Tsasounia-kirja matkaan kesän kotimaan reissuille

Tasounia-kirja on hyvä ottaa matkaan kesän reissuille ja tarkastella siitä missä kohtaa reittiä tai päämäärän lähettyvillä olisi tsasouna, jota voisi käydä katsomassa. Kirjoja on vielä jäljellä ja niitä on mahdollista tilata tästä linkistä niin kauan kuin kirjoja riittää. 

Tsasounia-kirjan kansi

Praasniekkojen tahti kiihtyy kesällä ja juhlia järjestetään yhdessä jos toisessakin tsasounassa. Kirjasta löytyy myös praasniekkakalenteri kirjan tsasounista.

Esimerkki tsasouna-aukeamasta

Kirjan toimitukset ovat käynnissä - tilattavissa tsasounia.fi sivulta

Kirja on tilattavissa https://tsasounia.fi

 

Tsasounakirja painosta tammikuussa 2022

Tsasounakirja on toimitettu painoon ja tulee ulos painosta tammikuussa 2022

Kirjan sivusto www.tsasounia.fi

Kuvat editoitu - tekstin tarkistukset ja kirjoittaminen menossa

Tsasounakohtainen kansio julkaistavan materiaalin osalta

Tsasounoista on nyt kuvat editoitu. Tuo työvaihe vei paljon enemmän aikaa kuin oletin. Minulla on paljon HDR-tyyppisesti otettuja kuvia, joiden yhdistäminen on aikaa vievää. Ja kun sitä tekee työpäivän jälkeen niin käytännössä olen saanut tehtyä yleensä vain yhden tsasounan kuvat illassa. Jokaisesta tsasounasta tulee käytännössä 5 kuvaa kirjaan. Tällä hetkellä meneillään on tsasounakohtaisten tietojen tuplavarmistaminen vielä seurakunnilta. Vastauksissa on osin ollut aika paljon viivettä ja puutteita, mutta toivottavasti kohta saisin viimeisetkin puuttuvat vahvistukset. Jos niitä en saa niin sitten tiedot menee sellaisena kuin ne nyt ovat. Lisäksi olen kirjoittamassa muuta kirjaan tulevaa tekstiosuutta (tsasounakohtaisten tietojen lisäksi)

Tämän jälkeen tsasounan kansien toteutus, tsasounan lokaation julkaisemisen varmistaminen vielä yksityisiltä (nyt kun useista on aikaa kulunut siitä kun asiasta on keskusteltu). Sitten kartan tekeminen. Sitten kun nuo on kasassa niin saan siirrettyä materiaalin taittajalle.

Materiaalin työstöä vielä. Paino- ja taittosopimus tehty

 

Paperilla olevien datojen vienti sähköiseen muotoon

Tsasounoita kuvatessani kirjasin tiedot ylös paperille. Syynä oli se että jouduin tekemään kirjauksia kaikenlaisissa olosuhteista, sateesta aina -30 asteen pakkasiin tai helteisiin. En halunnut kirjata tietoja mihinkään sähköiseen muotoon, josta ne voisi vahingossa hävitä. Pidin paperia vikasietoisempana ratkaisuna, jota se on ollutkin. Otin papereista aina kuvattuani skannatut kopiot, jotta ne olivat sellaisenaan myös digitaalisessa muodossa (siltä varalta että papereille sattuisi jotain tai ne häviäisi). Mutta varsinaista tietojen 'harmonisointia' ja syöttöä 'taulukkoon' en tehnyt, vasta kun nyt. Samalla on tarkentunut monta asiaa, jotka on huomioitava ja vielä lisättävä tietoihin. Tietoa 5-sivuisessa tiedonkeräyslomakkeessa (per tsasouna) on hyvin vaihtelevasti. Sillä kuten aiemminkin on tullut ilmi, ei monissakaan tsasounoissa ollut kulloisellakaan sen hetkisellä isännöitsijällä välttämättä tuntemusta ja tietoa tsasounan historiasta, kellojen alkuperästä, rakennuksen esikuvista jne. Muutamilla oli, mutta valtaosassa tapauksia nämä tiedot jäivät selvitettäviksi. Monista tsasounoista tuntui puuttuvan 'tsasounan esite', joka kuvaisi kaikki tsasounan perustiedot, ja ehkä lyhyen historiankin. Ja jotta näitä tietoja ei tarvitse kysyä seurakunnilta yksi kerrallaan, niin odotin että kaikki on kasassa ja saan kerralla sitten kuhunkin seurakuntaan laitettua täydennys- ja tietojen vahvistuspyynnöt.

Vielä on kuoria läpikäytävänä (vaakatasoiset vielä käymättä)

Toisaalta aika (n. 6v tällä hetkellä) on tehnyt sen että asioita on myös muuttunut. Moni asia on saattanut muuttua ja joudun tarkistamaan senkin vuoksi kaikki faktat vielä seurakunnilta. Yksi hankalimpia on uusi seurakunta- ja hiippakuntajako, jonka tulkitseminen ja ymmärtäminen vaati ihan erillisen excel-taulukon täyttämisen, että ymmärtäisin mihin joku 6v sitten ollut seurakunta nykyään kuuluu. Sillä ei vain seurakuntien jako hiippakuntiin, vaan myös seurakuntien tässä vuosien aikaan tekemät yhdentymiset tekivätkin haastavaksi selvittää, että minkä niminen on tuo seurakunta tänään ja missä se tulee olemaan vuoden vaihteessa. Asiaa ei yhtään helpota se, että vielä on kasa seurakuntia, jotka eivät päätöstä ole hyväksyneet ja ovat saaneet jatkoaikaa ensivuoden loppuun asti. Joten nyt joudun vähän arpomaan että minkä alle nämä seurakunnat laittaisin, että ne vastaisivat tulevaisuuden jakoa.

Oli luotava taulukko selventämään vanhat ja uudet seurakuntien yhdentymiset

Painosopimus on tehty perinteisen ja kotimaisen Otava kirjapainon kanssa. Kuten lupasin niin tämän kirjan osalta tulen tukemaan suomalaista työllisyyttä, enkä hae edullisempaa hintaa ulkomailta. Päädyin lopulta myös ulkoistamaan taitto-työn, samoin kotimaiselle toimijalle, sillä kuvien editointi ja faktatarkistukset ja tekstin tuottaminen (vaikkakin lähinnä perustietoihin perustuva) teettää ihan riittävästi työtä. 

Aikataulusta joulu on käytännössä liian optimistinen, vaikka vietänkin nyt kaikki illat viemään tätä projektia valmiiksi. Suuri kysymysmerkki tulee olemaan se, millä aikataululla tulen saamaan seurakunnilta vahvistukset ja täydennykset datoihin. Mutta nyt ollaan muutamien kuukausien päässä enää siitä kun kirja näillä tiedoin valmistuu. 

Kulttuurikeskus Sofian kappeli ja tsasouna

Kasvattaakseni vielä kirjaan ehtivien tsasounoiden määrää ajattelin että poimin etenkin tästä läheltä vielä tsasounan väljempään merkitykseen mahtuvia paikkoja lähinnä esimerkinomaisesti. Eli jos se ei ole kirkko niin se putoaa tsasouna/rukoushuone/kappeli lokeroon. Vaikka edelleenkin näen eron erillisessä tsasounarakennuksessa vs sananmukaiset huoneet, jossa isommassa kokonaisuudessa on ruokoushuoneeksi/kappeliksi tehty tila (kuten entinen pankkikonttori, joka sekin on tullut kuvattua rukoushuoneena). Jos aika vielä antaa myöten niin saatan ottaa jokusen yksittäisen tsasounan vähän kauempaakin. Ehdotuksiahan tulee edelleen jatkuvasti mielenkiintoisista kohteista - pääsääntöisesti tosin lähinnä yksityisistä tsasounoista. 

Olin tietoinen kulttuurikeskus Sofian kappelista. Olihan poikani ollut siellä siviilipalveluksessa vuoden päivät ja olin siellä muutamaan otteeseen jo käynytkin. Se mitä en tiennyt, oli se että sieltä löytyy myös ulkona oleva tsasouna. Jotenkin tuo asia oli minulta aiemmin jäänyt huomaamatta. Nyt kun etsin yhteystietoja sopiakseni kappelin kuvaamisesta huomasin Sofian web-sivuilta että kappeli ei olisi ainoa kuvattava. Sainkin yhteyden Sofiaan ja toimitusjohtajaan ja sain sovittua kuvausajan. Toivotettiin heti tervetulleeksi, eikä ollut mitään ongelmaa päästä kuvaamaan - näinhän se on onnekseni tähän asti mennyt joka paikassa.

Kulttuurikeskus Sofia

Kulttuurikeskus Sofia sijaitsee aivan upealla paikalla kauniissa maisemissa Kallahdenniemessä Itä-Helsingissä. Paikan arvon ja haluttavuuden näkee niemeen ajettaessa matkan varrelle jäävistä omakotitaloista ja niiden pihoilla seisovista autoista. Sofia tarjoaa kokoushotelli- ja ravintolapalveluita, järjestää seminaareja ja tarjoaa monipuolisia tiloja erilaisille tapahtumille. Johtavana teemana, jonka aistii jo pihaan tullessa ja viimeistään sisään astuessaan, on hiljentyminen ja harras tunnelma, johon itse paikkakin johdattaa koko olemuksellaan ja luonnon välittömällä läheisyydellään. Upea puusto ympärillä ja meren välitön läheisyys ovat lyömätön yhdistelmä. Kappeli tarjoaa myös päivittäiset palvelukset ja onhan asujaimistossa keljassaan asuva isä esipaimen metropoliitta Ambrosius. Hänet tapasinkin sattumoisin Sofian pihalla ja ylpeydellä saatoin kuulla kehuja pojastani fiksuna kaverina.

Palvelukseen olisi vielä pari tuntia, joten ennen sitä pitäisi saada kuvattua. Kun astuin sisään Sofian vastaanottoon niin vastaani käveli vanhempia ihmisiä sen näköisin kantamuksin että arvelin ikonimaalauskurssin päättyneen. Joku toinen ryhmä oli ollut tullessani hiljentymässä ulkona puihin nojaillen (näytti että puita halaillen). En tiedä mikä kurssi tai seminaari siinä oli kyseessä. Kaitpa siellä luonnosta pyrittiin voimia ja rauhaa saamaan. Ja toimiihan se, halasi niitä puita tai ei, kunhan on siellä metsässä. 

Kuvasin ensin kappelin sisällä, kun huomasin sen nyt olevan tyhjillään. Varsin näyttävä oli kappelin sisustus sekä ikonien paljous, enkä tietysti ihmettele sitä. Istuuhan Sofian säätiössä metropoliitta Ambrosius ja kuvittelisin että silloin myös lahjoja tuodaan pitkin maailmaa kaunistamaan tätä tilaa ystävien ja tukijoiden toimesta melko usein. Kuvattavaa siis riitti. Lattiaa oltiin oltu näköjään myös koristamassa, eli maalaamassa mosaiikkimaisia kuvioita ja kiemuroita. Olikin jännä nähdä lattia työn ollessa vähän yli puolenvälin, niin että näki sekä alustavat hahmotelmat lattiassa sekä valmista maalattua lattiaa. Seinillä kiersivät myös etelän maista tutut 'vanhusten korkeat tuolit', joissa istuin osan saa käännettyä ylös jos haluaa seistä, mutta nojata käsinojiin seisoessaan, tai jos voimat kokonaan loppuu niin voi laskea istuinosan alas ja istua tuoliin. Ekumenian mahdollisuudesta kappelissa kertoi luterilaisen virsikirjojen rivistö yhden nurkan hyllyllä. Toki kappeli oli kaiken kaikkiaan hyvin ortodoksinen luonnollisesti, mutta eihän tuo ekumeniankin läsnäolo yllättänyt, kun ensihämmästyksestä tokeni.

Kulttuurikeskus Sofian kappeli

Tämän jälkeen siirryin kuvaamaan ulkona olevaa tsasounaa, joka löytyikiin pienen kävelymatkan päästä rannasta. Tsasouna ei ollut alunperin tälle paikalle rakennettu, vaan se oli lahjoitettuna siirretty tälle paikalle matkojen päästä. Tsasouna oli aika rehevän aluskasvillisuuden ympäröimä ja polviin asti ulottuvat shortsit ja lenkkarit näin kuumana päivänä mahdollistaisivat taas punkeille aterian. Näin kävi edellisellä reissulla Kotka-Kausala, kun seuraavana päivänä löysin jo reiteeni kaivautuneen punkin. Ja liian terävillä pinseteillä sain punkin irti lähinnä raaja kerrallaan, ja sehän ei ole suotavaa alkuunkaan, jos haluaa borrelioosilta välttyä. Vielä ei ole punaista rengasta pureman ympärillä onneksi näkynyt. 

Kultuurikeskus Sofian ulko tsasouna

Hieman piti väistellä kameran tähtäyksessä alkuun rannalla istuvaa miestä ja naista, jotka olivat uimassa, että sai heidät pidettyä kuvista ulkona. Kohta he poistuivatkin ja saatoin jatkaa kuvaamista vaivattomammin. Ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Pidin oven auki sisällä kuvatessani, jotta valoa pääsisi sisälle. Pienten tsasounoiden haaste on yleensä valon riittävyys, sillä ikkunat ovat pienet ja kun ovet leväyttää auki, niin valoa toki tulee jonkin verran enemmän, mutta tällöin ovesta tuleva kirkkaus muutoin hämäryydessä aiheuttaa yleensä ikoneissa voimakkaita heijastumisia ja muutenkin lähinnä voimakasta valon ja varjon kontrastia, joka kameralle on aina haasteellisempi juttu kuin ihmissilmälle.

Lopulta tsasouna oli kuvattu ja palasin palauttamaan tsasounan avaimen respaan. Otinpa pihalta vielä muutaman kuvan varsinaisesta Sofiasta ulkoapäinkin. Pihaa koristaa kaunis mosaiikki seinällä, joka on käytännössä sisällä olevan kappelin alttaripäätyseinä. Sofiassa on ilo vierailla.

Kotka, Myllykoski ja Kausala

Nyt kun katselin taaksepäin blogejani niin ensimmäinen tsasouna tuli kuvattua Kotkassa 2013 marraskuussa. Otettiin vasta ensiaskeleita koko projektissa. Silloin en ollut suunnitellut ja sopinut kuvausta ennakkoon vaan illalla asiakastapaamisten jälkeen pyörähdin etsimässä hautausmaan tsasounan ja kuvasin päivän viimeisen valon hiipuessa ja ympäristön painuessa pimeäksi. Koska tuolloin en ollut sopinut kuvaamisesta ennakkoon, en päässyt silloin kuvaamaan tsasounaa sisältä. Eikä valo olisi tuolloin riittänytkään. Nyt lähes 7 vuoden jälkeen palasin virallisesti kuvaamaan tuon tsasounan. Jälleen kerran tsasouna oli vaikea löytää kun oli katsonut osoitteita ja sijaintiohjeita webistä (mm. ort.fi sivuilta). Jostain syystä tsasouna on merkitty olevan Metsolan hautausmaalla Kotkantiellä. Google mapsissä sijainniksi tuli Kotkantie 1. No tuolla osoitteella kun lähtee ajamaan navigaattorin opastamana (tai vaikka paperikartalla) niin tsasounaa ei todellakaan löydä. Todellisuudessa tsasouna ei ole 'siellä päinkään' vaan lähes 3 km tuosta hautausmaasta, käytännössä Kymenlaakson Keskussairaalan takana. Näiden vuosien aikana oli myrsky jo kertaalleen aiheuttanut vahinkoa kaatamalla puun tsasounan päälle. Onneksi tsasouna oli edelleen kuitenkin pystyssä.

Kotkan ortodoksisen hautausmaan tsasouna

Tämän jälkeen olikin vuorossa Myllykosken tsasouna. Olin aikatauluttanut 3 tsasounaa eri paikkakunnilla samalle päivälle ja aikatauluni oli melko tiukka. Niinpä kun näin Myllykosken tsasounan koon ja monimuotoisuuden niin alkoi jo huolettamaan että mitenkähän mahdan pysyä aikataulussa. Kuvattavaa oli sen verran paljon sekä ulkona että sisällä. Tsasouna oli tontilla hieman hankalasti niin että etenkään tsasounan takaa ja oikealta reunalta ei saanut kunnolla kuvattua. Niin käy aina välillä, että jostain kulmasta tsasounasta ei millään saa kuvaa, jos liian lähellä on liian tuuheaa puustoa tai pensaikkoa tai kallioseinämä, toinen rakennus tms este. Silloin mennään sen mukaan mitä pystyy kuvaamaan. Tsasouna oli myös niin pitkä että toisella sivustalla ei pensaiden läheisyyden vuoksi päässyt tarpeeksi kaukaa kuvaamaan niin että tsasounan olisi saanut kokonaan mahtumaan kuvaan - melko laajakulmaisesta linssistä huolimatta (17mm). Mielenkiintoinen tsasouna myös sisältä, sillä täällä oli ihan täysimittainen ikonostaasi. Tsasounoissa ne ovat melkoisia harvinaisuuksia.

Myllykosken tsasouna

Sen jälkeen siirtyminen kuvaamaan Kausalan tsasounaa, joka on paikallisen yhdistyksen, Iitin ortodoksiapiiri ry, aikaansaannos. Tsasouna on rakennettu paikallisen yhteistön omilla ponnisteluilla. Tällaisiä esimerkkejä toki on muuallakin Suomessa, joissa tsasounan rakennusvastuu ja ylläpito on paikallisella yhdistyksellä, kun seurakunnilla ei ole ollut taloudellisesti mahdollisuutta rahoittaa ja ottaa ylläpidettäväksi ja 'miehitettäväksi' uusia tsasounoita Suomeen. 

Kausalan tsasouna

14 tsasounan ja 6 päivän kuvausreissu takana

Aiemmilta reissuilta oli jäänyt kartalle vielä tsasounoita, jotka olivat melko hajallaan. Tuolloin ne eivät olleet osuneet joko reitin varrelle tai mahtuneet aikatauluun. Nyt olikin puristettava sitten nämä jäljellä olevat pitkin eteläistä Suomea hajallaan olevat tsasounat mahdollisimman pitkälti yhteen kuvausreissuun. Reitti tuli suunniteltua jakamalla ensin kartalla näkyvät tsasounat loogisiksi yhden päivän kokonaisuuksiksi.

Paikkakunnat, joilla tsasounan kävin tällä kertaa kuvaamassa olivat Lapua, Kokkola, Raahe, Vihanti, Haapavesi, Saarijärvi, Karstula, Viitasaari, Vesanto, Tervo, Lapinlahti, Maaninka, Kuopio, Mikkeli

Kohteet jaettuna päiväkohtaisiksi kokonaisuuksiksi

Tämän jälkeen piti alkaa suunnitella mikä olisi etenemisjärjestys ja mistä löytyisi sopivasti yöpymispaikat. Se olikin haasteellisempi juttu, sillä tsasounat sijaitsivat melko pienillä paikkakunnilla, joiden lähistöllä majoitusmahdollisuudet olivat hyvin rajalliset ja osin olemattomat. Tarjolla ollut leirintäalue erään kohteen lähettyvillä jäi pois laskuista, kun edellytyksenä minulla oli että yöpymiskohteessa olisi oma wc ja suihku.

Majoitusten tarjonta ja laatu vaihteli aika paljon ja suurimmassa osassa huoneista ei ollut mitään ilmastointia, joka näin helleaikaan osuneella viikolla vaivasi öisin. Jos olikin avattavaa mallia oleva ikkuna niin niistä puuttui hyönteisverkot ja itikat haistoivat saaliin heti. Tai sitten avoin ikkuna toi lähellä olevan tien liikenteen melun tai viikonlopun korttelirallin äänet huoneeseen. Ruokatarjontaa majoituspaikoissa ei pääsääntöisesti ollut ollenkaan tai se oli voileipä-akselilla. Kun koko päivän oli kuvannut ja syönyt lähinnä mukana olleita eväitä parin minuutin tauoilla, niin kaipasi jo jotain tukevampaa :)  Jopa Mikkelissä ison ketjun hotellissa oli ravintola ja baari kokonaan kiinni. Luulin että ravintolat olisivat jo avanneet koronan jäljiltä, mutta näin ei ollut laita tämän hotellin osalta.

Niinpä useat illat reissussa kuluivat ruoan metsästyksessä, ennenkuin majoituspaikkaan päästiin. Ja joka ilta oli edessä vielä 3 tuntia kestävä osuus, jolloin kameroiden akut piti ladata ja kuluneen päivän kuvat siirtää tietokoneelta kahdelle USB-levylle talteen, jotta pääsi jälleen tyhjentämään muistikortit seuraavaan päivään.

14 tsasounan kuvausreissu piirrettynä kartalle

Jälleen kerran tuli todistettua kuinka mukavia ihmisiä löytyykään jokaisen tsasounan kohdalla, olipa missä päin Suomea hyvänsä. Se onkin ollut yksi tämänkin matkan ja koko projektin oivalluksista, että vaikka kuljen kohtaamaan rakennuksia niin siinä yhteydessä tapaamani ihmiset ovat olleet se mieleenpainuvin ja lämpimin kokemus.

Jumalansynnyttäjän syntymän tsasouna Karstulassa

Pyhän Herman Alaskalaisen ja Pyhän Georgios Voittajan tsasouna - Räsälänlahti, Kuopio

Tämänkertaisen reissun statistiikkaa:

Ajomatkan pituus: 1739km.
Ajamiseen käytetty aika: 21h 30min (Kiitos vaimoni, joka ajoi ja salli minun keskittyä kuvaamiseen)
Tsasounoita: 14kpl
Kuvaamiseen käytetty aika: 28h
Kuvia: 3856kpl

Keskimäärin 194 kuvaa per tsasouna ja yhden tsasouna kuvaamiseen sekä mittojen ottamiseen meni n. 2h.

Kuvien määrä tarkoittaa käytännössä n. 2727 yksittäistä kohdetta kuvattuna, kun huomioidaan päällekkäisvalotusta varten otetut sarjat, jolloin samasta kohteesta otetaan 7 kuvaa eri valotusarvoilla, jotka myöhemmin yhdistetään yhdeksi kuvaksi (HDR-tekniikka)

Nyt tämän viimeisimmän kuvausreissun jälkeen tilanne näyttää tältä (pohjoisen yksittäinen jo kuvattu tsasouna jää tämän karttakuvan ulkopuolelle):

Tsasouna kuvaustilanne 25.7.2020

Kuvattuja tsasounoita 84kpl

Vihreät: Kuvattuja tsasounoita
Punaiset: tsasounat, jotka olen listannut jäljelläolevista välttämättömiksi vielä tämän projektin osalta
Siniset: yksityisiä vielä kuvaamattomia tsasounoita
Harmaat:  tsasounoita, jotka syystä tai toisesta olen päättänyt jättää kuvaamatta (poistettu käytöstä tai joku muu syy)

Yksityisiä tsasounoita saatetaan tämän tästä lisää tietooni. Kaikkia en kirjaani ehdi kuvaamaan, mutta on mahdollista että jatkan kirjan valmistumisen jälkeenkin vielä tsasounoiden kuvaamista tai mahdollista kuvien toimittamisen kunkin omista tsasounoista ja vien ne sitten web-sivuille, johon niitä voi sitten jälkeenkin päin lisätä.

Kirjan taittoa ja viimeiset kuvaukset edessä

Hyvin alkanut loppurutistus keskeytyi koronan vuoksi. Nyt näyttää siltä että viimeistä kuvausrutistusta päästään taas jatkamaan. Tsasounoja on pitänyt jo alkaa rajaamaan listalta ja loppukuvausten osalta tulen keskittymään seurakuntien hallinnassa oleviin tsasounoihin, jotka ovat erillisrakennuksia. Tällä hetkellä kuvattuja on 70kpl ja kuvattavia on jäljellä hieman alle 20kpl. Tsasounat eivät ole staattinen joukko vaan uusia rakentuu mökeille ja ihmisten pihoille tämän tästä, joskin ne ovat sitten luonteeltaan yksityisiä ja usein niissä on parhaimmillaankin palveluksia kerran vuodessa, praasniekkana - jos silloinkaan. Eli yhteisöllisten tsasounoiden lisäksi on syntynyt paljon yksityisiä tsasounoita, joiden rooli ja luonne on melkolailla eri kuin mikä se on niissä tsasounoissa, jotka lähtökohtaisesti on rakennettu palvelemaan ympärillä olevaa ortodoksiyhteisöä.

Tsasounoiden kuvaustilanne

Kirjan taitto on ottanut ensimmäiset askeleet, samaan aikaan kun muokkaan ottamiani kuvia. Taitto etenee kuvien editoinnin myötä. Kuvissa työläs ja hidas vaihe on kuvien yhdistäminen, koska useissa tsasounoissa olen hyödyntänyt HDR tekniikkaa, jossa useita (5-9 kuvaa) valotuksia yhdistetään yhdeksi kuvaksi, joka mahdollistaa sen että kuvaan saadaan enemmän yksityiskohtia sekä varjoista että valo-kohdista. Kuvia on minimissäänkin otettu tsasounakuvauksessa laskennallisesti yli 14 000 tähän asti, mutta keskityn ensin vain niihin kuviin, jotka tulevat kirjaan. Loput kuvat ovat sitten dokumentointia, jonka luovutan seurakuntien käyttöön kirjan julkistamisen jälkeen. Kaikkia kuvia ei voi julkaista, silloin kun olen kuvannut yksittäisiä taide-esineitä, mutta ne ovat seurakunnille tarpeen ja hyödyksi sitten dokumentaationa sekä viestintään niiden kuvien osalta, jotka voi julkaista.

Valamon ja Lintulan luostarien tsasounat

Saavuin Parikkalasta Valamoon illalla. Seuraavaksi päiväksi oli sovittu kaikkien kolmen tsasounan kuvaus igumeni Sergein siunauksella. Valitettavasti hän olisi matkoilla samaan aikaan kun olisin kuvaamassa, joten tällä kertaa en tapaisi häntä, joka oli valitettavaa. Olen tavannut hänet useamman kerran, alkaen siitä kun Tikkurilan ortodoksisen kuoron puheenjohtaja aikanani sovin hänen kanssaan levymme äänittämisestä Valamon pääkirkossa.

Majoittautuminen nyt kuvausreissulla oli opiskelijahotellissa, joka on heti sisääntuloportin vieressä. Huone oli yksinkertainen mutta siisti ja käytävältä löytyi myös ruokailutila, jossa olisi mahdollista valmistaa vaikka omia ruokia tai lämmittää eväitä mikrossa, ja keitellä teetä. Ravintola oli auki vielä hetken, joten iltapala hoitui ilman sen kummempaa vaivannäköä.

Seuraava aamu valkeni pienen pakkasen kera. Aurinko tosin paistoi, joten päivä oli kaunis. Kuvausmielessä nousevat ja laskevat auringot eivät ole hyvä juttu, mutta vuodenaika ja aikataulu olisi mitä on, ja sen mukaan täytyy vain mennä. Jos odottelisi täydellisiä hetkiä ja vuodenaikoja niin projektia ei saisi päätökseen ikinä. Kuvaaminenkin on monella tapaa jatkuvaa kompromissien hakemista, vallitsevissa olosuhteissa parhaan mahdollisen lopputuloksen hakemista.

Valamon kaltaisissa paikoissa pelkäsin haasteena olevan 'turistien' eli valamon vierailijoiden, koska kuvat halusin edelleen ilman ihmisiä. Niinpä olin päättänyt että aloitan lähimmästä eli laivarannassa olevasta tsasounasta. Aamiaiselle n. klo 7:00 aikaan ja heti sen jälkeen kuvaamaan. Kun oli liikkeellä noin aikaisin, ei onneksi ihmisiä vielä ollut montaakaan liikkumassa koko luostarin alueella.

Nikolaoksen tsasouna Valamon rannassa

Rannan tsasouna on pieni ja ympärillä on paljon asioita, rakennuksia, laituria, rantaa, puita, rinnettä ja tietysti matalalta paistava aurinko. Olin saanut kaikkiin tsasounoihin avaimet ja tämänkin oven avasin ja sisällä oli erittäin pieni tila, jonka kuvaaminen vaati yleensä liimautumista seinää tai ikkunaa vasten että saisi mahdollisimman kaukaa kuvan vastakkaisesta seinästä - joka oli todella lähellä. Edelleen kuvaan sisätilat luojan omalla valolla, eli sillä mitä on. Se vaatii välillä pitkiä valotuksia ja kennon herkkyyden lisäämistä, jolla on kääntöpuolensa kuvan laadussa, sillä kohinan määrä kuvassa tällöin tuppaa kasvamaan.

Juuri kun olin saanut viimeiset yksityiskohtakuvat ulkoa kuvattua saapui kaksi naista kävelylle rantaan. Onneksi olin ehtinyt kuvata tsasounan niin ei tarvinnut alkaa heitä paimentelemaan kuvan ulkopuolelle. Kello oli jo sen verran että aurinko oli noussut korkeammalle ja jonkin ajan kuluttua jo lounasaikakin lähentelisi. Mutta valoisa aika on jo lyhyempi ja vielä olisi kaksi tsaounaa kuvattavana. Molemmat tsasounat olisivat luostarin hautausmaalla. Toinen sisäpuolella ja toinen ulkopuolella. Siirtyminen tapahtui autolla, vaikka matkaa on vain noin kilometri. Kannettavaa oli sen verran että oli parempi mennä autolla.

Hautausmaalle tullessa näin että siellä oli jo muitakin vierailijoita, mutta onneksi he olivat tuonnempana katsomassa hautoja ja tsasounan luona ei ollut ketään. Päätin hyödyntää tilanteen ja kuvata ensin ulkopuolelta, sillä ihmisiä on vaikea rajata kuvasta pois jos ovat jossain taustalla. Sain kuvattua ulkopuolelta ja siirryin sisäpuolelle. En ollut montaa räpsäystä kuvannut kun kuulin äänestä että opastettu ryhmä läheni tsasounaa. Menin tsasounan ovelle ja liikkeellä oli noin kymmenen ihmisen ryhmä ja paikallinen luostarin ulkopuolinen opas. Pyysin ryhmää odottamaan että saisin tsasounan kuvattua sisältä ja he ystävällisesti muuttivat reittiä ja sanoivat palaavansa vähän ajan päästä uudelleen takaisin jättäen tsasounan viimeiseksi. Kuvasin loputkin kuvat ja en ollut ihan kaikkia kuvia ehtinyt ottaa niin tuo ryhmä oli jo tsasounan edessä nojailemassa tsasounan kaiteisiin ja tuijottelemassa uteliaina mitä olin tekemässä. Osasin jo odottaakin että niin saattaisi tapahtua ja siksi kuvasinkin ovelle päin olevat kuvat ensin ja loput kuvat oli sitten toiseen suuntaan jossa uteliaita ei näkyisi. Sain lopulta kuvat ja mittaukset tehtyä ja ryhmä pääsi tsasounaan.

Valamon hautausmaan tsasouna

Siirryin kuvaamaan hautausmaan ulkopuolella olevaa tsasounaa ja toivoin ettei ryhmä kävele seuraavaksi sinne perässä. Sain kuitenkin kuvata rauhassa, joko olivat käyneet sen jo katsomassa tai eivät jaksaneet kiertää ihan jokaista asiaa. Tämä tsasouna oli taas näitä pienimmästä päästä ja sisään mahtuisi korkeintaan pappi itsekseen. Loppu kirkkokansa saisi seistä ulkona. Mutta eipä tämä tsasouna onneksi ole ainoa ja luostarissa on parempiakin vaihtoehtoja palveluksen pitämiseen. Tämän kuvaamisessa oli jälleen haasteita sisätilan pienuuden vuoksi, mutta jälleen kuvattiin kohteen ehdoilla ja kyllähän ne kuvattua sai. Vihdoin oli kaikki kuvattu ja oli aika lähteä syömään päiväruokaa ja sen jälkeen oli edessä kuvien talteensiirtäminen, joka on aikaavievää hommaa.

Valamon hautausmaan ulkopuolella oleva tsasouna

Seuraavana aamuna oli aika lähteä kohti Lintulaa, josta matka jatkuisi kotiin. Lintulassa olin sopinut igumenia Mikaelan kanssa kuvaamisesta. Kun saavuin aamulla luostariin huomasin että luostarissa oli todella hiljaista. Pihalla ei kävellyt ketään jolta olisi voinut kysyä mistä igumenian tavoittaisin? Huomasin matkamuistomyymälässä liikettä ja menin sisälle kysymään apuja. Ovessa huomasin myymälän olevan jo kesäkauden osalta suljettu ja se avaisi taas seuraavana kesänä. Muutama nunna siellä oli ja he viittoivat minua menemään luostarin kirkkoon josta igumenia löytyisi. Kirkossa odottelin kymmenisen minuuttia eikä kukaan liikkunut sisällä eikä mitään ääntä kuulunut. Menin takaisin myymälään kysymään että olinkohan nyt ihan oikeassa kirkossa vai oliko niitä muitakin. He sanoivat että kyllä hänen siellä pitäisi olla ja lupasivat soittaa hänelle. Niinpä menin uudelleen sinne odottelemaan. Jonkun aikaa sain vieläkin odotella ja meinasi jo niinsanotusti usko loppua. Mutta lopulta yksi toimisto-ovien näköisistä aukeni ja yksi nunnista tuli kertomaan että igumania saapuisi hetken kuluttua. Olin jo aamulla tajunnut ajaessani etten ollut huomannut kysyä ennakkoon että miten nunnaa tulee tervehtiä. Epäilin ettei nunnan kättä sovi suudella kuten papin kättä - saattaisi sen sijaan aiheuttaa kovasti hämmeksyntä ja ehkä paheksuntaakin. Kohta hän sitten tulikin ja pelasti arkailuni ojentamalla kätensä normaaliin kättelyyn. Igumenia lähti sitten avaamaan hautausmaan tsasounan ovea, jonka lupasin sulkea lähtiessäni. Igumenia lähti takaisin luostariin.

Aurinko oli jo laskemaan päin ja sen verran matalalta paistoi ettei suoraan tsasounan edestä meinannut saada millään kuvattua. Puita ei ollut sopivasti peittämään ja näytti jo siltä etten saa suoraan edestä kuvaa ollenkaan. Tsasounassa oli kuitenkin sen verran korkea torniosa että oli seistävä kauempana ja samalla altistettua kamera auringolle. En siis saanut itse rakennuksella peitettyä aurinkoa. Pilviäkin taivaalla oli, pieniä ja aivan väärässä paikassa. Siirryin kuvaamaan kaikkia muita sivuja ja ajattelin jos sitten olisi onnea ja joku pilvi osuisi myöhemmin kohdalle. Mutta etupuolelta kuva jäi auringon heijastamaksi eikä asialle voinut sen enempää. Kuvasin vielä sisältä ja tein mittaukset.

Lintulan hautausmaan tsasouna

Seuraavaksi oli vuorossa metsän takana rannassa oleva tsasouna. Sinne oli muutama opastekyltti ja sitten piti vain metsässä yrittää seurata polkua.

Voisiko opastekyltti olla enempää karjalaisempi :)

Metsä lähenteli vähän aarniometsää - sammalta oli paljon ja metsänpohja oli kaunis. Ajoittain oli rakennettu pitkospuita soisen kohdan yli ja sitten oli polkua. Pitkospuut olivat märät ja niljakkaat ja sen myötä erittäin liukkaat. Kaide, josta sai pidettyä tukea, tuli tarpeeseen.

Pitkospuut matkalla Lintulan rantatsasounaan

Mutta polku ei kaikilta kohdin ollut aivan selkeä seurattava. Polku ei myöskään mennyt millään tavalla suorinta tietä ja välillä sen kaartuminen takaisin päin sai epäilemään suuntaa. Lopulta kuitenkin pieni tsasouna löytyi ja viimeisen tämän reissun tsasounan kuvaaminen pääsi alkamaan. Maisemat olivat kaunista rantamaisemaa koivuineen ja kivineen. Mutta nyt ei ollut aikaa keskittyä maisemakuvaamiseen.

Lintulan Paraskevan tsasouna

Lopulta tsasouna oli kuvattu ja alkoi kävely takaisin luostarin edessä odottavalle autolle. En lähtenyt uudelleen etsimään igumeniaa koska oli sovittu että suljen tsasouna lähtiessäni eikä ollut sen kummemmin tarvetta lähteä sen enempää häiritsemään. Matka kotiin saattoi alkaa. Oli jälleen kerran mukava että pääsi käymään luostareissa. Etenkin Valamosta on tullut paikka, jonne halajaa aina ajoittain. Valamon tehtävä 'sijaisrukoilijoina' on tärkeä tässä kiireisessä ja materialistisessa maailmassa, jossa nämä hengellisen puolen asiat jäävät aika vähiin. Monelle se toimii rauhoittumisen paikkana. Julkimoitakin siellä joskus tapaa, kuten siellä ollessani, mutta Valamossa jokainen on vain ja ainoastaan Jumalan lapsi, tasavertainen jokaisen muuan siellä olevan kanssa ja jokaisella on oikeus olla siellä rauhassa ja incognito. Eli fanittamiset, nimmarin pyytämiset ja muu vastaava ei kuulu luostariin - paitsi Kristuksen fanittaminen :)

Kohti Parikkalaa

Ajamassa kohti parikkalaa - sää ei lupaa hyvää

Olin suunnitellut tekeväni reissun Valamoon ja Lintulaan ja samalla yrittäisin saada myös Parikkalan tsasounat kuvattua. Iso homma yleensä tsasounoiden kuvaamisessa on tavoittaa tsasounoiden avaimenhaltijat ja saada vielä kaikkien aikataulut sopimaan. Valamosta Igumeni Sergei lupasi heti että kuvaaminen onnistuu ja hän järjesti niin että sain avaimet käyttööni. Samoin Lintulasta Igumenia Mikaela lupasi että pääsen kuvaamaan tsasounat. Parikkalan kanssa alkoi haastavasti kun ensin en meinannut saada seurakunnasta vastausta, mutta sitten isä Andei Verikov vastasi ja ystävällisesti ohjasi minut avaimenhaltijalle - varsinaista isännöitsijää tsasounoilla ei ollut. Vielä oli haasteena se että toiseen tsasounaan ei avainta ollut, mutta sitten tulikin tietoa että sama avain saattaisi käydä molempiin. Avaimenhaltijana oli Tapio, joka lupautui avaamaan molempien tsasounoiden ovat, jos avain vain käy molempiin. Hän lupasi käydä varmistamassa asian. Tämä oli enemmän kuin olisin kehdannut pyytää. Kohta tulikin viesti että avain käy molempiin ja nähdään Koitsanlahden tsasounassa ensin. Olimme sopineet että menen sinne hieman aiemmin ja kuvaan ensin ulkoa ja hän voi sitten tulla sen jälkeen avaamaan oven. Näin ei tarvitse ihan niin kauan käyttää aikaa odotteluun.

Matkapäivänä lähtö oli klo 7:00 ja olin laskenut olevani perillä muutamalla pysähdyksellä 11:30 aikaan. Ja klo 12:00 olimme sopineet että Tapio tulee tsasounalle. Minulla oli tsasounasta tien nimi osoitteena ja navigaattorini ohjasi minut pikkuisia hiekkateitä lopun matkaa. Tiet näyttivät pieniltä mökkiteiltä, joissa oli renkaiden välissä heinää. Navigaattorin reitti näytti omituiselta ja näytti että se ei nyt ehkä vie ihan viisainta reittiä perille.

Tämän jälkeen tie meni aina vain pienemmäksi

Ajaessani tuollaista pientä tietä vastaan tuli rajavartioston kyltti, jossa ilmoitettiin kameravalvonnasta. Päädyin jo yhdessä vaiheessa pientä tietä pitkin pellon laitaan, josta tie kurvasi ja näytti menevän maatalon pihaan. Tie olisi ilmeisesti mennyt tuon pihan läpi eteenpäin, mutta ajattelin ettei minun nyt kenenkään kuistin edestä tarvitse alkaa ajamaan ja tein u-käännöksen. Lopulta toista pientä tietä pitkin pääsin risteykseen ja vähän isomman tien yli risteyksestä ajaen tulin tsasounan luokse. Olen varma että juuri ylittämäni isompi tie olisi ollut se helpompi reitti. Minulla kun ei ole maastoautoa ja tuo nyt ajettu reitti koetteli jo vähän autoani sekä kuskia.

Lopulta pääsin tsasounan luo

Olin sopinut Tapion kanssa meneväni tsasounalle vähän ennen häntä, jotta saan kuvattua sen ulkoa ja hänen ei tarvitse odotella niin kauaa. Olinkin jo lähes kaiken tarpeellisen ulkopuolelta kuvannut, kun Tapio ilmaantui. Kerrottuani hänelle seikkailustani pikkuteillä hän kysyi pilke silmäkulmassaan että emmehän vain käyneet Venäjän puolella? Tästä nimittäin oli vain 500m rajalle. Ja paikalliset kuulemma herkästi soittavat rajavartiolaitokselle, jos näkevät vieraan auton pyörivan siellä. Menipä tsasounan ohi myös traktori, jonka lavalla seisoi kuusi nuorta, matkalla jonnekin.

Tämä tsasouna on ollut vahvasti paikallisten ympäröivien kylien asukkaiden elämässä osana. Siinä on hautausmaa, joka on yllättävän iso siihen nähden miltä se ensin näyttää. Aidan vieressä on tietoa tsasounasta ja kartta hautapaikoista. Niinpä ymmärsin että haudat ulottuvat metsään asti. Kun kävelin näkyvän osan reunalta rinnettä alaspäin niin eteeni tulikin metsässä jo hiljalleen piiloutuvia puuristejä ja hautakiviä. Tapio tiesi kertoa että hautausmaasta osa on seurakunnan ja ilmeisesti osa yksityisen maalla. Tässä tsasounassa ei ole nyt yli vuoteen ollut yhtään palvelusta. Ja haasteelliselta näyttää tulevaisuuskin. Alue kun on jo nykyisellään erittäin laaja ja mahdollisen hallintouudistuksen myötä alueet saattavat moninkertaistua. Väkisinkin siinä tapauksessa syntynee karsintaa sen suhteen että mihin resursseja, rahallisia ja henkilösellaisia riittää. Tämäkin tsasouna kuuluu niihin, jotka on lahjoitettu seurakunnalle. Hyväntahtoinen ajatus saattaa kuitenkin muuttua seurakunnalle taakaksi, sillä lahjoitusten mukana ei tule 100 vuoden rahastoa ylläpitoon ja henkilöresursseihin. Etenkin jos tsasouna on vielä alueella, jossa ei juuri ole ihmisiä paljon jäljellä muutenkaan.

Koitsanlahden Tsasouna

Lopulta oli Koitsanlahden tsasouna kuvattu. Kun lähdimme ajamaan tsasounalta kohti Parikkalaa, eipä oltu ehditty ajamaan pitkälle kun vastaamme ajoi rajavartioston auto. Tapio kertoi seuraavalla tsasounalla, että olivat hyvin todennäköisesti matkalla tarkastamaan mikä auto siellä oikein ajelee ja kuka siellä kuvailee. En tiedä oliko asia näin, mutta tarina oli hauska. Tällä kertaa tapaaminen rajavartioston kanssa jäi kuitenkin väliin. Oli aika siirtyä kohti seuraavaa Parikkalan tsasounaa, joka sijaitsi aivan Parikkalan keskustan tuntumassa mäen päällä.

Parikkalan tsasouna

Tämä oli jälleen koristeellisempi karjalaisvaikuuteinen tuulilautoineen. Erikoisuutena se että myös sivusta tuli tuulilaudat , jotka 'läpäisivät' etureunan laudat. Sellaista esiintyy harvemmin.

Tuulilaudat edessä lävisti sivusta tuleva räystäslauta

Jostain syystä tämä tsasouna on aikanaan maalattu hirren päälle vihreällä maalilla. Sinänsä tsasouna tietysti maastoutuu paremmin ympäröivään havumetsään, mutta ei tuo kovin yleinen väri ole hirsitsasounoissa ollut, siis niissä joita olen tähän mennessä kuvannut. Tsasouna on hienolla paikalla korkealla mäen päällä. Rappusetkin sinne on vienyt etupuolen rinnettä, mutta niiden mentyä huonoon kuntoon ei ole ollut resursseja niitä uusia ja ne on poistettu nyttemmin kokonaan. Jäljellä vain portti, josta aikanaan on tultu pihalle rappusten päätteeksi.

Parikkalan tsasounan entisten rappusten nykyinen portti

Jostain syystä tikka oli keksinyt että puisessa liekkikupolissa täytyy olla jotain todella herkullista. Kun vaan löytäisi että missä se on. Varmuuden vuoksi tikka on kolkutellut koloja vähän sinne sun tänne, että helpommin löytää sitten makeat murkinat. Ilmeisesti jotain hyönteisiä siellä on meteliä pitäneet, sillä ei tikka turhaan koloja hakkaa.

Tikan koloja puisessa liekkikupolissa. Tai rivitalo

Tässä tsasounassa oli kellotorni, jossa näytti olevan kaksi suunnilleen saman kokoista kelloa. Jokaisessa pylväässäkin oli tehty koristetta ja muotoa. Tämä oli jälleen osoitus siitä kädentaidosta, jonka soisi säilyvän. Erittäin hieno tsasouna on Parikkalassa ja tässä tsasounassa onkin yleensä kerran kuussa palvelus. Kun kysyin että missä on lähin kirkko niin Tapio naurahti ja sanoi että ihan tuossa rajan takana. Niinpä tämä tsasouna on tärkeä paikallisten liturgiaelämälle. Lähin kirkko olisi Imatralla ja sinne on n. 40km matka. Kun muistaa kirkkoväen keski-iän niin tuo on matkana jo todella pitkä ja monilla mahdoton. Toivotaan että tämä tsasouna kuuluu niihin, joissa palveluksia tullaan suorittamaan jatkossakin aktiivisesti.

Nyt oli Parikkalan tsasounat saatu kuvattua. Kun kerroin että tämän jälkeen käydään jossain syömässä ja sitten ajamme Valamoon, niin Tapio suositteli paikallista mini-Bombaa, eli Kägönen (Käki kajalan kielellä) nimistä paikkaa. Noita apseja on jo nähty, joten ehdottomasti tuo piti käydä kokeilemassa. Ja totta tosiaan, oli kyllä melkoisesti Bomban talon mieleen tuova, joskin vähän pienempi. Tällä kertaa tarjolla oli muusia ja paistettuja muikkuja. Lisäksi salaatit, ja tytinät (aladoopi) ja raasteet ym olivat monipuoliset. Hieman karjalaisittain ja karjalaiseksi keittiöksi ehkä tuimaa (eli vähäsuolaista, kuten olen aikanaan oppinut), mutta pienellä lisäsuolalla maut saatiin esiin :) Ovesta sisään käydessä tervehtii täysikokoinen täytetty susi, joka saattaa jopa hieman säikäyttää.

Kägönen, jossa poikkesimme Parikkalassa syömään

Sitten nokka kohti Joensuunta, josta vauhtia Varkautta kohti. Melkoinen kaarros kartalla, mutta tietä ovat isompia ja nopeampia.

Pyhäsalmen rukoushuone - Iisalmen reissun viimeinen

Pyhän profeetta Elian rukoushuone Pyhäsalmella

Oli paluupäivä ja matkalle olin sopinut tämänkertaisista kuvauskohteita viimeisen tsasounan, joka oli Pyhän profeetta Elian rukoushuone Pyhäsalmella (Pyhäsalmi on Pyhäjärven kaupungin kuntakeskus). Tsasounan varsinainen isännöitsijä(emännöitsijä) Irina ei juuri tuohon kellonaikaan päässyt tulemaan. Niinpä olimme sopineet että menen heti aamulla kuvaamaan tsasounaa ulkopuolelta ja hänen miehensä Gennedy tulisi sitten avaamaan tsasounan ovat 10:30 matkallaan töihin. Rukoushuoneessa oli suhteellisen korkea kellotorni, joten jouduin ottamaan etäisyyttä aidan toiselle puolelle laajakulmasta huolimatta. Ristin huippuun arvioni oli n. 15m, sillä sain mitattua vain ristin palloon asti ja siitä ylöspäin arvioin itse ristin korkeuden. Edestäpäin kuvaa ottaessani jouduin seisomaan keskellä tietä ja sain tarkkailla ettei vain autoja tulisi. Ei ollut ensimmäinen kerta tsasounoja kuvatessani kun näin kävi.

Kuvasin aidan toiselta puolelta että sain koko rakennuksen kuvaan

Tsasouna oli haastava kuvata korkean kellotornin ja toisaalta hyvin lähellä rakennusta olevien aitojen vuoksi. Ja aidan takana oli tietysti kaikenlaista kasvillisuutta ja puustoa, joten käytännössä hyvät kuvauskohdat olivat aidan sisäpuolella. Kahdelta sivustalta aita oli niin lähellä että oli pakko mennä aidan ulkopuolelta kuvaamaan. Ensin puskaan ja sitten keskelle tietä :)

Kuvauspaikka piti hakea aina perimmäisestä nurkasta

Sitten oli aika vielä ottaa tsasounan mitat ja sijaintikoordinaatit ja tsasounan rakennuksen suunta - eli minnepäin tarkalleen ottaen tsasouna osoitti. Sillä aikaa kun mittasin niin Gennedy tulikin jo ja pyysin että hän sytyttäisi sillä aikaa sisällä valmiiksi jo lampukoita ja tuohuksia. Silloin kun se on mahdollista niin ne tuovat tunnelmaa ja näyttävyyttä kuviin.

Mittaustulokset vielä paperille

Sen jälkeen oli aika siirtyä ottamaan kuvia sisältä. Kuvaaminen oli haastavaa siinä mielessä että tila oli suhteellisen pitkä verrattuna leveyteen. Pituutta oli ikonostaasiin n. 8.9m kun taas leveyttä oli 4.6m Sivuseinät oli kuvattava kahdessa osassa koska ne ei kokonaisuudessaan tuolta etäisyydeltä yltäneet kuvaan.

Pyhäsalmen ruokoushuone sisältä

Kuvatessani ikonostaasin ikoneita, Gennedy keksi alkaa heijastamaan ikkunasta tulevaa auringonvaloa metallilautasella ja tuloksena oli ihan hauskoja otoksia, joissa Jeesuksen ikonissa kasvot loistavat

Kristuksen kasvot loistavat auringonvaloa (heijastettuna)

Kiitettyäni vielä Gennedyä oli kuvausrupeama tältä osin päättynyt ja oli aika suunnata kotia kohti. Matkan aikana alkoi jo seuraavan kuvauksen suunnittelu, joka suuntaisi Heinävedelle Valamoon ja Lintulaan. Ja jos mahdollista niin tehtäisiin mutka Parikkaalan kautta mennessä. Jospa tällä kertaa onnistaisi se että saisi molemmat tsasounat auki samalla kertaa. Kahdesti olen yrittänyt saada sovittua tsasounakuvauksia Parikkalaan osumaan samaan aikaan, mutta vielä tähän asti se ei ollut onnistunut. Enkä ole pelkästään yhden tsasounan vuoksi sinne asti lähtenyt, kun toinen pitäisi kuitenkin tulla kuvaamaan vielä uudelleen. Katsotaan josko tuo onnistuisi tällä kertaa.

Kajaanista viimeinen ja Iisalmesta ensimmäinen

Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna Kajaanissa

Aamu käynnistyi sillä että ajoin autoni huoltoon, jossa sille oli varattu aika selvittämään miksi sain käynnistysakun tilasta vikailmoituksia autossani. Ajoin paikalliseen Autotalo Hartikaiseen ja siellä ojensin avaimet käteen ja sain vaihdossa kahvilipukkeen yläkerran kahvilaan. Aikani 'potkiskelin uusien autojen renkaita' ja sitten lähdin etsimään että mistä sinne yläkertaan oikein pääsee. Missään siinä huollon vastaanotossa eikä autojen myyntihallissa ei näkynyt rappusia eikä opasteita kahvioon. Käväisin ulkonakin asiaa ihmettelemässä ja varmistamassa että kyllä siellä yläkerta on. Ja ulkoa olikin ovi, jossa oli kahvilan pieni mainos. Mutta minua ihmetytti vielä että ei kai se niin voi olla että huollosta pyydetään menemään yläkertaan ja asiakkaiden pitäisi kulkea sinne ulkokautta. Lopulta keksinkin että huoltotiskin takana oli ovi, jossa ei lukenut mitään, mutta siitä pääsi samaan käytävään, jossa rappuset olivat. En nyt tiedä miksi se on noin huomaamattomasti siellä ja miksei sitä ole selvästi merkitty, mutta ehkä minulla on erilainen logiikka ja ajatuksen juoksu. Tuolla päin kaikki kuulosti niin paljon leppoisemmaltakin murteesta johtuen, ettei minkään kokenut muodostuvan siellä ongelmaksi :) Yläkerran kahviossa vaihdoin kahvi+pulla lipukkeen pillimehuun ja berliinin munkiin, joten nyt oli ainakin (sokeri)energiaa tankattu huolella. Pitäisi nyt ainakin muutama tunti jaksaa.

Eipä siinä kauaa mennyt kun mehut ja pullat oli syöty ja tulin takaisin alakertaan ihmettelemään että milloinhan se autoni tai ainakin vianselvitys tulisi. Aikani sain siinä vieläkin kierrellä ja istuskella kun minut sitten huudettiin tiskille. Tiskillä kysyttiin että olenko vaihtanut autoon itse käynnistysakkua, johon vastasin 'en'. Itse asiassa en edes löytäisi sitä käynnistysakkua autosta. Sitten kysyttiin että olenko asentanut siihen itse lohkolämmittimen - sama vastaus 'en'. Mutta auton ostaessani myyjäliike kyllä asennutti siihen sellaisen. No syyksi ilmeni juuri se, että kun lohkolämmitin oli asennettu, oli käynnistysakun maa-kaapeli irroitettu eikä sitä oltu takaisin laittaessa kiristetty. Tähän asti olin onnistunut 8 kuukautta ajelemaan asfalttiteitä ja hyvin pieniä pätkiä hiekkateitä koko aikana. Nyt kun painelin sitten nimismiehen kiharaa ja satunnaisia kuoppia 20km pitkällä hiekkataipaleella niin tärinää oli riittävästi irrotamaan kengän akun navasta. Eikä käynnistysakku näin päässyt latautumaan kunnolla. Akun kenkä kiinni. Lompakosta 3 numeroinen summa pois turhaa painoa tekemästä ja matkaan.

Lasarin tsasounan portti pysäytti monessa mielessä

Aamulla oli vuorossa Kajaanin viimeinen tsasouna tällä erää ja se olisi Pyhittäjä Lasari Muromalaisen tsasouna. Olin useamman kerran useana päivänä yrittänyt tavoittaa tsasounan isännöitsijaa tai avaimenhaltijaa että olisin päässyt kuvaamaan tsasounaa sisältä. Tällä kertaa kävi niin ettei avaamaan päästy. Niinpä vaihtoehdokseni jäi jättää sisäkuvaus tekemättä ja kuvat sen minkä pystyin, eli ulkoapäin. Harmillista mutta sillä mennään. Vielä parkkipaikalla kanslisti soitti seurakunnasta ja pahoitteli ettei kukaan päässyt avaamaan. Samalla kysyin sitten että uskallanko mennä tuonne ollenkaan, kun oli portit kiinni ja huolellisesti varoituskyltit valvonnasta ja hälytysjärjestelmistä ja kameravalvonnasta. Eipä siinä mitään, enhän ollut pahantekosissa, mutta tiedänpä että turhan hälytysten laukaiseminen voi tarkoittaa monen sadan euron laskua. Mutta kun en oikein saanut selvää vastausta että miten on niin oli otettava riski ja lähdettävä kuvaamaan. Ovenripaa en kyllä kokeilisi :)

Olo oli turvallinen - pidettiinhän minua huolellisesti silmällä 

En ollut ainoa kameranpitelijä tsasounalla. Oli kieltämättä vähän erikoinen olo kuvata tsasounalla kaiken tämän nykyaikaisen valvontajärjestelmän keskiössä. Nämä ratkaisut kyllä riitelevät sen satoja vuosia vanhan käsityöperinteen kanssa, jota tsasouna edusti. Siinä vehreässä maisemassa nämä nykyajan metalliset laatikot olivat ikään kuin aivan väärässä ympäristössä, näitä kun tottuu näkemään betoniviidakoissa eikä täällä rauhan tyyssijoissa. Tälläisten ilmaantumisella on tietenkin syynsä, joka on valitettavaa. Kunnioitusta tälläisiä käsityön ja perinteen helmiä kohtaan tulisi olla sisäsyntyisesti, ettei moista varustautumista edes tarvittaisi.

Koristeelliset veistetyt tuulilaudat

Kyllä tällainen käsityö ja puun käyttö saa aina miettimään miksi se on historiaa

Se käsityön ja perinteen taito on kyllä melkoista, joka tsasounoissa parhaimmillaan kulkee, kuten tässä vanhassa vahvasti karjalaisvaikutteisessa tsasounassa. Kun jokainen puu ja lauta päättyy koristeelliseen työstämiseen, jolla myös on käytännölliset tarkoituksensa. Tulee vain mieleen että miksi tämän pitää olla nykyisin meille historiaa eikä tätä päivää.

Kun olin kuvaamassa niin alueella kävi toinenkin vieras - hän kävi tsasounan yhteydessä alueella olevalla hautausmaalla. Viipyi hetken ja poistui. Tsasouna ei siis ollut paikalla yksin vaan useampi lepäsi sen siimeksessä.

Lasarin tsasounan yhteydessä oleva hautausmaa

Seuraavaksi olikin aika ajaa Iisalmen Sonkajärvelle, jossa odotti jo seuraava tsasouna kuvaamistaan. 

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna Sonkajärvellä

Tämä tsasouna olikin 60-luvulla rakennettu ja korkeampaa sorttia. Tontti taasen oli muuttunut aikaa myöten ahtaammaksi kun ympärille on kasvanut asutusta melkoisesti. Laajakulmaisesta kuvauskalustostani huolimatta oli työn takana saada tsasouna kuvattua. Ja eipä se etupuolelta kovin helposti käynytkään kun matkaa ovelta aidalle oli hyvin vähän ja korkeutta taas tsasounalla ja sen tornilla melkoisesti. Katselin jo kaihoisasti aidan toiselle puolelle, mutta se oli yksityispihaa. Isännöitsijä Hannu kertoi siellä asuvan oikein mukavan ihmisen. Viereisellä pihalla aidan takana asuikin hiihtäjälegenda Eljas Koistinen, jolta rohkaistuin kysymään lupaa mennä ottamaan kuvaa hänen tontiltaan aidan takaa. Sen enempää ihmettelemättä että mitä tuo ulkomaalaisen näköinen mies kameratelineen kanssa siinä ovella seisoo, hän vastasi kuvauspyyntööni yhtään empimättä ja välittömästi että 'tottahan toki'. Tekisikö myöhempi sukupolvi enää kovin helposti samalla tavalla? Jonkinlaista suoraselkäisyyttä ja välittömyyttä menee kyllä tuon sodanajan sukupolven mukana. Tulipa tälläinenkin yllättävä käänne tsasounakuvaus reissullani että sain tavata kansainvälistäkin mainetta ja kunniaa niittäneen hiihtäjälegendan. 

Ei mikään tavallinen tsasounan sisäänkäynti

Sisällä oli tilavaa ja valoisaa, kiitos ikkunarivistön joka rikkoo katon toisella sivustalla ja valkoisen sisäpinnan. Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista sinänsä että rakennus myötäili rinnettä jolle se oli rakennettu ja siksi siinä oli tasoeroja, jotka yhdistyivät rappusin. Nykyisin tehtäisiin toisin ja tasoitettaisiin maa tai kaivettaisiin rakennus maahan rinteen puolelta, niin että maan muodot eivät ohjaisi rakennusta.

Sonkajärven tsasouna sisältä

Tämän päivän tsasounat oli kuvattu. Seuraava päivä jatkuisi edelleen Iisalmen ympäristössä. Illalla pääsimme nauttimaan Iisalmen Elian kirkon upeista seinämaalauksista. Ne ilahduttavasti olivat kerronnallisia aivan kuten niihin aikoihin kirkkoja maalattiin kun iso osa kansasta ei osannut lukea. No nykyään tuo ei enää ole syynä, mutta osaan kuvitella että palveluksen aikana kirkkokansa saattaa tuijotella nenät kohti kattoa mitä siellä näkyy, eikä aika käy helposti pitkäksi. Myös kirkon tuoreeseen isännöitsijään tutustuin ja vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. Hyvissä käsissä näkyy Iisalmen kirkko olevan.