päivälle saa mahdollisimman lähellä toisiaan oleviin tsasounoihin pääsyn. Osa isännöitsijöistä on eläkkeellä, joka antaa joustavamman mahdollisuuden heille olla käytettävissä. Mutta osa on edelleen työelämässä, joka tekee asiasta vielä asteen verran mutkikkaampaa. Lisäksi aika tekee tehtävänsä ja yksi tsasouna on pois käytöstä, toisen (yksityisen) tsasounan omistaja on siirtynyt tuonilmaisiin, eikä tsasounan käytön jatkamisesta ole tietoa. Tämä onkin haasteena näille kotipihoille ja mökeille rakennetuissa tsasounoissa. Aika moni suunnittelee luovuttavansa tsasounansa sitten seurakunnalle, mutta seurakunnilla on aika huonot mahdollisuudet ottaa uusia tsasounoita hoidettavakseen, sillä nykyisellään ei koko Suomen mittapuulla resurssit taida riittää nykyistenkään ylläpitämiseen. Lisäksi ihmisten muuttoliike ja joidenkin alueiden tyhjentyminen aiheuttaa sen ettei tsasounoihin riitä enää kävijöitä. Tähän toivon kirjani olevan osaltaan apuna ja aktivoimassa tsasounoiden käyttöä. Siksi onkin edullista se, jos tsasouna on kaiken yleisön saavutettavissa.

Saavuin sunnuntai-iltana Kajaaniin, jossa majoituin Hotelli Kajaaniin. Jo aikaa nähnyt hotelli, joka oli kuluneen näköinen, mutta siistin (puhtaan) oloinen. Ja aamiainen oli hyvä ja henkilökunta mukavaa. Näytti hotellin asiakaskunta muodostuvan työporukoista (tietyömiehiä, rakennusmiehiä jne). Hotelli oli Kajaanin keskustasta vain vajaan kilometrin päässä.

Olin suunnitellut niin että aloitan etäisimmistä tsasounoista - eli hoidan hankalimman työn ensin. Ensimmäisenä oli sovittu Kuivajärvellä olevan Pyhän Nikolaoksen rukoushuoneen kuvaus. Lähdin ajamaan aikaisin aamulla 2 tunnin ajomatkan päähän Kuivajärvelle, johon olin sopinut klo 9:00 tapaamisen Teijon kanssa, joka tulisi avaamaan oven, koska isännöitsijälle tuo ajankohta ei olisi sopinut. Matkalla tuli taas muistutus siitä että oltiin jo sen verran pohjoisessa että oltiin poronhoitoalueella.

Oltiin poronhoitialueella

Matkalla hybridiautoni alkoi ilmoitella minulle että pysäytä auto, 'pidä moottori käynnissä ladataksesi akkua'. Ajoin kuitenkin eteenpäin, matkaa oli vielä 9km hiekkatietä jäljellä. Kainuun asfalttitiet oli pääosin paljon paremmassa kunnossa kuin etelässä, mutta tämä hiekkatie muistutti etelän teistä, koska samalla tavalla joutui ajoittain väistelemään melkoisia kuoppia. Pääsin perille asti ja ennenkuin uskalsin sammuttaa auton, pidin sitä käynnissä jonkin aikaa pelkät parkkivalot päällä ja toivoin käynnistysakussa riittävän virtaa käynnistämään auto kun lähdön aika koittaisi.

Autoni näytti akkuun liittyvää vikailmoitusta ja vaati auton pysäyttämistä

Kuivajärven tsasouna olikin kaunis rakennus ja hienossa maisemassa. Tsasouna oli käytännössä jo kolmas tällä paikalla. Ensimmäisen oli vienyt tulipalo (taisi olla 20-luvulla). Silloin tsasouna oli ollut muutaman sadan metrin päässä talon yhteydessä, jossa nykyisin maatilan rakennukset. Toisen oli suomalaiset Talvisodassa polttaneet mennessään ja kolmas oli nyt tämä nykyinen. Helppoa ei ole siis ollut tämän tsasounan historiassa.

Kuivajärven tsasouna - eli Pyhän Nikolaoksen rukoushuone
Pyhän Nikolaoksen ruokoushuone on aivan rajan tuntumassa - itse asiassa lähempänä kuin ymmärsinkään. Dronen lennättäminen ei sinänsä ole kiellettyä, mutta tuolla alueella olisi pitänyt olla lentosuunnitelma ennakkoon, jota en ymmärtänyt vasta kuin jälkeenpäin. Sittemmin olenkin varustautunut Traficomin droneinfo puhelinsovelluksella (löytyy ainakin Androidille), joka kertoo tarkemmin sijaintini mukaan onko alueella jotain rajoituksia, jotta osaan tuollaisenkin asian huomioida kun ollaan rajan tuntumassa. Ne on tarkkaan määriteltyjä alueita, vaan eipä siellä Kainuun erämetsissä ja muutaman kymmenen kilometriä hiekkatietä ajellessa aina huomaakaan kuinka lähellä rajaa saattaa olla.

Kuivajärvellä oleva tsasouna on kauniilla paikalla, joskin puut peittävät maiseman

Kun oli pari tuntia ajanut, stressanut autosta ja sitten kuvannut pari tuntia siihen päälle, olikin evästauon paikka. Edessä oli tunnin ajomatka seuraavalle tsasounalle (jos auton vika ei pahenisi) ja sitten jälleen useampi tunti kuvaamista.

(Eväs)Tauko paikalla

Sitten olikin aika lähteä ajamaan Suomussalmen tsasounaa kohden. Matkalla soitin auton vikapalveluun, jossa sanottiin että 'ajoa vaan, ja soita uudelleen jos vika jatkuu'. Olin sen verran erämaiseman osoitteessa että paikalle joutuisi lähettää hinausauton - muuta apua ei olisi saatavilla. Ja aikatauluni oli sen verran tiukka ja hankalasti aikaansaatu, ettei vaihtoehtona voinut olla se että joutuisin jättämään kuvauksia tekemättä. Matkalla näkyi poroja, jotka tuntuvat toimivan vähän kuin jänikset valokeilassa. Ne lähtivät tien poskesta laukkaamaan kun lähestyin niitä autolla ja ne jatkoivat laukkaamistaan, kunnes tulin siihen tulokseen että parempi pysähtyä ja odottaa että keksivät tehdä jotain muuta kuin laukata tietä pitkin. Pysäytin auton ja kohta nekin hiljensivät vauhtia ja kääntyivät ojaa kohden ja jäivät siihen seisomaan. Niinpä pääsin niiden ohi ja sinne ne jäivät odottamaan seuraavaa autoa.

Porot hölkällä


Niinpä lähdin ajamaan seuraavaa tsasounaa kohti ja nollasin vikailmoitusta vähän väliä, joka itsepintaisesti tuli takaisin. Pääsin kuitenkin perille. Olin sopinut ajan niin että tulisin noin 13:30 ja alkaisin kuvaamaan tsasounaa ulkoapäin ja klo 16:00 tsasounan isännöitsijä ehtisi tulla avaamaan ovia sisäkuvauksia varten. Kuvasin tsasounan ulkoa ja olin hieman ennen 15:00 jo valmiina. 1h 15min oli odotettava. Nytpä autoni ilmoittikin käynnistysakkuun liittyvän vian olevan kriittinen ja kehotti katsomaan auton ohjekirjasta käynnistysohjeet. Tämä ei kuulostanut yhtään hyvältä. Niinpä taas soitin palveluun ja sieltä ei osattu sanoa muuta kuin että jos autolla ei pysty ajamaan niin siihen tilataan hinausauto. Muutoin varaavat seuraavaksi aamuksi Kajaanista huollon, joka voi katsoa löytyisikö vian aiheuttajaa.

Pyhän Ristin rukoushuone Suomussalmella

Isännöitsijä Nina saapui suoraan töistä avaamaan tsasounaa ja pääsin kuvaamaan tsasounan sisältä. Sitten olikin aika kokeilla auton käynnistämistä ja lähtihän se käyntiin. Ja pääsin sillä takaisin Kajaaniin, jonne oli 1h 15min matka. Illalla oli edessä illallispaikan löytäminen kaupungilta ja tämän jälkeen muistikorttien tallentaminen ulkoiselle kovalevylle talteen ja kameran akkujen lataaminen huomista varten. Näihinkin rutiineihin kuluu muutama tunti illassa. Luonto oli kaunista ja ensimmäinen päivä toi pientä jännitysnäytelmää mukanaa. Jännityksellä odotinkin mitä seuraava päivä ja aamun huoltokäynti autolle toisi tullessaan.

24 elokuuta 2019

Kajaani ja Iisalmi vuorossa


Tsasounoiden kuvaus jatkuu seuraavaksi Kajaanissa ja Iisalmella. Syksyn aikana pyrin saamaan tarvittavat puuttuvat kuvat kasaan (ulkopuolista apua tarvittaessa pyytäen), jotta talven aikana saadaan tehtyä kuvien editointi, sivujen taitto ja sitten keväällä saataisiin kirja painoon. Tulen tarvitsemaan vielä apua kirjan loppuun saakka viemiseen, sillä nyt on vakaasti tahtona saada projekti päätökseen ja kirja valmiiksi vuonna 2020.

12 heinäkuuta 2018

Salon tsasounan kuvausta ja 4H-yritysohjaajaksi pyyntö

Salon ortodoksinen tsasouna


Syyskuussa tulee 2 vuotta siitä, kun olin sopinut tämän tsasounan kuvauksesta, mutta muutamia päiviä ennen isäni kuoli ja peruin kuvauksen. Nyt oli mahdollisuus yrittää uudelleen ja sovinkin kuvaukset tsasounan isännöitsijän Veera Rantasen kanssa. Saloon tultaessa ajoin aurinkovoimalan ohitse. Salossa ollaan otettu askeleita uusiutuvan energian käytössä ja Salon lukio saa nykyään jo yli tarpeensa sähköä tästä aurinkovoimalasta.

Salon aurinkovoimala

Saavuin paikalle vähän sovittua aiemmin, jotta ehdin aloittelemaan kuvausta ulkopuolelta, joka ottaa oman aikansa. Tsasouna sijaitsee erittäin kauniilla alueella, ja tontti onkin saatu luterilaisen seurakunnan mailta, joka selittää sen, että tsasounan takana olevalla mäellä on luterilainen kivikirkko, joka näkyykin videossani. Kuvasin videota dronella, josta näkee yläilmoista millaisissa maisemissa tsasouna on. Tässä video:




En ollut kauaakaan ehtinyt kuvata, kun Veera ja hänen 17v poikansa Emil saapuivat. Emil oli lähtenyt mukaan, kun kuuli että tsasounaa tullaan valokuvaamaan. Hän harrastaa myös valokuvausta ja oli kiinnostunut seuraamaan toisen valokuvaajan työskentelyä. Aika menikin kuvatessa joutuisasti, kun keskustelimme kuvaamisen tekniikoista ja välineistä. Hän myös näytti muutamia hienoja maisemia ja muotokuvia, joita oli ottanut. Nopeuttipa hän myös tsasounan sisällä ongelman ratkaisua, kun ihmettelin ottaessani samasta kohdasta useampaa kuvaa päällekkäisvalotusta (HDR) varten, että miksi kuva liikkuu tarkennettaessa. Minulla oli kuvanvakain päällä, joka ei siinä kohtaa ollut tarpeen ja Emil sen keksi ennen minua. Kaksi silmäparia on aina parempi kuin yksi :) Emil myös auttoi siirtelemään tavaroitani pois kuvista aina kun vaihdoin kuvaussuuntaa, siitä oli apua. Yleensä kun noista joutuu huolehtimaan yksin niin aikaa kuluu enemmän.

Salon tsasouna on sisältä hirsi- ja lautapintainen


Siinä kuvatessa Emil sitten kysäisikin olinko tietoinen 4H-yritystoiminnasta. No viimeaikoina olin kuullut radiosta jo muutaman otteeseen nuoren 4H-yrittäjän haastattelun, joten saatoin kertoa kuulleeni siitä. Emil kertoi harkinneensa 4H-yrityksen perustamista valokuvauspalveluille, mutta tähän tarvittaisiin joku, joka toimisi hänelle yritysohjaajana. Emil kysyikin olisinko halukas lähtemään yritysohjaajaksi hänelle, kun nyt sen alan hommia teen. Epäröin ensin hieman että onko ajankäytöllisesti ja osaamismielessä minusta antamaan tarpeeksi tuohon ja pyysin että hän lähettää minulla lisätietoa aiheesta. Kotiin tullessani minulla olikin jo linkki aineistoon, josta saatoin lukea tarkemmin että mitä yritysohjaajalta edellytetään ja odotetaan. Luettuani odotukset ja vaatimukset ja vielä keskusteltuani puhelimitse Emilin kanssa, suostuin hänelle yritysohjaajaksi ja allekirjoitin oman osani sopimuksesta, jonka hänelle sitten vielä samana päivän lähetin.

Kun tsasouna oli sisältä kuvattu niin Veera ja Emil pääsivät lähtemään kotiin ja minä jäin vielä kuvaamaan yksityiskohtia ulkoa ja kuvaamaan dronella pari ilmakuvaa ja videon tsasounasta.

Salon tsasounan sisäänkäynti ja kellotorni


Aikaa oli mennyt jo sen verran monta tuntia että söin evääksi ostamani banaanin ja energiapatukan, nauttien samalla hienosta kesäpäivästä. Sitten lähdin ajamaan kotiin päin. Sen verran paljon ovat tiet muuttuneet siinä heti Salosta takaisin Vihtiin ajettaessa, että navigaattori hukkasi minut vähäksi aikaa, kuten se oli  tehnyt tullessakin. Sen mukaan ajettiin muka pitkään eteenpäin jatkuvaa tietä, vaikka edessä oli ihan selvästi T-risteys. Eipä auta aina uskoa navigaattoreita :)

02 heinäkuuta 2018

Tsasounalistan päivitystä ja rajausta

Kun loma alkaa niin alkaa sateet, vaikka kuinka olisi juuri ollut hellekausi :)

Vihdoin koitti kesäloma. Päivätyöni on ollut niin hektistä ettei kirjaprojektiin ole valitettavasti pystynyt käyttämään aikaa. Minulla on Suomen kartta seinällä jossa on nuppineuloja tarranumeroilla kunkin tsasounan kohdalla, mutta sitä ei pysty lukemaan reissun päältä. Päivitinkin tsasounat Google-mapsiin, jossa minulla on oma karttapohja johon tsasounoita lisäilen ja pääsen käsiksi tuohon karttaan mistä vain. Samoin lista tsasounoista on taulukkona dropbox-palvelussa, jotta pääsen myös siihen käsiksi paikasta riippumatta.

Tarkensin myös tsasounaluetteloa siten että jätin sinne vain erillisrakennukset jotka voidaan lukea tsasounaksi. Eli sellaiset isommissa rakennuksissa olevat huoneet, joista on tehty kappeli, niitä en sisällytä tsasounalistaan. Tällä hetkellä kokonaismäärä on 106, mutta tiedän että niitä on rakentunut/rakentumassa lisää kokoa ajan yksityisten toimesta. Toisaalta minun on jossain vaiheessa vedettävä raja projektin päätökselle jotta kirja voisi joskus valmistua. Uusia tsasounoita voi sitten viedä uudispainoksiin ja/tai web-sivuille.

Tsasounalista vietynä Google Maps omaan karttaan


Tällä hetkellä tilasto näyttää kuvattuna olevan 49 tsasounaa kuvattuna 106:sta. Ja kovasti ovat jäljellä olevat hajallaan pitkin Suomea :) Hankkeen käynnistyksestä on kohta 5 vuotta - aliarvioin suuresti tsasounoiden määrän ja sen kuinka paljon aikaa tähän projektiin menisi. Ehkä parempi etten yritä edes arvailla milloin kirja on valmis. Kunhan kuvat saa ensin otettua kaikista listalla olevista tsasounoista on vielä valtava urakka edessä käydä kuvat läpi, valita niistä kirjaan menevät, editoida ne, konvertoida kuvat kirjanpainamisessa käytettävään väriavaruuteen ja tehdä lopuksi sivuntaitto koko kirjasta kirjanpainamista varten. Harkitsenkin sitä josko kuvien editoimisen ja sivuntaiton voisi ulkoistaa projektin loppuvaiheessa ajansäätämiseksi ja projektin nopeuttamiseksi. Se on tietysti myös kustannuskysymys.




22 marraskuuta 2017

Tsasounakuvauksien jatko pääosin keväälle ja kesälle 2018

Kameran titaanirunko n. 30 asteen pakkasella muuttuu todella kylmäksi
ja kieli on pidettävä keskellä suuta, mutta varottava ettei se osu kameran runkoon :)

Kirjassa on tavoitteena olla eri vuodenajoilta kuvia osoituksena siitä että tsasounat ovat suurimmaksi ajaksi käytössä ympäri vuoden, vaikka ne helposti mielletään vain kesään kuuluviksi. Näin ei ole. Siksi olen kuvannut paljon tsasounoja myös talviaikaan. Sen verran talviajan kuvauksia jo on, että valtaosa jatkon kuvauksista tulee tapahtumaan vasta lumen sulettua keväällä kun saadaan luontoon taas vihreää. Talviaika on otollista aikaa otettujen tuhansien kuvien joukosta valikointia ja editointia painokelpoiseksi - siinä on työsarkaa myös paljon. Osa kuvista on tulevaa web-sivustoa varten, koska kaikkia ei kirjaan mahdu. Lisäksi olen kuvannut tsasounoissa olevia ikoneja ja koriste-esineitä, joita ei tekijänoikeussyistä voi julkaista ilman tekijän lupaa. Ja niiden tekijöiden löytäminen olisi liian suuri työ ja usein käytännössä mahdoton. Niinpä osa kuvista on sellaista jotka säilytän tallessa, mutta niitä ei julkaista. Niitä voidaan hyödyntää vaikka siinä tapauksessa jos jokin näistä tuhoutuu tai häviää ja tarvitaan kuvaa menetetystä esineestä.

Kuvattavaakin on vielä puolet tsasounoista jotka ovat listallani, eli työtä riittää. Valitettavasti vuosi sitten syksyllä kun olin matkalla Pälkäneelle jatkamaan tsasounakuvauksia sain puhelun isäni poismenosta ja sen jälkeen useampia kuukausia olikin huomio siihen liittyvissä järjestelyissä. Ja sitten tulikin jo se aika vuodesta kun ei ole oikein syksy eikä talvi vaan jotain siltä väliltä. Vaihdoin myös työpaikkaa joka on pitänyt minut liikkeellä kotimaassa ja ulkomailla, mutta valitettavasti ei ole mahdollistanut tsasounakuvauksia. Onpa tässä varmaan tilapäistä väsymistäkin ollut, sillä tsasounakuvaus vaikka on erittäin mukavaa aina paikanpäällä, on silti melko raskasta hommaa. Ja vaatii valoisaa aikaa, joka painottaa sitä kesään. Viimeisin rutistus Kuopiossa oli ehkä vähän liiankin intensiivinen kun yrittää saada mahdollisimman paljon kuvauksia tehtyä lyhyessä ajassa säästä huolimatta ja paleltumia saaden. Ensi kesänä 2018 tosin on pakko varmastikin tehdä taas samoin ja yrittää mahduttaa loma-ajalle niin monta kuvausta kuin mahdollista sillä keskeneräinen työ stressaa ja sen haluaa valmiiksi ja pois alta :)

Arvioni kirjan valmistumisesta on vuosi 2018-2019, sen verran paljon työtä on jäljellä - ei vain kuvaaminen vaan myös editointi. Ellei jostain tule mahdollisuutta ottaa vapaata aikaa ja tehdä sellainen kuvausrutistus jolla saisin aikataulua nopeammaksi. Pelkkään kuvaukseen, eli siihen kun olen kuvannut tsasounaa sen luona on mennyt n. 200h tähän asti ja siihen ei sisälly matkat eikä yöpymiset, vaan pelkästään itse kuvaaminen. Kuvien määrä on n. 15000 kuvaa.  Yllättävän isoja lukuja sitä syntyy kun se kuvaaminen ei todellakaan ole pihaan ajaminen, räppäisy ja pois vaan se on kohtuullisen huolellista dokumentointia jossa alta 3,5h ei yleensä selviä yhdestä tsasounasta :)

Työ kuitenkin jatkuu ja odotan innolla jokaista tsasounakuvausta! Mukavaa joulunodotusta kaikille!

08 syyskuuta 2016

Tsasounakuvaus jatkuu Salossa ja Pälkäneellä - peruuntui

Dimi Doukas kuvaamassa tsasounaa

14.12.2016 Päivitys alla olevaan aiemmin julkaistuun tekstiin: Tämä reissu valitettavasti peruuntui samana päivänä kun olin ajamassa Pälkäneelle kuvaamaan tsasounaa ja sain matkalla puhelun isäni poismenosta. Sen jälkeen huomioni oli pari kuukautta siihen liittyvissä järjestelyissä.

8.9.2016
Tsasounakuvaukset jatkuvat seuraavaksi Salossa ja Pälkäneellä. Työpaikanvaihto aiheutti muutoksia kuvaamismahdollisuuksissa ja keskittymisessä tsasounakuvausprojektiin. Nyt tilanne on se että on taas mahdollista jatkaa. Valitettavasti en voi heittäytyä tekemään tätä päätyökseni taloudellisista syistä, joka nopeuttaisi tietysti huomattavasti projektin valmistumista. Toistaiseksi on tehtävä kuvaamista ja kirjaprojektia päätyön ohella ja se toki on hitaampi tie. Vielä paljon hitaampi kuin oletin alunperin - ja toki tsasounoitakin on nyt jo tuplamäärä alkuperäiseen ymmärrykseeni niiden kokonaismäärästä. Mutta eteenpäin mennään. Päivitän taas lisää tietoa kun uusia tsasounoita on kuvattu. Mukavaa Syksyn jatkoa kaikille!

23 helmikuuta 2016

Tsasounakuvausta Kuopiossa paukkupakkasilla - 7 tsasounaa 4 päivässä

Tammikuussa minulla oli työpaikanvaihdon välissä mahdollisuus olla useampi päivä kuvaamassa tsasounoita. Valitsinkin alueeksi Kuopion ympäristön, sillä se on Nurmes-Lieksa ja Joensuun lisäksi kolmas selkeä tsasounakeskittymä Suomen kartalla. Olin yhteydessä isä Timo Honkaselkään, johon olin ollut yhteydessä jo projektin alussa. Olisin neljä päivää Kuopiossa, torstaista sunnuntaihin.

Dimi Doukas valokuva Tahko-Tour tsasouna Tahkolla
Tahko-Tour tsasouna Tahkolla

Ensimmäinen tsasouna oli Tahkolle Tahko-Tourin rakennuttama tsasouna. Otin yhteyttä Tahko-Tourin toimitusjohtajaan Elena Chiksoevaan ja hän erittäin ystävällisesti toivotti minut tervetulleeksi kuvaamaan tsasounaa. Kun saavuin kuvaamaan torstai-iltapäivästä, oli kiinteistöhuoltaja Dmitry Garin jo aurannut lunta pois tsasounan edustalta, sillä lunta oli tuona päivänä tullut ihan reippaasti.

Dimi Doukas valokuvaaja Tahkon tsasouna Tahko-Tour
Tahko-Tour tsasouna maan tasalta kuvattuna


Tahko-Tour tsaouna on saanut kunniallisen paikan lomakylän korkeimmalta kohdalta. Se näkyykin tuolta paikalta kauas ja näkymät sieltä ovat hienot.  Tsasounassa ei selvästikään ole säästelty. Sekä ulkoa että sisältä kaikki on tehty viimeisen päälle ja ikonostaasi, kynttilänjalat ja ikonit sisällä hohtavat vielä uutuuttaan. On erittäin hienoa että Tahko-Tour omistajat panostivat näin paljon tsasounan rakennuttamiseksi paikkakunnalle. Toivottavasti heidät löytää myös turistit, sillä lomakylässä on tarjontaa ja ohjelmaa vaikka kuinka.

Tämän jälkeen olikin aika suunnata majapaikkaani. Isä Timo oli suopeasti luvannut käyttööni seurakunnan kellaritiloissa olevan 'partio-kolon' yöpymistä varten sunnuntaihin asti. Seurakunnan tiloissa oli myös vierashuone, mutta se oli tuona aikana jo varattu kanttori Darja Potkoselle, johon valitettavasti en ehtinyt sen enempää tutustua kuin yhtenä iltana hänen harjoitellessaan pianolla kävin tervehtimässä ja kertomassa että jos tämän näköinen kaveri täällä hiippailee iltaisin niin ei sitten pelästy :)

Kuopion ortodoksinen seurakuntatalo
Kuopion ortodoksinen seurakuntatalo oli majapaikkanani kuvausretken ajan
Partio-koloon minulle oli yösijan valmistanut vahtimestari Eero Hyvärinen, joka toimitti minulle avaimen ja varmisti ystävällisesti muutenkin että minulla oli kaikki tarvittava. Käytettävissäni oli jääkaappi ja mikro ja vedenkeitin ja näillä pärjäisin. Alakerrasta löytyi myös WC ja suihku joten minulla oli tuolla kaikki tarvittava.

Dimi Doukas majapaikka Kuopion seurakuntatalolla partio-kolo
Majapaikkani kellarissa eli partio-kolo

Löysin kävelymatkan päästä kaupan josta hain vähän evästä tuleville päiville.

Dimi Doukas tsasounakuvaus retkellä Kuopiossa - ruokakauppa
Ruokakauppani tsasounakuvausretkellä Kuopiossa

Dimi Doukas tsasouna valokuvaus - evästä
Evästä paria seuraavaa päivää varten

Dimi Doukas tsasouna valokuvaus - evästä
Ja hieman lisää evästä

Dimi Doukas tsasouna valokuvaus - ilallinen Kuopiossa
Ensimmäinen illallinen - ja Lapin tuliainen käytössä
Aurinko nousi 9:30 ja lasku 15:30. Ja tuosta sai ottaa tunnin kummastakin päästä vielä pois koska se oli hämärän aikaa. Eli yhteen päivään en saanut käytännössä kuin kaksi tsasounakuvausta ja sekin piti kiirettä. Se jaksaa aina yllättää ihmiset että miten minulla menee yhden tsasounan kuvaamiseen 3-4 tuntia. Että eikö sen saa melkein räpsäistyä auton ikkunasta ja siinä menee minuutti :) Ei saa. Minulla kertyy yhden tsasounan kuvaamisesta 300-500 kuvaa per yksi tsasouna. Kuvat otan kolmella eri linssillä. Sisältä ja ulkoa. Nyttemmin otan vielä, jos sää ja ympäristö ja aikataulu sen mahdollistaa, muutaman ilmakuvan vielä kuvauksen päätteeksi.

Perjantaiaamuksi oli sovittu 9:30 Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounan kuvaus Luikonlahden kylään. Tsasounan isännöitsijä Jaakko Laasola oli jo paikalla odottamassa ja harjaamassa lumia rappusilta pois. Pakkasta oli Kuopiosta ajamaan lähtiessäni -26 mutta kun pääsin tsasounalle oli asteita -30. Koska tuolloin oli vielä aamuhämärää, aloitettiin kuvaus sisältä ja kun siirryin ulos, oli pahin hämärä jo takanapäin.

Dimi Doukas valokuvaamassa Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasounaa Luikunlahdella
Pyhän Aleksanteri Syväriläisen tsasouna Luikonlahdella

Sitten olikin 12:30 sovittu Muuruvedellä Pyhän Nikolaoksen tsasounan kuvaaminen. Isännöitsijää tuuraamassa oli Aune Markkinen avaamassa tsasounan ovia. Lähtiessä ja vielä matkaltakin piti pariin otteeseen soittaa etten ehtisi sovittuun aikaan vaan myöhästyisin sovitusta. Sen verran enemmän oli matkaa kuin odotin ja sen lisäksi navigaattori antoi kesäajan ennusteitaan matka-ajaksi. Pääsin perille ja tehtiin niin että kuvasin sisältä jotta Aune pääsisi lähtemään eteenpäin nopeammin. Sen jälkeen kuvasin ulkoa ja otin tälläkin kertaa vielä ilmakuvat päätteeksi.

Dimi Doukas valokuvaamassa Muuruveden tsasounaa Kuopiossa
Muuruveden tsasouna
Lauantai-aamuna klo 9:30 oli vuorossa Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä. Olin isä Esipaimeneen yhteydessä ja sain häneltä myötämielisesti luvan kuvata tsasouna. Ovet tuli avaamaan tsasounan rakentanut ja isännöitsijänä toimiva Väinö. Kuvauksen aikana alkoi satamaan lunta, joka kuvatessa ei ole niinkään toivottavaa ihan vain kuvausteknisistä syistä :) Piti odotella aina sellaisia hetkiä että lunta tuli mahdollisimman vähän jotta sai kuvattua ja tämä hidasti aikataulua.

Dimi Doukas valokuvaaja Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä
Arkkipiispa Leon tsasouna Pielavedellä

Tämän jälkeen siirryin kuvaamaan Haatalan tsasounaa Maaninkaan. Ovia oli avaamassa isännöitsijä Heikki Rutonen. Tsasouna oli hyvin lähellä tietä ja etenkin tsasounan takaa kuvattaessa oli odotettava ettei tiellä juuri sillä hetkellä mennyt ohi autoa tai ettei tien toisella puolella olevan omakotitalon pihalla olisi juuri sillä hetkellä ihmisiä kävelemässä, jotta olisi vähemmän editoitavaa myöhemmin.

Dimi Doukas valokuvaaja - Haatalan tsasouna
Haatalan tsasouna, Maaninka
Kun tsasouna oli kuvattu, kutsui Heikki vielä kahville kotiinsa kuvauksen jälkeen. Pakkaset oli kylmettäneet sen verran ja kun tsasounakin oli vielä sisältäkin ollut kylmä, oli ihan mukava päästä lämmittelemään ja juomaan kupponen teetä ennenkuin lähdin ajamaan takaisin Kuopioon. Heikin vaimo Sirpa olikin laittanut kahvipöydän koreaksi ja oli oikein mukava istua siinä ja tutustua heihin paremmin. Mutta kohta olikin aika jo lähteä ajamaan takaisin, sillä iltaan mahtuu vielä paljon tekemistä ennenkuin pääsisi nukkumaan. Kuvat pitää siirtää muistikorteilta ja sen jälkeen polttaa DVD-levyille varmistuskopioiksi. Ja tätä kaikkea hidasti vielä se että Mac tietokoneeni kiintolevy täyttyi vähän väliä kun olin polttanut DCD-levyjä, vaikka poistin aina poltetut kuvat väliaikaisesta kansiosta. Jokin järjestelmässä, tai sitten DCD-levyn poltto-ohjelma toimi toisin kuin pitäisi ja kerrytti sellaista mikä sitten vei tilaa levyltä eikä poistunut. Joten aikaa meni aina kaiken muun lisäksi siihen kun piti yrittää tehdä lisää tilaa. Ja ulkoiset levyasemat eivät auttaneet (niissä oli tilaa) sillä poltto-ohjelma vaatii sen että poltettavat tiedostot ovat paikallisella levyllä. Usein menikin yhteen asti yöllä ennenkuin muistit oli purettu, levyt poltettu ja akut ladattu.

Sunnuntai-aamu kun koitti niin ensimmäinen kuvattava tsasouna oli Toivalan tsasouna, jonka isännöitsijä on Leo Tuutti, mutta hän ei pääsisi avaamaan ovia, sillä oli tuolloin itse palveluksessa. Sunnuntai aamupäivä luonnollisesti on joskus hankala ajankohta saada joku avaamaan tsasouna. Sovittiin kuitenkin niin että haen avaimen läheisestä Kunnon Paikka kylpylän respasta ja käyn itsekseni kuvaamassa tsasounan ja palautan sitten avaimen takaisin kylpylään.

Dimi Doukas valokuvaaja - Kuopio Toivalan tsasouna
Toivalan tsasouna on kallion päällä iltaisin valaistuna kuin mainos moottoritielle


Oletin tsasounan olevan kylpylän yhteydessä ja menikin vähän aikaa ajellessa tsasounan ohi (jonka löysin kyllä heti) kunnes ymmärsin että kylpylä ei taidakaan olla ihan tsasouna vieressä. Tai että vieressä oleminen olisi suhteellista. Olin jo ajanut 500m tsasounan ohi pientä jyrkkiä mäkiä alas ja pelkäsin etten kohta pääse autolla takaisin. Kääntöpaikka olikin pienellä tiellä hankala löytää ja onneksi sain auton käännettyä juuttumatta mökkitiellä kiinni ja pääsin takaisin. Sitten googlasinkin jo puhelimella Kunnon Paikan osoitteen joka olikin moottoritien toisella puolella, ehkä kilometrin päässä tietä pitkin. Sain avaimen ja ajoin takaisin. Nyt lähdin ajamaan sitten tsasounalle johtavaa 'metsätietä', jossa oli yhdet autonrenkaan jäljet. Lunta oli suhteellisen paljon ja ajoin samoja auton jälkiä varovasti tien ollessa juuri yhden auton levyinen. Koska lunta oli reiluisti, ei tien reunoja selvästi erottanut, saati sitä oliko tien reunassa oja tai kiviä tms. Tsasounalle menevä tie oli muutaman sata metriä ja viimeiset parikymmentä metriä oli loivaa kaartuvaa alamäkeä. Olin jo tuossa alamäessä kun huomasin että lunta oli niin paljon ettei auto saisikaan käännettyä ja joutuisin peruuttamaan takaisin. Pysähdyin samantien ja aloin peruuttamaan samoja jälkiä takaisin. Mutkan peruuttaminen vaati tarkkuutta sillä peruuttaminen kaartavaan ylämäkeen vaati paitsi vauhtia niin myös tarkkana olemista ettei auton etukulmat osuisi taakse katsellessa aivan tiessä kiinni oleviin puihin. Pääsin mäen takaisin ylös ja aloin peruuttamaan omia jälkiäni pitkin. Muutaman kerran sain ottaa takaisin eteenpäin kun näytti että nyt lähti menemään vinoon. Auton pohja jätti pulkkamaisen jäljen lumeen, sen verran matalalla auton pohja on. Kun sain auton lopulta takaisin auratulle tielle niin käänsin auton ympäri ja peruutin vähän matkaa tsasounalle menevää tietä ja jätin auton siihen. En ajanut enää kovin pitkälle sillä en halunnut riskeerata että jäisin autolla jumiin. Sitten otin kamerakassit ja jalustan ja kannoin ne tsasounalle ja aloitin kuvaamisen.


Dimi Doukas valokuvaaja - Toivalan tsasouna Ilmakuva
Toivalan tsasouna ilmakuva - lunta oli satanut lähipäivinä reippaasti

Tsasounassa ei ollut sähkövalaistusta ja tsasouna oli hyvin pimeä sisältä päivälläkin. Sytytin kaikki tuohukset jotka tsasounassa oli jo valmiiksi poltettuja (en siis ottanut uusia käyttöön). Tämän avulla sain tuohusten valossa kuvattua. Tuli ainoana lähes ainoana valona on hyvin punavoittoista valoa ja se näkyy kuvissakin. Kun tsasouna oli kuvattu sisältä sammutin kaikki tuohukset ja lampukat ja kävin käytännössä kolme kertaa vielä varmistamassa ettei minkään nurkan tai hirren taakse jäänyt yhtään tuohusta tai lampukkaa palamaan.



Toivalan tsasouna sisältä. Ikkunoista tuli vain vähän valoa ja
tuohuokset tekivät suurimman osan valoa. Tässä jo kuvan reilua punaisuutta jälkieditoitu pois.

Tsasouna oli kalliolla joka edessä rajoittui korkeaan pudotukseen (kallioleikkaukseen) moottoritielle, joka oli aidattu. Myös toisella tsasounan reunalla (oikealla puolella edestä katsoen) oli luminen ja jäinen kallion reuna ja pudotusta sellaiset 1,5-2m. Tämä vaikeutti kovasti kuvaamista sillä etäisyyttä olisi tarvittu enemmänkin mutta en voinut mennä niin alas (ja se olisi ollut jokseenkin vaarallistakin) jäistä kalliota pitkin kiipeillen.

Dimi Doukas valokuvaaja tsasounan kuvaamista kallion reunalla
Kuvauspaikkani oli kallion reunalla siten että nojasin
selkäni puuhun joka nousi kallion reunasta ja yritin olla putoamatta

Dimi Doukas valokuvaaja Kuopiossa Toivalan tsasouna ja moottoritie
Toivalan tsasouna Kuopiossa on näköalapaikalla
moottoritien kallioleikkauksen päällä


Tämän jälkeen oli jäljellä vielä viimeinen tsasouna joka olisi Syvänniemen tsasouna. Ovet oli jo valmiiksi aukaissut ja lunta rappusilta lakaissut tsasounan isännöitsijä Tuomo Tuovinen

Syvänniemen tsasouna
Tsasounan ympäröi verkkoaita ja aidan takana on kaadettu reilusti puita (ilmeisesti enemmän tai vähemmän roskapuuta), jotka odottivat vielä keräämistä. Niinpä kun tsasounaa piti kiertää kuvaamassa niin oli mentävä aidan ulkopuolelle saadakseen riittävästi etäisyyttä. Ja puiden päälle oli tullut useamman kymmenen senttiä lunta. Olikin jännittävää astella niiden kaadettujen puiden ja oksien päällä, kun ei nähnyt mitä lumen alla oli. Kameran jalusta toimi tunnustelijana kun tökin sillä eteeni hankeen ja yritin hahmottaa olisiko seuraavan askeleen alla oksistoa, puun runko, kivi vai kuoppa. Hitaasti edeten homma kuitenkin onnistui ja pääsin kiertämään tsasounan toiselta sivulta ja takaa aidan ulkopuolelta. Hämärä jo laskeutui ja kun olin kuvannut niin oli jo käytännössä pimeää Sitten olikin aika lähteä ajamaan Kuopiosta Vihtiin eli n. 6 tunnin matka talvisessa kelissä. Ennen sitä pidin kuitenkin evästauon. Minulla oli termoskannussa kuumaa vettä, kertakäyttömukeja ja teetä sekä muutama sokerikorppu eväänä. Pimeässä tsasounan edustalla autossa istuen pidin evästauon ja sitten käskin tomtomin ohjaamaan minut kotiin. No navigaattori tyypilliseen tapaansa vaihtoi matkalla pariin otteeseen reittiä ja olin jo liian pitkällä kun huomasin ettei navigaattori vienytkään minua Varkauden kautta, kuten aluksi näytti. Lopulta päädyin ajamaan Toivakan läpi ja sieltä nousemaan Jyväskylä-Heinola väliselle tielle. Toivakan läpi ajaessani muistelin että eikös Arja Koriseva asu Toivakassa ja toivotin hänelle nopeata paranemista ajatuksissani. Tästä eteenpäin reitti olikin hyvin tuttu ja matka meni joutuisasti.

Seuraavana päivänä nousikin rakkulat molempien käsien niihin kolmeen sormenpäihin jotka olivat usein paljaana kuvatessa erityishansikkaissa. Vaikka yritin käyttää kameraa hansikkailla siten että kaikki sormet olivat hansikkaan sisällä, niin niiden kameran toiminta- ja säätönappien painaminen ei vain onnistunut siten. Minulla oli matkassa hansikkaat, joissa vain kolme sormenpäätä jää paljaaksi kummassakin kädessä. Mutta 30 asteen hujakoilla oleva pakkanen teki tehtävänsä, vaikka niitä laittoi hanskaan ja taskuihin aina kun oli mahdollista. Mutta kuvaaminen vei jo muutenkin aina 3-4 tuntia per tsasouna joten en pystynyt hidastelemaan yhtään enempää enkä pitämään lämmittelytaukoja viiden minuutin välein. Aikaa olisi kulunut aivan liiaksi ja kuvaaminen olisi jäänyt vain yhteen tsasounaan päivässä. Onneksi mitään pahempaa ei käynyt kuin että nahka siltä kohtaa vaihtui parin päivän aikana. Enpä muista aiemmin palelluttaneeni sormia niin että niihin tulee rakkulat. Mutta säikähdyksellä siitäkin selvisi.

Tältä näytti kamera n. 30 asteen pakkasessa. 2 akkua akkukahvassa
kestivät hienosti pakkasen toisin kuin kuvauskopterin akut.